Loput kuvat esitelköön maastolenkkiä kuvien muodossa, ja kuten huomaa, piti kokeilla kaikennäköisiä (hyvin kyseenalaisiakin kuvakulmia). Videoitakin yritin ottaa, mutta epäonnisimmat niistä päättyivät puhelimen maastoutumiseen tikun nokasta kesken kaiken ja onnistuneimmat ovat pelkkää kikattelua ja puskien epämääräistä vilinää.
Toinen papoista kiinnostui kepistä :)
Viimeinen ratsastus maailman parhaan terapeutin ja fyssarin kanssa. Haikeaa ja surullista, mutta elämän kiertokulkuun kuuluvaa. Hyvää matkaa sateenkaarisillalle rakas suokkipappa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti