torstai 11. helmikuuta 2016

The Chest

                               "Once I had a dream, and this is it"

 Mun MS-tuttavapiirissäni sattuu olemaan hyvin taitava ja lahjakas piirtäjä, jolta pyysin itselleni piirrosta. Annoin vain haluamani idean (hevonen nousee aarrearkusta) ja vapaat kädet sen tekemiseen. Laitoin myös kuvan Picassosta, koska se poni jollain lailla symboloi mun uutta alkua kaikkein eniten. Ja musta lopputulos on hieno! Erityisesti rakastan noita mun käsiä.

            "Faith brought me here, it´s time to cut the rope and fly to a dream"

  Taiteilijan mukaan haastavinta oli saada hevonen näyttämään siltä, ettei se ole hukkumassa aarrearkkuun. Tosin kuulemma kuva symboloisi hyvin myös hevosharrastuksen kalleutta... ;)



                                             "Open the Chest once more"

    Kuvan tarina on lyhykäisyydessään se, että kun uskalsin avata aarrearkun kolmannen (ja viimeisen!) kerran, löysin sieltä Picasson ja aivan uuden alun hevoselämälleni. Olin arkun jo kahdesti sulkenut; ensimmäisellä kertaa ponini kuoleman jälkeen, tarkoituksena tehdä loppuelämä "jotain ihan muuta". Eihän siitä mitään tullut. Veri veti nopeasti takaisin hevosten pariin ja arkun taas avatessani löysin sieltä seuraavan tulevan oman hevoseni. Seuraavalla kertaa tuli MS-tauti, joka kyselemättä istahti kannen päälle ja vannoi istuvansa siinä koko loppuelämäni ajan. Ja siihen minä alistuin.

  Kunnes jostain löytyi jokin voima, jolla sain kammettua tuon ikävän arkun kannen sulkijan pois paikaltaan (oikeastaan tähän sopisi parhaiten mielikuva viime taekwon-do -reeneistä, kun me mätettiin polvella menemään patjaan niin paljon kuin lähtee. Valitsin kypsempään ikään ehtineen vastustajan kaverikseni, mutta arvioin taas kerran voimani alakanttiin, ja muorihan olisi ollut selällään kanveesissa, jollei ohjaaja olisi tullut huolestuneena varmistelemaan, että muori pysyy pystyssä. Nyt jälkeenpäin näen silmissäni tuon muorin kuvaavan sitä MS-tautia, joka istui arkun päällä. BTW, ohjaajan kerran mainitsema vipuvarsivaikutus sai kankikuolaimen hyppimään mun silmissä koko reenin ajan. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö?)

                                                     "Fly to a dream..."

 Ja nyt, lupaan ja vannon, etten sulje arkkua enää koskaan! Kliseinen "kolmas kerta toden sanoo" pitää nyt todellakin kutinsa!


  Osaltaan kuvan ja tarinan innoittajana on toiminut kyseinen kappale:





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit