lauantai 28. huhtikuuta 2018

Pekiti-Tirsia Kali

  Jaa niin mikä?!? Vähän samaa itsekin ihmettelin ja tiedonjanoisille lisää löytyy mm. täältä.

  Ihan mielenkiinnosta otin yhden lauantain vapaaksi osallistuakseni otsikossa olevan nimihirviön seminaariin. Vaikka hevosten kanssa harvemmin tulee tilanteita, joissa hevonen hyökkää kimppuun veitsillä ja/tai kepeillä aseistautuneena, niin me kaksijalkaiset osaamme niitä kyllä käyttää... Toivottavasti emme kukaan joudu koskaan niin hengenvaaralliseen tilanteeseen, mutta silti jonkinlainen itsesuojeluvaisto veti osallistumaan seminaariin.

  Varsinkin, kun en ole oikein ehtinyt enkä jaksanut panostaa taekwon-do -harrastukseen tässä yksityisen elinkeinoharjoittajan alkumetreillä. Käyn treeneissä säännöllisen epäsäännöllisesti; joskus voi mennä kolmekin viikkoa ettei naamaa näy tatamilla, joskus (harvoin) olen onnistunut menemään jopa kahdesti viikon aikana. Priorisointi on se, mitä MS-taudin kanssa on saanut kovasti harjoitella ja siinä omalla kohdallani harrastukset putoavat seuraavana pois. Arjen ja töiden jälkeen. Tässä sanaparissa on aivan tarpeeksi ms-tautiselle eivätkä monet selviä edes noista kahdesta! (Jolloin putoaa työkin pois ja jäljelle jää pelkkä arjen kanssa selviytyminen).


  Seminaaripäivä oli mielenkiintoinen ja lähestulkoon kaikki oli itselleni uutta. Veitsiä simuloivat puukepit ja erityisvalmisteiset "veitset", tokikin niitä ihan oikeitakin oli näytille tuotu. Sen enempää en tätä käsittele tässä blogissa, mutta halusin postauksella muistuttaa siitä, että yhäkin elämästä löytyy vielä muutakin kuin hevoset ja työ :) Myös harrastus, vaikka vähän hintsullaan tällä hetkellä onkin.

  Yhäkin sanon, että suosittelen hyvin vahvasti taekwon-doa ratsastusharrastuksen tukemiseen! Se on tehnyt ihmeitä huonontuneella koordinaatiokyvylleni, jota tarvitaan erittäin paljon myös ratsastaessa. Uskon, että tasapaino on myös parantunut. Ja ehkä tärkeinpänä, taekwon-do pitää kehoa joustavampana ja elastisempana. Sitä kannattaa vaalia, koska meillä se heikkenee taviksia nopeammin. Ratsastajan kyky mukautua hevosen liikkeeseen on ratsastuksen A ja O. Valitettavasti monilla se kyky on jo rajoittunut (itseni mukaanlukien), joten pyritään ylläpitämään edes sitä vähää mikä vielä on jäljellä.

 

 

torstai 19. huhtikuuta 2018

AR-ohjat tuplalenkeillä

  Vihdoin paketti Briteistä saapui. Ratsastajat todennäköisesti ovat odottaneet ohjia enemmän kuin minä. Varsinkin Suvi, joka jännitti ehtivätkö ohjat ennen Ypäjä Spring Dressagea, jossa hänellä on ensimmäinen 3-tason startti. Startti on vasta huomenna, joten hyvinhän tässä ehti... *helpotuksenhuokaisu*


    Jacqui Alice Reinsiltä jopa nimikoi ohjat jokaiselle omat narut tilanneille ratsastajille (ilman eri veloitusta). Meikä nimikoi asiakasohjat tietenkin omalla nimellään, joten turha kenenkään nyt niitä varastaa ;) Tunnistamisongelmia tuskin tulisi muutenkaan, koska ohjia on Suomessa tällä hetkellä tasan nämä kappaleet (+yhdet aidot ohjaslenkit itselläni muuten tuunatuissa ohjissa).





  Suvi oli ainoa, jolle tilattiin kankilisäosa ohjiin. Systeemi on siitä hyvä, että sekä nivelillä että kangilla ratsastaessa voi käyttää samoja ohjia. Lisätään vain kankiosa ohjiin ja avot. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Kahdet ohjat samassa paketissa!

                                         (Ohjat pitää vielä rei´ttää lisäosalle)


  Ohjaslenkkejä kaikkiin tilattiin tuplapari, mutta niitä on mahdollista kiinnittää niin monet kuin kokee tarvitsevansa. Systeemi oletettavasti on parempi kokeneille ratsastajille, kuin yksien lenkkien siirtely jatkuvasti. Nimittäin kokeneemman ratsastajan on hieman hankala ratsastaa koko tuntia yksillä ja samoilla lenkeillä. Kisaradasta puhumattakaan. Näillä pystyy esimerkiksi kisaradalle lyömään kolme paria lenkkejä; yksi käyntiosuuteen, yksi ravi-, ja yksi laukkaosuuteen. (Hevonen nimittäin liikkuu eri pituisena kaikissa askellajeissa eikä yksi säätö käy kuin yhteen askellajiin. Paitsi jos haluaa välttämättä ratsastaa laukkaosuutensa pitkällä ohjalla tai vaihtoehtoisesti erittäin matalassa muodossa...)

  Kovaa ajoa ohjille ratsastajat ja laittakaa palautetta toimivuudesta!
  

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Tutustumisretkellä issikkamaailmaan

   Otin kevään viimeisen hevoskerhon teemaksi ratsastuksen eri lajit. Halusin tuoda esiin muitakin mahdollisuuksia harrastaa hevosia, kuin perinteisen ratsastuskoulutoiminnan isoilla hevosilla, enkkutyyliin. Kerhossa olemme ehtineet jo tutustua perinteisiin koulu-, este- ja kenttäratsastukseen sekä lisäksi vikellys ja lännenratsastus ovat olleet lähemmässä tarkastelussa. Viime kerralla saatiin briiffaus issikoista ja askellajiratsastuksesta. Eilen käytiin vierailulla issikkatallilla.

   Olen hankkinut vierailevat tähdet kerhoon esittelemään lajeja, joista itselläni ei ole kuin perustieto. Mielestäni se antaa paremman pohjan kerholaisille, kun kertomassa on joku, jolla todella on omakohtaista kokemusta ja paljon tietoa lajista.




  Matkasimme kerholaisten kanssa Ylöjärvelle, Outi Aihkisalon tallille, jossa Outi itse ja apukätensä Kiti avasivat meille issikoiden askellajiratsastusta ihan konkreettisesti esittelemällä ratsain. Lapset pääsivät myös kokeilemaan itse ratsastusta - ja mikä parasta, menemään pätkän matkaa tölttiä! Hurjapäisimmät olisivat halunneet kokeilla islanninhevosten viidettä askellajia passia, mutta siihen tarvitaan jo sen verran enemmän taitoa, että jouduttiin jarruttelemaan intoa ;)

  Minusta hienointa on se, että nyt kerholaiset ovat tehneet jotain mitä itse en! En ole nimittäin oikeastaan koskaan ratsastanut issikalla. Enkä varsinkaan mennyt tölttiä. (Passia olen, mutta virheellisenä liikkumisena nuorella sh-tammalla, joten en varsinaisesti laskisi sitä mukaan. Ratsulla oli koulutusvaiheessa ongelmia ravaamisen kanssa - siirtyi mieluusti passille, josta se haluttiin pois. Alkuvaiheessa silloin tällöin se lipsahti passille liikkuttaessani sitä.)



  Opin myös itse muutamia uusia asioita issikoista ja niiden askellajeista, joten vierailu oli ehdottoman opettavainen myös itselleni! Eri lajeihin tutustumisella haluan opettaa myös avoimuutta ja vastaanottavuutta kerholaisille, sekä sitä ettei kaikesta tarvitse itse tietää kaikkea. Aina löytyy joku, joka tietää jotain sellaista, mihin oma tietämys ei riitä.

  Suuret kiitokset Outille, Kitille ja aiemmin Hillalle johdatuksesta issikoiden maailmaan!!




lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kerro kerro kuvastin

  Luulen toitottaneeni jo aika paljon siitä, että hevonen on ihmisen peili. Ja se on. Mutta rehellisesti sanoen olen aina enemmänkin liittänyt sitä psyykkiseen puoleen. Nyt sain omakohtaisen kokemuksen siitä, että hevonen peilaa myös fysiikkaa.

  Minun "wonder horse"ni Blondi. Pahaa aavistamatta kiipeän kahden kuukauden tauon jälkeen sen verran selkään, että käyn ratsastamassa tunnilla (ylimääräinen välihuomautus: en suosittele kenellekään kahden kuukauden taukoja ratsastuksessa, nimittäin hinta on yllättävän kova...). Toki tietoisena tauon aiheuttamasta palikoiden hukassa olemisesta sekä siitä, että fysiikassa on tapahtunut muutosta alaspäin viime kuukausina.

  Heti kun otan ohjat, Blondi alkaa huiskia hännällään. Ei, maneesissa ei tähän aikaan vuodesta ole kärpäsiä eikä muitakaan ötököitä, josta enemmän hevoskokemusta omaavat voivat vetää jo omat johtopäätöksensä. Lisäksi tehtävässä (pohkeenväistö) alkaa heittää kieltä.




  Okei, mistä lähden tätä avaamaan...? Blondi ei ollut tyytyväinen ja syy siihen löytyi satulan päältä. Tiedän itse, että mussa oli jotain erilaista sillä kerralla. Huomasin tarraavani hevoseen kiinni entistä enemmän (välihuomautus: Blondi ei pidä puristamisesta!) enkä hallinnut raajojani edes tavanomaiseen tapaan. Samanaikaisesti pyysin voimakkaasti pohkeella, mutta olin myös liikaa kiinni ohjassa ja kun jalasta loppui voima, niin olin kiinni pelkässä ohjassa ja takertuneena takiaisena hevoseen. Jos hevonen osaisi laulaa, se olisi luikauttanut mulle Sannin "Että mitähän v***ua" -biisin. Nimittäin Blondillakin alkoi huumori loppua.

  Lähdin väistöissä jopa tuuppaamaan vartalolla, josta en muista koskaan aikaisemmin saaneeni palautetta että tekisin niin :O Jalat ei toimineet yhteen eikä varsinkaan yhdessä käsien kanssa. Eikä kädetkään erikseen. Mulla oli oikeasti ihan horror tunti :/ Opettaja oli kyllä ihana eikä tunnissa tai hevosessa itsessään ollut todellakaan mitään vikaa, mutta tänään me oltiin selässä yhdessä MS:n kanssa.

  Näen kuitenkin erittäin selvästi sen kaavan, millä Blondi peilasi mun hallitsemattomissa olevaa fysiikkaa. Se ei mennyt varmaan askeltakaan suoraan koko tunnin aikana. Oltiin molemmat yhtä venkuralla aina sinne suuntaan, mistä nyt pito sattui milloinkin pettämään. Mulla oli kyllä keskivartalotuki käytössä tällä kertaa, mutta silti tuo keskivartalopalikka teki mitä lystäsi. Opettajakin sanoi tunnin lopuksi, ettei ole aiemmin nähnyt mun takertuvan noin paljoa hevoseen (vaikka onkin havainnut aiemmin jo sen, että mitä parempi päivä sen vähemmän takerrun). Puristuin kiinni Blondiin, jäin liikaa kiinni ohjaan, viestit hevoselle olivat epäselviä ja hevonen näistä syistä tyytymätön mun alla.

  Mietin tuota Blondin reagointia. Se osaa tarvittaessa sulkea kaikki piuhat ja vain mennä posottaa välittämättä siitä mitä selässä tapahtuu. Jos mä en olisi ollut mä, niin se varmaan olisi niin tehnytkin. Se hevonen vaan sattuu olemaan tunkeutunut niin syvälle meikäläiseen (uskotteko muuten että se "vaistoaa" etukäteen mun juomatauotkin? Sisäinen lämpötilan nousu tekee huonoa meikän mäsälle, jolloin voimat vähenevät, tavallaan veltostuu, kognitiiviset toiminnot hidastuvat. Blondi jotenkin huomaa sen ja osaa jo yhdistää sen juomataukoon. Ei voi olla enää sattumaa, että se on lukuisia kertoja kiikuttanut mut pullolle siinä kohtaa, kun olen vasta itse ajatellut päässäni että pitäis käydä hörpyllä. Ja Blondi on tehnyt sen jopa asiakkaalle...).

  Hevosissa on vielä paljon sellaista, mitä ihmisjärjellä ei välttämättä aina ymmärrä. Olen viimeisten vuosien aikana nähnyt sitä ja se on muuttanut voimakkaasti mun omia käsityksiä hevosen ja ihmisen suhteesta.

  Mutta hei, vedetään taas vain punaiset henkselit tämän tunnin päälle ja mennään seuraavalla kerralla teletappimaisesti "uudestaan"!! Alan pikkuhiljaa nähdä hyviäkin puolia sairastamisessani ja tälläisissä pilalle menneissä tunneissa; sen ansiosta ymmärrän vammaisratsastajia taas vähän paremmin.




PS. Kuvat eivät liity tapaukseen ;)

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Messuyhteenveto

  Auttamatta myöhässä, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Mutta nyt revin väkisin tähän pienen hetken ja vedän messut pakettiin omalta osaltani.

  Lauantaina ehdin paikalle juuri katsomaan rotuesittelyistä PRE:n, jossa esillä oli pararatsukko Johanna ja Otur. Tsekkasin myös pararatsastajien Sarin ja Jessican ridet areenalla, josta kirmasin vammaisratsastustoimijoiden tapaamiseen. Olin saanut tehtäväksi tuurata alueen vammaisratsastusvastaavaa ja esitellä Hämeen alueen vammaisratsastustoimintaa. Olin valinnut pureutua ihan perusteisiin, sillä mielestäni se on se, mistä kaikki lähtee. Talleista, seuroista, harrastajista. Ilman näitä ei voi olla kilpailu- eikä valmennustoimintaa.

  Ehdin vielä tapaamisen jälkeen kiertämään E-hallin pääpiirteittäin. En ostanut yhtään mitään, joten turha odotella ostoskuvia :D




  Sunnuntaina päälokaationi oli ParaDressage Team Finlandin ständillä yhdessä Liveparadressagen kanssa. Ständillä myytiin kannatustuotteita, joiden tuotto menee kokonaisuudessaan maajoukkueratsastajien tukemiseen. Lisäksi esillä oli erilaisia ratsastuksen apuvälineitä ja sana vapaana kysyä kaikkea mitä mieleen juolahtaa vammaisratsastuksen osalta.





  Equillence Center Tavelan ständi:





  Mulla ainakin oli mahtava messuviikonloppu! Kiitos Tampereen Messut myös hyvin toimineista järjestelyistä tähtiblogistien osalta. Pitäisi varmaan ensi vuodelle harkita omaa ständiä...

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Messupostaus #3

  Viikonloppu lähenee hyvää vauhtia ja ajattelin tähän koota vielä omat henkilökohtaiset messutärpit.

LAUANTAI 7.4.

 
                                       Estradilla myös Niihama Ridingin ratsukoita.


  Miehet hevosen selkään!! Nyt jos koskaan kannattaa käydä tutustumassa!! Vaimot ja lapset: ottakaa miehet, isät, veljet, enot ja vaikka papatkin mukaan messuille! Equillence Center Tavela.


  Vikellysinfoa tiedonjanoisille ja kokeilunhaluisille! Equillence Center Tavela.



                                      Näytöksessä mukana PRE-pararatsukko.


                                          Vikellysnäytös. Team Equillence.

                                                       
                                                           Pararatsastusesitys.

                                         
                  Vammaisratsastustoimijoiden tapaaminen. Omat sijaintikoordinaattini.




SUNNUNTAI 8.4.


  Jos missasit lauantaina tai saavut messuille vasta sunnuntaina, niin ei hätää. Tässä uusintana ;) Team Equillence.


                                                  Equillence Center Tavela.


        Jos ette saaneet miehiä ratsaille lauantaina, niin sunnuntaina yritetään kahta kovemmin! ;)


                               Oma sunnuntai-iltapäivän lokaatio. Tulethan moikkaamaan!!





  Suosittelen vierailemaan myös yhteistyökumppanieni ständeillä. En ole itse niillä paikalla, mutta käy silti tsekkaamassa.






   Myös tällä ständillä toivon jokaisen vammais- ja erityisratsastajan vierailevan:

 
  Sappeen Ratsutilalta löytyy erittäin hyvä, avoin ja vastaanottavainen asenne vammais- ja erityisratsastajien palvelemiseen sekä ratsastussimulaattori Simo. Simolla saattaa olla mahdollisuuksia saada ratsastaminen ihan uusiin ulottuvuuksiin ;)


                 Lisää käyntikohteita löydät täältä: https://www.hevosmessut.fi/fi/

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Koke-kuvia!

  Tyylillä sisään huhtikuuhun! Näytän teille joitain uskomattoman hienoja otoksia, joita valokuvaaja Päivi Karttunen sai tässä taannoin napattua. (Postauksen löydät selaamalla etusivua alaspäin)

  Kuvat siis liittyvät mun kokemusasiantuntijuuteeni, ja käsittelevät sairastettua masennusta omasta näkökulmastani. Kokonaisuus avautuu tosin vasta koko luennon kuultuaan, mutta mielestäni kuvat on saatu todella puhutteleviksi pelkkänä kuvinakin. Mielestäni pelkästään kuvia tulkitsemalla ilman sanallista selittämistä, on mahdollisuus nähdä koko tarina.

  Luennossani yhtenä kantavana elementtinä on "elämän punainen lanka". En avaa tätä tässä postauksessa yhtään enempää, vaan jätän tulkinnan katsojalle. Pääasiallinen viesti kuitenkin on, että masennuksen kanssa ei leikitä! Se on vakava sairaus. Pahimmillaan jopa tappava sairaus. Minä selvisin siitä, ja haluan esityksessäni valaa uskoa ja toivo siihen, että kuka tahansa voi. Yksin en usko sen tapahtuvan, mutta apuvoimien avulla kylläkin. Mun kantavat voimat olivat lääkitys, psykoterapia ja HEVONEN. Mun hevonen voi olla jollekin toiselle jokin ihan muu (tosin suosittelen omien kokemusteni perusteella hevosta erittäin vahvasti ;)). Olen läpikäynyt (ja käyn lopun elämääni) myös fyysisen kuntoutumisprosessin hevosavusteisesti, joten halutessasi voit tsekata pari lehtiartikkelia täältä:

http://hmwithhm.blogspot.fi/2016/08/jalustinnetin-haastis.html

http://hmwithhm.blogspot.fi/2017/09/kodin-kuvalehden-juttu.html

http://hmwithhm.blogspot.fi/2017/10/avain-52017.html

http://hmwithhm.blogspot.fi/2017/12/mediaplanetkansanterveysfiavain.html


  Mutta nyt antaa kuvien puhua puolestaan! Olen niin tyytyväinen näihin!!









Hae tästä blogista

Suositut tekstit