Olen sen verran kreisi, etten halua tarjota vain parasta tässä asiassa. Haluan, että lähtökohta on "minä huonoimmillani", mutta kehitys on silminnähden havaittava. Ei ehkä toimisi taidemaalarin hommassa. Vien ensin kaikki surkeimmat ja epäonnistuneimmat työni tarjolle?
Kun valitsin tarkkailukohteitani, jahkasin yhden kanssa vähän aikaa edestakaisin. Toisaalta halusin seurata juuri häntä, mutta koska tiesin ja tunsin kyseisen opettajan jo menneisyydestä, tiesin hänen olevan rautainen ammattilainen. Miksi siis seurata? Päätin kuitenkin seurata, koska välissä on useita vuosia kun en ollut nähnyt/kuullut hänen opettavan. Nimittäin jos kyseinen opettaja oli jo silloin hyvä, halusin omin silmin todeta kuinka kovaa valuuttaa hän on tänä päivänä! Hän asettaa mulle sen riman, jota kohti pyrkiä. Ja todellakin siinä kävi niin, etten löytänyt mitään, kerrassaan mitään mitä itse olisin tehnyt toisin.
Olen miettinyt jokaista tuntiseurantaa tehdessäni, mitä itse muuttaisin tunnissa, sen kulussa tai olosuhteissa. Muutos ei aina tarkoita parempaa. Se voi tarkoittaa vain jotain erilaista. Enhän mä pysty kilpailemaan ammattitaidossa näiden ihmisten kanssa (jokainen vähintään ratsastuksen opettaja), mutta mun ei tarvitse silti allekirjoittaa kaikkea heidän tekemisiään.
Viisi seurantaa, joista ainoastaan yhdestä en pysty imemään minkäänlaisia vaikutteita omaan ohjaamiseeni, mutta siihen on selkeä syy (jota valitettavasti en tässä voi eritellä). Kolmesta olin hyvin vaikuttunut. Niistä jokaisesta paistoi läpi aivan uskomaton ammattitaito ja halu tehdä tätä työtä, saada oppilaat oppimaan.
Lähimmäksi omaa persoonaani kolahti ehkä hieman yllättäin "haastaja", "musta hevonen", josta itselläni ei ollut minkäännäköistä ennakkokäsitystä. Mä tykästyin ihan hirmuisesti siihen tiukkuuteen ja vaativuuteen (varmaan siksi, etten edes tiedä juuri muuta tapaa), mutta erityisesti siihen, ettei se heijastunut missään kohtaa negatiivisella tavalla. Jotkut tykkää päänsilittelystä, mutta mä en oikein osaa sitä allekirjoittaa. Mä pidän opettajajohtoisuudesta. Ehkä välillä esiin pyrkivistä omista anarkistipiirteistäni johtuen? Musta pitää olla joku, jolla on ohjat kädessä. Joku, joka sanoo mitä tehdään ja miksi tehdään. Mutta sen verran lähestyttävästi, että oppilaat uskaltavat kysyä, pyytää lisäohjeita ja jopa kyseenalaistaa. Opettajakin voi osallistaa. Opettajan ei tarvitse (eikä itseasiassa saakaan) olla mikään Hitler. Ylhäisessä yksinäisyydessään ja tavoittamattomissa. Mutta tietynlainen auktoriteetti mun mielestä pitää löytyä.
Se on tasapainoilua. Kenelläkään ei ole kivaa, jos täytyy olla jatkuvassa pelossa tai negatiivisen paineen alla (kyllä, olen ollut siellä ja siksi tiedän millaiseksi en halua tulla). Mutta liika tuttavallisuus saattaa syödä sen opettajajohtoisuuden, eikä ole mun haluamani tie sekään.
Tunnustan vielä senkin, että pidin tätä tuntiseurantatehtävää alussa ehkä hieman turhana. Mutta nyt kun lähes puolen vuoden jälkeen katson näitä, todellakin tajuan miksi tämä tehdään! Olen konkreettisesti nähnyt miten haluan tehdä, miten en missään nimessä halua tehdä ja koko skaalan siltä väliltä.
Halusin tietoisesti lisätä vähän painetta jokaiselle opettajalle ja kävin etukäteen ilmoittamassa tekeväni kyseisestä tunnista seurantatehtäväni. Halusin, että jokainen laittaa (joko tiedostaen tai tiedostamatta) parastaan ;) Ainoa, mikä jäi vähän harmittamaan oli se, etten saanut tähän tehtävään kuin yhden erityisratsastajien tunnin. Olisin ehdottomasti halunnut vertailukohteen tai mielellään useamman, mutta minkäs teet. Tässä kohtaa mun resurssit eivät riittäneet pidemmän matkan ajoihin.
Tästä on hyvä jatkaa ohjaamistehtäviä. Samalla kehityskaavalla mennään; aloitetaan huonosta, mutta pyritään parantamaan jokaiseen. (PS. Se huono on onneksi jo tehty!)
Hyvää yötä!! Jos ei vielä väsytä, niin etsi aikasi kuluksi kuvasta hevonen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti