perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannuspostaus

  Viime viikot ovat olleet erittäin työntäyteisiä ja täytyy tunnustaa, että pikkuisen ehdin vetämään jo överiksikin. Nimittäin Suskin Talli on avannut mahdollisuuden toimia vihdoin täysipainoisemmin vammattomien eli tavisratsastajien kanssa ja kun mahdollisuus aukesi, niin hyppäsin hieman liian intensiivisesti menoon mukaan. Siinä kohtaa kun oli painettu kolme viikkoa ilman ainuttakaan vapaapäivä ja kaiken lisäksi MS-tautiselle haastavassa kelissä, oli pakko painaa jarrua ja ottaa muutama vapari. (Tai no, yksi asiakas siellä toinen täällä, mutta noin niinkuin periaatteessa vapari)

   Varsinkin duuniputken viimeinen päivä oli horroria. Kun ensin on talsinut kolme tuntia suorassa auringonpaisteessa, juossut hoitamassa muksujen asioita, suhannut takaisin talsimaan vielä yhden tunnin siinä samaisessa auringonpaisteessa ja paikan vaihdoksen myötä hoitanut vielä pari iltatuntia Saharassa (pöly, aurinko, ei tuulta), niin keho alkoi olla niin ylikuormitettu, että oli pakko vetäistä parin päivän nukkumismaratoni. Eikä siinä muuten mitään, dippailin sujuvasti paitaa vesiämpäriin ja kastelin vaatteita läpimäriksi, mutta vasen ja oikea alkoi olla hakusessa. Samoin kuin sisä ja ulko. Ja erityisesti ohjeiden ajoitustarkkuus venähti, kun tuntui etteivät sanat lähteneet suusta niin rivakasti kuin olisi toivonut.

    No, menköön oppirahoiksi. Oikeastaan olen ihan varma, että tuo pitkä hellejakso oli tässä se pahin elementti.

   Tällä hetkellä suurin osa ihmisistä on juhannuksen vietossa. Minä en yhäkään vietä sen kummemmin juhannusta. Huomaan kuitenkin, että tälläinen passivoituminen ei tee hyvää. Liika tekeminen ruokkii fatiikkia, mutta niin ruokkii myös liika tekemättömyys. Olen yrittänyt nukkua aamuisin pitkään, sammua sohvalle päikkäreille, katsella telkkarista tyhjänpäiväisiä sarjoja ja pakko sanoa, että ei sovi mulle! Ainakaan pidemmissä pätkissä. Onneksi tässä on juhannuspäiville jokunen yksittäinen asiakas siellä täällä, jottei täysin toimettomana tarvitse olla.


     Mukavaa keskikesän juhlaa sitä viettäville (ankeasta säästä huolimatta)! Toivotaan, että kesä näyttää vielä parhaita puoliaan :)

torstai 14. kesäkuuta 2018

Suskin talli Ylöjärvi

  Mainitsinkin jo, että (ainakin) kesän ajan työskentelen myös Suskin Tallilla Ylöjärvellä. Sinne ovat erittäin tervetulleita myös vammattomat ratsastajat!! Tykkään erityisesti työskennellä selkään palaavien ja aloittelijoiden kanssa, mutta ihan kaikki ovat yhtä tervetulleita ratsastamaan. Hevoset ja ponit ovat osoittautuneet loistokappaleiksi ja ne toimivat erittäin hyvin sekä yksin että ryhmässä.

  Varsinkin selkään palaavien laukkakokeilut ovat onnistuneet yli odotusten: hepat ovat vähän kuin Särkänniemen huvilaitteita. Käynnistän ne tietystä kulmasta ja ne jatkavat kiltisti kierroksen kentän ympäri laukassa ja siirtyvät sitten itsekseen käyntiin. Ratsastajan tehtäväksi jää vain pitää kiinni ja nauttia kyydistä :) (Harva nimittäin on siinä tilanteessa pystynyt vielä itse ohjaamaan tai hevoseen vaikuttamaan - ensimmäiset laukat pitkästä aikaa ovat aina yhtä (lamauttavan) jännittäviä <3 )

  Pieni kimo Prinsessa-poni on hurmannut kaikki lapset (ja myös aikuiset) olemalla sellainen lasten unelmaponi; kiltti, kuuliainen, ystävällinen, rauhallinen mutta kuitenkin omalla moottorilla etenevä.


  Manja-poni saattaa välillä hieman kokeilla kuinka tosissaan ratsastaja selässä on, mutta liinatyöskentelyssä veti ylivoimaisesti pisimmän korren. Laukka nousi kuin ajatuksesta ja täytyy myöntää, että harvoin noin pehmeitä ja siistejä nostoja olen liinatyöskentelyssä nähnyt.


  Kaverukset Siru ja Siiri toimivat kuin majakka ja perävaunu; mitä Siru edellä, sitä Siiri perässä. Siru puksuttaa menemään kuin juna ja Siiri tulee kuuliaisesti perässä - laukat ja kaikki. Ja tottakai Siiri kulkee yhtä hyvin myös ihan yksinään!

                        (Siru vasemmalla ottaa aina päikkärit kuvien räpsimisen aikana...)

    Isoin (kirjaimellisesti) yllätys on ollut Jätti. Aivan hirmuisen kokoinen hevonen, mutta yksikään selkään uskaltaunut ratsastaja ei ole alas tullut ylistämättä Jättiä maasta taivaisiin. Vaikka koko (190cm) on sellainen, että kun sen taluttaa ratsastajien eteen, niin naamat yleensä valahtavat täysin kalpeiksi ja monella varmaan on löysätkin housuissa, niin ratsastettavuus ja kuuliaisuus entisellä kenttähevosella on loistava eikä askeleetkaan ihan niin isot kuin mitä alkuun voisi kuvitella.

   Tunnustan, että itselläkin puntti hieman tutisee näillä korkeuksilla, mutta pakkohan siellä on joku päivä ehtiessäni käydä itsekin kokeilemassa kuinka hieno ratsastuselämys tämä jättiläinen on.


  PS. kentän reunalla on rakennettu korotettu jakkara, joten selkään ei joudu kiipeämään vuorikiipeilyvarusteilla ;)

  Suosittelen ehdottomasti kaikkia korkeita paikkoja kammoamattomia kokeilemaan tätä seniorihevosta! Kaikilla hevosilla voi omien tarpeiden mukaan ratsastaa vaikka vain käyntiä. En koskaan pakota ratsastajaa mihinkään. Rohkaisen kun näen että taidot ja kyky riittävät, mutta ratsastaja tekee aina itse viime kädessä oman päätöksen.

  Tässä on käytössä olevien hevosten runko tällä hetkellä, mutta sarjaa voi täydentää uusilla tulokkailla, joita Suski tuo maahan jatkuvasti. Kun kuormasta löytyy sopiva, se liittyy joukkoon joko määräajaksi tai miksei ehkä pysyvästikin ;)

  Tervetuloa siis ratsastamaan Suskin Tallille!! Muistakaa säänmukainen pukeutuminen, sillä maneesia ei ole. Mukava ratsastuskenttä sitävastoin löytyy! Toistaiseksi ilmojen haltija on ollut erittäin suotuisa ratsastukselle (kuivuutta lukuunottamatta).


  Seuraa Facebookissa mun sivuja ja profiilia, niin pysyt kärryillä toiminnasta:

Sivu: https://www.facebook.com/Vammaisratsastuksen-ohjaaja-Heidi-Mattila-1736852519947150/

Profiili: https://www.facebook.com/people/Vammaisratsastuksen-Ohjaaja-Heidi-Mattila/100010116677208

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Alive!

  Vihdoinkin kesäkuu!! (Ja aika korkata uusi kuukausi auki myös täällä blogin puolella) Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. Pikkuhiljaa tosin meikäläisen viallinen termostaatti alkaa ilmoitella, että lämpö voisi hetkeksi jo riittää, mutta sisulla painetaan yhä päivät läpi. Maastolenkit asiakkaiden kanssa Kangasalan harjumaisemissa ovat olleet kuluneen kevään ja kesän kohokohtia. Varsinkin huzul-ruuna Wado on osoittanut olevansa erittäin oiva peli (pikku)ratsastajien kuljettamisessa poluilla!!


  Olen itse nauttinut reissuista tuhatprosenttisesti. Enpä olisi kymmenisen vuotta sitten sairastuessani uskonut, että kävelen ja hölkkäilen asiakkaiden kanssa kolme tuntia putkeen polkuja pitkin, komeita maisemia katsellen. Ei, silloin en pystynyt kävelemään kotiovelta metsän reunaan (n.50m). Vielä 4 vuotta sitten pisin yhtäjaksoinen kävelymatkani on 3-4km. Ei siis ihme, että osaltaan siksi tuntuu tällä hetkellä siltä, että olen vihdoinkin elossa. Kiinni elämässä. Yhteiskunnan loisella (nimike, jota itsestäni käytin sairastuessani) on työ, jolla on merkitystä. Ja se työ on paras työ ikinä.


  Kesän ajan mulla on mahdollisuus toimia myös Ylöjärvellä Suskin Tallilla, ja tartun tarjoukseen innokkaasti. Ylöjärvi kotikaupunkinani on erityisen lähellä sydäntä ja on mahtavaa pystyä tarjoamaan palveluita myös Ylöjärveläisille. Ja mikä parasta, täällä toimintaan mukaan ovat tervetulleita myös vammattomat!! Tykkää ja seuraa FB-sivu Vammaisratsastuksen-ohjaaja-Heidi-Mattila niin pysyt perillä myös Ylöjärven ratsastusmahdollisuuksista :) Suskin tallille pystyn toistaiseksi ottamaan erityisryhmistä lapsiasiakkaita, ja henkilöitä, jotka eivät tarvitse ramppia (pääsevät jakkaralta suht omatoimisesti selkään). Toivottavasti säät suosivat läpi kesän. Pidetään oikea ratsastuksen täyteinen kesä 2018!!