perjantai 26. tammikuuta 2018

Mielenkiintoisia kysymyksiä

  Ajattelin koota tähän muutaman hyvän kysymyksen ja omat ajatukseni niistä. Asiakkailta tulee usein erittäin hyviä ja joskus äärimmäisen tarkkanäköisiäkin kysymyksiä, joihin mulla on ilo kertoa omia näkemyksiäni. Näkemykset ovat täysin omia ajatuksiani, eikä niitä siis ole lakikirjaan kirjattu, joten poikkeaviakin näkemyksiä voi esiintyä.


1. Pitääkö aina ratsastaa eri hevosella vai voiko mennä samalla?

Mulla on tähän hieman eri vastaus riippuen siitä puhutaanko ratsastuskouluratsastuksesta (tavikset) vai erityisryhmistä. Ratsastuskouluoppilaille sanon aina, että mitä enemmän ratsastaa erilaisilla hevosilla, sitä paremmaksi ratsastajaksi oppii.

Erityisryhmillä kuitenkin ajatukseni ovat ylläolevasta poikkeavat. Erityisryhmien ratsastajat eivät välttämättä ratsasta tullakseen mahdollisimman hyviksi ratsastajaksi. Heitä siis ei välttämättä palvele mahdollisimman erilaisilla hevosilla ratsastaminen. Lisäksi rajoitteet saattavat sulkea useitakin hevosia pois, joten pääasiassa erityisratsastajalle valitaan fyysisesti ja psyykkisesti sopiva hevonen.

Joissain tapauksissa hevosen vaihtaminen välillä isompaan/pienempään/reippaampaan/hitaampaan voi palvella fyysisesti erilailla (esim askelpituus isosta hitaasta nopeaan ja lyhyempään) tai psyykkisesti (määrätietoisuuden ja päättäväisyyden harjoittaminen itsepäisemmällä ja laiskemmalla hevosella).

Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että erityisryhmillä on tärkeää olla mahdollisimman sopiva hevonen käytössään. Aina. Motivaatiotaso vaihtelee ja hiipuu yllättävänkin nopeasti. Pari kertaa hevosella, jonka kanssa ei saa aikaan onnistumisen tunteita, voi olla todella motivaation romuttava kokemus (puhun myös omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta).

Tämä lisää haastetta toimiseen, jos käytössä ei ole omia hevosia, vaan vuokrakalusto niinkuin itselläni. Aina ei välttämättä ole käytössä juuri se sopivin hevonen, enkä välttämättä pysty siihen vaikuttamaan. Pyrin näissä tapauksissa kuitenkin muokkaamaan tunnin aihetta ja tavoitetta sellaiseksi, että se saadaan palvelemaan hevosesta huolimatta. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että hevonen ei voi sille mitään, jos sillä sattuu olemaan esimerkiksi erittäin pompottava ravi. Se ei ole hevosen vika, ja jos sellainen hevonen sattuu jollain kerralla olemaan, niin pyritään tekemään mahdollisimman tehokasta käyntityöskentelyä.

Voi olla, että on asiakkaita, joille ei sovi kuin yksi hevonen käytettävissä olevista (kyllä, mulla on pari tälläistäkin asiakasta) ja silloin tunti täytyy perua, jos se tietty hevonen ei ole käytettävissä (syystä tai toisesta). Pyrin aina löytämään vaihtoehtoisen - tai mielellään kaksikin - ratsua, ja monessa tapauksessa sellainen löytyykin, kun käytettävissä on suurempi skaala hevosia.


2. Kumpi on parempi paikka, iso vai pieni?

Molemmissa on puolensa. Esimerkiksi pieni paikka on monesti rauhallisempi, mutta vain siihen asti kun paikalle tulee muitakin. Sen jälkeen rauha on mennyt ja monesti tila tulee välittömästi liian ahtaaksi. Isoon paikkaan taas mahtuu muitakin varsinaisesti häiritsemättä toisiaan.

Hevosissa mitä enemmän vaihtoehtoja, sen parempi! Se puoltaa isoa paikkaa.

Toisaalta välimatkat ovat isomman paikan miinus, mutta niistäkin saatetaan selvitä etukäteisjärjestelyillä.

En osaa siis valita näistä kahdesta parempaa, vaan toistan itseäni: molemmissa on puolensa.


3. "Mikset sää anna mun laukata?"

Mun tehtävä on yrittää kaikin tavoin pitää asiakas selässä. Ei tiputtaa sieltä! Jos mä näen, että tasapaino, kehonhallinta ja taidot ei vielä riitä laukkaamiseen, niin silloin ei laukata. On hyvä, että on itseluottamusta ja rohkeutta, mutta ne eivät silti välttämättä korreloi taitotason kanssa. Joskus mun on siis pakko olla tylsä ja "natsi" (kyllä, olen ollut kuulemma sekin :D), mutta kaikki on vain asiakkaan parhaaksi. Korostan kuitenkin, etten halua olla ylivarovainen! Ihan varmasti heti, kun katson että laukka on mahdollista niin laukataan! Olen saanut asiakkailta kiitosta poikkeuksellisesta rohkeudesta toimia ja se on se linja, jota haluan noudattaakin. Ottamatta kuitenkaan turhia riskejä! (Näissä on vuorenkorkuinen ero!)

PS. Onpa mua kutsuttu noita-akaksikin, mutta siinä oli onneksi lämmin ja positiivinen sävy <3


4. "Miten sä jaksat itse kävellä siinä mun vieressä kun sulla on se MS-tautikin?"

Kiitos kysymästä, mutta älkää te siitä huolehtiko :) Jos en jaksaisi, niin hommaisin jonkun muun kävelemään siihen. Tämä homma onnistuu tarvittaessa vaikka pyörätuolistakin käsin - tarvitsen vain korvaavat jalat ja kädet itselleni. Ja ne taatusti hommaan siinä vaiheessa, kun tarve tulee. Huolehdin kyllä itsestäni ja otan käyttöön kaikki tarvittavat apuvälineet myös itseäni koskien. Tällä hetkellä en tarvitse kuin äänenvahvistimen (sillä myös äänielimet väsyvät samalla tavalla kuin muutkin kehon lihakset). Niin kauan kun pystyn itse kävelemään, se hoitaa myös omaa toimintakykyäni. Joten antakaa mun kävellä, niin paljon kuin jaksan!


Ja ylläolevaan kysymykseen jatkoa:

5. Kuinka MS-tauti vaikuttaa kykyyn tehdä tätä työtä ja toimia hevosten kanssa?

Tämä on kysymys, jota ei kysytä multa suoraan, vaan tätä puidaan selän takana. (Vinkki: voi tulla asiasta juttelemaan ihan kasvokkainkin mun kanssani. Uskon että pystyn vakuuttamaan skeptisimmätkin siitä, että ->) EI VARSINAISESTI MITENKÄÄN!

Ylläolevassa vastauksessa jo sanoin, että hankin tarvittavat apuvälineet ja avustajat siinä kohtaa kun sairaus vaikuttaa kykyyni toimia. Tällä hetkellä niin ei ole. Pystyn tekemään itse kaiken mitä tarvitsee. Mulla on kuitenkin hevoskokemusta vuodesta 1988, josta huonollakin laskupäällä laskien tulee 30 vuotta! Luulen siis oppineeni hevosista ja ratsastuksesta sen verran, että pystyn turvallisesti luotsaamaan asiakkaani tunnista läpi. Jos en pysty itse fyysisesti avustamaan, hommaan avustajan joka pystyy. Ja koulutan hänet tehtäväänsä.

On joitain asioita, jotka joudun MS-taudin osalta huomioimaan, mutta uskokaa tai älkää, huomioin ne jokaikinen päivä ja järjestän päivät sen mukaan. MS-tauti on jokaisella sairastavalla erilainen. Jos yksi ei pysty kävelemään, se ei tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei pysty kävelemään. Jos yksi ei muista hädintuskin omaa nimeään, se ei tarkoita sitä, ettei kukaan muukaan muista.

Jos vieläkin epäilyttää, käy lukemassa nämä referenssit:
https://vammaisratsastuksenohjaaja.kotisivukone.com/referenssit

Tällä hetkellä mun positiivinen asiakaspalaute vs. negatiivinen asiakaspalaute on 100% vs 0%. Tunteja saa vapaasti tulla seuraamaan kysymällä etukäteen (varmistan, ettei ratsastajalla ole mitään sitä vastaan), jos yhäkin epäilyttää :)

  Mukavaa viikonloppua! Meitsi paiskii huomenna hommia ja sunnuntaina on simulaattorikeikka Sappeessa.









1 kommentti:

  1. Huippua Heidi! Onneksi teet tätä, ja annat monelle mahdollisuuden ratsastaa.

    VastaaPoista

Hae tästä blogista

Suositut tekstit