(Kuvissa 2 eri satulaa, shetlanninponin ja suokin)
Näissä malleissa oli molemmissa siivet ja jalustimet, mutta palaan hiukan myöhemmin tekstissä tähän asiaan. Parasta näissä satuloissa vammaisratsastajaa ajatellen oli kiinteä kauhukahva ja korkea takakaari, jotka yhdessä tekivät istuinosan tukevaksi, sekä muotoutuva materiaali. Nimittäin hetken satulassa istuttuaan, se muuttui melkeinpä nahkasohvaksi ;) Pehmeni ja mukautui ratsastajan alle.
Löysin satulasta kyllä miinuksiakin. Katso ylläolevan kuvan satulaa ja sen polvitukea. Huomaatko, kuinka se kaartuu aika voimakkaasti etureunastaan taaksepäin? Vertaa vaikka tähän:
Trekker Flexible Saddle venyttää aika voimakkaasti jalkaa oikealle paikalleen, joka ainakin tällä vammaisella kiristi melkoisesti lonkasta. Rehellisesti sanoen, huusi hoosiannaa. Me puhuttiin kaverin kanssa, että siinäpä toisaalta melkoinen motivaatio venyttelyyn, kun pystyisi istumaan satulassa ilman kipua (hän muuten on sen verran lonkistaan auki, että se olin vain minä, joka huusi hoosiannaa!). Mutta heitin välillä jalat satulan etupuolelle hetkeksi aikaa (oli muuten älyttömän mukava olo, kuin se nahkasohva!), ja taas pystyi hetken ajan istumaan jalka suurinpiirtein siellä missä sen kuuluukin olla. Kuitenkin tässä kohtaa tulee ongelma jäykkyyksistä kärsivien asiakkaiden kanssa. Ei vaan pysty kykenemään. (Mutta tähänkin on ratkaisu... Kerron kohta!)
Ylemmässä kuvassa on allekirjoittaneen jalka, alemmassa satulan aktiivisen käyttäjän jalka. Huomaatko niissä eroa? (Muuta kuin, että alempi on huomattavasti sirompi ja ratsibyysat on eri väriset...) Pienenä vihjeenä: me ollaan suurin piirtein saman pituisia ja mä ratsastin hänen jalustimillaan säätämättä niitä mihinkään suuntaan.
Huomaatko, kuinka mun jalka painautuu todella tiukasti polvitukea vasten? Se johtuu siitä lonkan kiristämisestä. Mä vaan en pystynyt venyttämään jalkaa kauniisti taakse- ja alaspäin, ja mun mielestä tuo kuva suorastaan huutaa sitä ikävää ja epämiellyttävää venytystä. Kun taas alemmassa kuvassa jalka on hyvin rentona siinä mihin se asettuu. Kuvakulma hieman huijaa, koska se ei ole täysin sama, ja kuvasta huomaa myös meidän jalkojen henkilökohtaiset erot (katso mihin kohtaan polvi asettuu) eli mulla on selvästi lyhyempi yläpohje kuin ystävällä. Mutta toisaalta mulla ei lonkka olekaan päässyt venymään, koska siellä ottaa kireydet vastaan.
Ehkä tuosta kiristämisestä johtuen keventäessä satula kippasi hieman mun ylävartaloa eteenpäin satulassa. Kysyin, että kippaako tää satula näin ja kuulemma ei, joten vika oli (taas tälläkin kertaa, niin kuin aina ennenkin) satulan päällä.
Niin, se ratkaisu tähän jalkaongelmaan löytyi nettisivuilta.
Näitä saa ilman siipeä! Kuvassa ei näy, mutta olettaisin, että jalustinkoukut kuitenkin löytyvät pikkusiiven alta. http://www.vanhala.net/trekkertt/trekkertt1.html Tää on ihan mun suosikki näistä malleista. Ja nimenomaan ilman siipiä ja polvitukia. Ihan älyttömän mukava tämä oli kuitenkin istua. Mun muistaakseni tuota istuinosaakin pystyi säätämään ratsastajalle sopivammaksi.
Siispä suosittelenko tätä vai en? Sanoisin, että riippuu siitä, kuinka joustava sun lonkka on :D En ehtinyt sivuilta selaamaan, saako tätä mahdollisesti "estepainotteisempana" ja kokeillussa satulassa jalustimet olivat taaemmassa koukussa kiinni (siellä on siis kahdet jalustinkoukut vierekkäin), joten en tiedä kuinka paljon jalustimen vaihtaminen etummaiseen koukkuun vaikuttaa. Tuskin kovinkaan merkittävästi, koska polvituki satulassa ei kuitenkaan liiku ja siirtää sitä kautta jalkaa taaksepäin. Ehkä ratkaisu tähänkin kysymykseen löytyisi nettisivuilta tai viimeistään valmistajan sivuilta? Tähän hätään en niitä kuitenkaan ehdi selaamaan. Siivettömänä versiona tää saattaisi olla todella loistava vammaisratsastajille; ainakin tukevuutensa ja materiaalin ansiosta.
Mutta näiden kuvissa olevien satuloiden molemmat käyttäjät vannovat niiden nimeen. Mennee kategoriaan sun-pitää-kokeilla-sopiiko-tää-sulle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti