Ratsastusterapia ja vammaisratsastus

 Saan jonkin verran viestejä, joissa kysellään joko ratsastusterapiaa tai jotain vammaisratsastuksesta. Olen huomannut, että lähestulkoon järjestäen nämä termit ovat sekaisin. Koitan tässä postauksessa selvittää, mikä niiden ero on.

Ratsastusterapia on yksilöllistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista kuntoutusta. http://www.suomenratsastusterapeutit.fi/ratsastusterapia/  Ratsastusterapiaa tarjoaa koulutettu ratsastusterapeutti-SRT. Vain ja ainoastaan tälläisen ihmisen tarjoama palvelu on virallisesti ratsastusterapiaa. Tavallisen Pertti Perttiläisen tai Mirja Mirjalaisen mahdollisesti tarjoama ratsastusterapia ei ole sitä. Ratsastusterapia ei myöskään tähtää ratsastuksen opetteluun, vaan ratsastusterapiassa hevosta käytetään "kuntoutusvälineenä". Ratsastusterapia on henkilölle myönnettyä kuntoutusta, johon on yleensä myös maksusitoumus.

Vammaisratsastus sitävastoin tähtää hevos- ja ratsastustaitojen oppimiseen. http://www.ratsastus.fi/lajit/vammaisratsastus  Ymmärrän hyvin, että myös tämä harrastusmuoto mielletään monesti yksilölliseksi, suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kuntoutukseksi ja siksi termit ovat monesti sekaisin. Vammaisratsastus on kuitenkin harrastustoimintaa ja sitä kautta omakustanteista. Vammaisratsastusta voi tarjota kuka hyvänsä sillä nimikkeellä. Tosin koulutetun ohjaajan tunnistat nimikkeestä "SRL:n hyväksymä vammaisratsastuksen ohjaaja" ;)


 Lyhyesti sanottuna: jos sinulla on lääkärin määräämä ja myöntämä sekä Kelan rahoittama maksusitoumus ratsastusterapiaan, niin se on juuri sitä. Kaikki muu on vammaisratsastusta (tai muuta hevosavusteista toimintaa, mutta en ainakaan tässä postauksessa lähde erittelemään niitä). Minä en ole ratsastusterapeutti (enkä koskaan tule olemaankaan). Minä en siis pysty tarjoamaan ratsastusterapiaa kenellekään. Mutta vammais- ja erityisryhmien ratsastusta pystyn.

 Tätä työtä tehdessäni olen kuitenkin huomannut, että jotain puuttuu. On asiakasryhmä, joka putoaa näiden kahden väliin. Asiakkaita, jotka eivät ole oikeutettuja ratsastusterapiaan tai ovat jaksonsa käyttäneet, mutta eivät ole kykeneviä myöskään vammaisratsastamaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Heidän onnekseen tämä asiakasryhmä on mulle todella tärkeä ja teen kaikkeni pystyäkseni tarjoamaan ratsastusmahdollisuuden myös heille! Tämä on ihan mun oma juttu, tälläistä ei (vielä) virallisesti ole edes olemassa. Mutta eipä tuo haittaa. Jos jotain ei ole, niin keksitään se itse :) Mulla on ajatus ja toimintamalli, jonka tulen ottamaan mukaan omaan toimintaani.

End of an Era

   Koulutus päättyi. Ja niin päättyi myös Harmoniatallin aikakausi omalta osaltani. Halusin tämän postauksen tehdä nimenomaan kiittääkseni asiakkaita näistä kahdesta vuodesta. Nimittäin ilman teitä en olisi (tuleva) vammaisratsastuksen ohjaaja. 987 tehtyä työtuntia + kuuden kuukauden työkokeilu + kesän avustuskeikat vammaisratsastuksen ja vammaisratsastajien eteen ovat tuottaneet tulosta.  Olen saanut uskomattoman paljon kokemusta erilaisista vammaryhmistä ja asiakkaiden erilaisista tuen tarpeista. Kiitos myös asiakaspalautteista, joita olen saanut sekä suullisesti että kirjallisesti. Ne ovat vahvistaneet omaa näkemystä ja omia toimintatapoja. Samoin heppakerholaisten vanhemmilta, erkkakerholaisten läheisiltä ja ponikoululaisten vanhemmilta olen saanut kiittävää palautetta. Palautetta saa yhäkin laittaa tulemaan ja erityisesti toivoisin rakentavaa, kriittistäkin palautetta. On vaikeampi kasvaa ja kehittyä, jos palaute on järjestäen positiivista. Tosin mukavaahan sekin on :)

  Palan Harmoniatallista vien mukanani. Muutama hevonen ja henkilö ovat lunastaneet sydänpaikkansa ja kulkevat mukana uusiin tuuliin. Vaikkakin vain ajatuksissa ja sydämessä, mutta parempi sielläkin kuin ei ollenkaan.

  Missä ne uudet haasteet sitten ovat? En osaa sitä vielä kertoa, mutta virityksiä tässä on menossa. Lähinnä omiin ajatuksiin ja niiden konkreettisiin kuvioihin pitää saada selkoa ja siinä saattaa hetken aikaa mennä. Joitain yhteydenottoja on tullut ihan maakuntarajojen ulkopuoleltakin. Arvostan niitä myös jatkossa, joten saa ottaa rohkeasti yhteyttä.

                      Kiitos ja syvä kumarrus! 

Koulutus ohi

  Samanaikaisesti niin kivaa, mutta myös haikeaa. Tämän porukan kanssa olisi jatkanut vielä pidemmänkin matkan. On ollut huippua tavata uusia hyviä tyyppejä ja verkostoitua.

  Viikonloppu itsessään meni oikeinkin hyvin, huolimatta pienestä kiusasta, jota MS päivien aikana teki. Ilmeisesti kova stressi oli aikaansaanut pientä lievää oirekorostumaa, nimittäin juomahaluni (vrt ruokahalu) olin menettänyt jo aikaisemmin, mutta viikonlopun aikana pureksin myös ruuakseni pahvia. Tai siltä se ainakin maistui. Eli ei miltään. Myös aamupala- ja lounasmatkat päärakennukselle sai puuskuttamaan siihen malliin, kuin maratonin olisi juossut. Kaivoin pitkästä aikaa varmuuden vuoksi fatiikkilääkkeet esiin ja nappailin niitä tarpeen mukaan.

  Perjantaina VR:n aikataulut aiheuttivat sen, että myöhästyttiin Kirsin kanssa meidän omilta ratsitunneilta. Jäätiin kuin kanat orrelle seurailemaan muiden lopputuntia.

     Lauantaina pääsinkin sitten ratsastamaan kaksi tuntia peräkkäin. MS-elämäni ensimmäistä kertaa! Uhosin etukäteen jaksavani, mutta todellisuudesta ei sitten tiennytkään. Pelasin kuitenkin varman päälle ja otin vähän extrataukoja molempien tuntien aikana. Sain onneksi vaikuttaa hevosvalintaan ja valitsin jo ennestään tutun Fagon, koska sen sopivuus mulle on erittäin hyvä. Se hevonen ei lisähaasta mua yhtään enempää kuin sen mitä ratsastus tekee.

  Ja Fago oli taas huippu! Ensimmäisen tunnin aikana se näytti ajoittain oikeinkin hyviä pätkiä, toisen tunnin aikana en jaksanut pyytää ihan samaa enää. Takaraivossa naputti jatkuvasti, ettei tää hevonen tarvitsisi kuin vähän fiksausta ja herkistämistä omille avuilleni, niin se olisi oikeasti ihan bueno.

  Ravi sillä on mulle haastava, mutta laukka taas on oikein passeli; melko pieni, mutta hyvin kokoamiskykyinen. Pääsin ensimmäistä kertaa MS-ratsieni aikana säätelemään laukkaa kootumpaan suuntaan ja olin siitä ihan kekseissäni. Tokikaan me ei hirveästi laukattu noiden tuntien aikana ja ne oli enemmänkin sellaisia lyhyitä pätkiä, koska kyseessä oli kuitenkin opetustilanne, mutta olin lyhyestäkin pätkästä erittäin tyytyväinen!

  Fago taitaa olla kokenut kehäkettu, joten kovinkaan paljon sosiaalisuutta en siitä ole löytänyt. Lähinnä "senkun pyörit siinä ja teet mitä teet, mä syön sillä aikaa" -suhtautumista. Ennen ratsastusta ja ratsastuksen jälkeen sillä on sama muuttumaton perusilme. Ratsastuksen aikana se ilme paikoitellen muuttuu (näiden tuntien aikana se osoitti pientä epäilevää kiinnostusta maneesissa häsäävien lintujen suhteen, ohjaajan puomin kantamisesta ilmeisesti hevoselle epätyypilliseen paikkaan, ja yhden protestipukinkin pyöräytti mulle), mutta muuten sillä oli sama moodi päällä tallissa ja tunnilla. Teki kiltisti kaiken mitä pyysi, mutta semmoinen neutraalius oli päällimmäisenä.

  Tunnustan, että mielessä kävi, mitä yksäriomistus tälle hevoselle tekisi ja kuka se yksäriomistaja voisi olla, mutta työnsin nämä ajatukset pois mielestäni hyvin pian. Ajatuksella on kuitenkin kiva leikitellä. Varsinkin kun tulevaisuuden suunta on toistaiseksi avoin ja tarvitsisin itselleni hevosen sekä omaan käyttöön että asiakaskäyttöön.

  Lauantaina esiteltiin myös lopputyöt ja käytiin illalla porukalla hohtokeilaamassa. Oli sairaan siistiä niinkuin hyvässä porukassa yleensäkin. Olen keilannut kerran aikaisemmin ja silloin satuin voittamaan oman porukkani, joten kelailin että mistäköhän tämä tulee, koska en koe olevani oikein missään erityisen hyvä. Tiesin kyllä, että mun enot on aikanaan olleet kovia keilaamaan ja palkintojakin saatu useita, samoin muistan monesti lapsena leikkineeni urheilutalolla sillä aikaa kun mutsi oli keilaamassa. Kuulin kuitenkin eilen, että myös mun isosetä on ollut kova keilaamaan. On voittanut oikein näkövammaisten maailmanmestaruuden Jenkeissä pelatuissa kilpailuissa. Joten sen täytyy ollla geeneissä :D Illan keilailut menivät nimittäin ajoittaisia huteja lukuunottamatta melko mallikkaasti nekin ja mietinkin jo pitäisikö vaihtaa kokonaan nämä heppahommat keilaamiseen :D Mun voitto-tappiosuhde on nimittäin nyt puhtaat 2 - 0. Vaikkakin tällä kertaa keilasin kovassa vammaisten sarjassa ja olin näistä vammaisista tervein. Ehkä mä alan tosissani treenaamaan keilausta ja musta tulee ihan kunnon parakeilaaja? *niks*

   Sunnuntaina edessä oli vielä loppukokeet. Sekä käytännön koe, joka sisälsi viittomia, että kirjallinen koe. Kirjalliset ovat vielä tarkastettavana, mutta käytännön koe meni kuulemma "kirkkaasti läpi".  Ja koska lopputyöstä ei tullut sanomista ja kaikki koulutukseen liittyvät tehtävät on tehty ja hyväksytty, niin aikalailla odottelen tässä kirjallista todistusta siitä, että meikästä tuli vammaisratsastuksen ohjaaja. Viralliset juhlat vasta kuitenkin sitten kun todistus tipahtaa postilaatikkoon!

  Luminen Hingunniemi, kiitos ja kuitti. Se oli (todennäköisesti) siinä!

Vikalle jaksolle mars!

  Huomenta folksit. Tää lähtis nyt kohti viimeistä Kiuruveden jaksoa. Sopivasti näin yöllä untakin kuinka sössin kaiken junayhteyksistä lähtien, joten hyvin menee :D Ehkä takaraivossa naputtaa viime aikaiset tapahtumat ja niiden johdosta itseluottamus on pohjamudissa. Rehellisesti tunnustaen en ole jaksanut kerrata materiaaleja enkä mitään. Menen tällä mitä on ja se riittää mihin riittää. Jos en osaa kertoa mitä joku Nietzche on mieltä oppimisesta niin ihan sama! Vai oliko se sittenkin joku toinen hemmo...? ;)

  On fiilis, että pannukakku lässähti. Mutta yritän vähän saada siihen kermavaahtoa ja hilloa päälle, niin ehkä kukaan ei huomaa kuinka pahaa se pannukakku on. Noin niinku kuvainnollisesti puhuen.

  Palailen blogin pariin taas ensi viikolla. Mukavaa viikonloppua!!

Laatutalliongelma

  Olin tällä viikolla puheissa erittäin valveutuneen SRL:n Laatutalli-yrittäjän kanssa ja keskustelussa kävi ilmi sellainen seikka, että vaikka valmistuisin SRL:n hyväksymäksi vammaisratsastuksen ohjaajaksi, en ole tarpeeksi pätevä työskentelemään Laatutalli-sertifikaatin omaavalla tallilla. Niissä kaikesta opetuksesta vastaa 80%:sesti ratsastuksenopettaja tai Master ja loput 20% vetää vähintään ratsastuksenohjaaja. Laitoin välittömästi selvittelyt alulle tästä asiasta ja jos (kun..) asia vahvistetaan, aion todellakin yrittää hakea muutosta asiaan. Niin, että vammais- ja erityisryhmistä Laatutalleissakin voisi vastata vammaisratsastuksen ohjaaja.

  Tämä erittäin valveutunut Laatutalli-yrittäjä sanoi, että on kyseleville asiakkaille vastannut, ettei heillä ole koulutuksen saanutta vammaisratsastuksen asiantuntijaa käytössä, vaikka opettajat ja Masterit löytyykin. Kuinka monta ratsastuksenopettajaa/Masteria/ratsastuksenohjaajaa täydennettynä vammaisratsastuksen ohjaaja -nimikkeellä löytyy? Varmasti jokunen, mutta se rajaa toiminnan paikalliseksi. Laatutallien nimenomaan pitäisi tarjota asiakkailleen ammattitaitoa ja sitä laatua, mitä nimessäkin mainostetaan. Siksi ymmärrän ja tuen erittäin vahvasti tämänkin yrittäjän ajatusta siitä, että vammais- ja erityisryhmien tunnit ohjaisi koulutuksen saanut ohjaaja. Mutta valitettavasti tältä ohjaajalta (siis itseltäni) ei löydy siihen tarvittavaa ammattitaitoa tittelipuolelta, joten minun on näillä säädöksillä mahdotonta työllistyä palkkasuhteeseen Laatutallille. Haluaisin tehdä isosti ja laadukkaasti, mutta se ei onnistu. Ammattitaidon päivitys ratsastuksenohjaajaksi vaatisi henkilökohtaisesti itselleni sovellettua suunnitelmaa, nimittäin meikä ei enää kyllä hyppää metriä ratana höystettynä teknisillä tehtävillä. Se on sairauden rajoitteiden myötä mahdotonta.

  Tällä hetkellä vaihtoehdot omalla kohdallani ovat siis:

a) työllistyä SRL:n hyväksymälle ratsastuskoululle niin, että tuntimäärä jää max 40%:iin ratsastuskoulun tuntimäärästä (tai jotain sinnepäin. En ole täysin vielä selvittänyt tätä seikkaa...)

b) perustaa oma "puska"talli, jossa tehdä juuri sitä mitä haluaa

c) työllistyä ns. villille tallille. Tämän vaihtoehdon vedän heti punaisilla henkseleillä yli!

d) perustaa oma toiminimi ja lähteä sitä kautta liikkeelle (en ihan vielä lämpene tällä ajatukselle tietystä syystä)

e) Yrittää hakea muutosta vammais- ja erityisryhmien osalta SRL:n laatutalli-kriteereihin (niin, että vammais- ja erityisryhmien tunneista voisi vastata vammaisratsastuksen ohjaaja)


  Koen hyvin vahvasti niin, että kyseinen systeemi nimenomaan ajaa vammaiset nyt ulos Laatutalleilta (jotka ehdottomasti olisivat se ykkösvaihtoehto). Vaikka ratsastuksenopettaja/Master voisi ihan hyvin vetää erityisryhmien tunnit, sieltä todennäköisesti puuttuu vammatietous ja sen seurauksena erityisosaaminen -> voi vaikuttaa vahvastikin ratsastuskokemukseen. Henkilökohtainen kiinnostus on lähes ehdoton edellytys sille, että ratsastuksenopettaja/Master haluaa lähteä päivittämään itselleen vammaisratsastuksen ohjaaja -nimikkeen, pitääkseen ehkä pari ryhmää silloin tällöin.

  Käännän tämän toisinpäin. Minä en juo kahvia, eikä kiinnostusta kahvin juomiseen edes ole. En ole halukas maksamaan (toista tonnia) kahvinkeittokurssista siksi, että voin pari kertaa vuodessa keittää hyvät kahvit kylässä piipahtaville sukulaisille. Joko räpellän itse kahvit sinnepäin tulemaan tai pyydän vieraita keittämään itse kahvinsa.

  Hyvin kärjistetty ja humoristinen esimerkki, mutta toivottavasti sain ajatukseni sitä kautta selkeämpään muotoon :)

  Tunnustan rehellisesti, että tämän seikan selvittyä kävi mielessä - omien voimavarojen vajavaisuuden johdosta - luovuttaminen. Tämä vaatii aivan järjettömästi työtä saada asiat omalta kantilta rullamaan. Voisin saada toimeentuloni helpomminkin. Vaikkakin se vaatisi silloin sellaisen työn tekemistä, mihin ei ole intohimoa. Mutta kai sitä niska-p***e -otteella tekee mitä tahansa. Vähän itserakkaasti (tai itsevarmasti, kuinka vaan) kuitenkin sanon, että se olisi menetys vammais- ja erityisratsastajille tällä seudulla.

  Toisaalta, Tampereella on tällä hetkellä eräs merkittävä puute ja markkinat avoinna jollekin henkilölle, joten jos löydän henkilön, joka pystyy tuon puutteen täyttämään ja on valmis lyömään pään kolisemaan yhteen mun kupolini kanssa, niin siinä olisi todennäköisesti jotain, joka kantaisi hyvinkin pitkälle.

  Postauksen pointti on se, että asiat mutkistuivat juuri hiukan omalta osaltani ja saattaa mennä hetki ennenkuin pystyn vastaamaan kysymyksiinne. Pysykää kuitenkin kuulolla! Koen vammais- ja erityisryhmien ratsastuksen olevan niin lähellä omaa sydäntäni, etten varmasti tule helpolla luovuttamaan, vaikka ohimenevästi ajatus joskus päähäni iskeekin.

EDIT: Sain yhteen tiedusteluuni vastauksen, että niitä kriteerejä voidaan vähän harkinnan mukaan muuttaa. Täytyy rehellisesti tunnustaa, etten ymmärrä sitäkään. Kaikilla pitäisi olla voimassa samat kriteerit tai mielestäni koko luokitussysteemiltä putoaa pohja pois. Jos yhdellä on sitä ja toisella tätä, vaikka julkisesti ilmoitetaan muuta? Jokatapauksessa mä toivoisin, että erityisryhmät mainitaan myös Laatutallikriteereissä. Ettei tarvitse arvailla kuinka homma oikein on. Olen nimittäin tämän tekstissä mainitsemani yrittäjän kanssa täysin samoilla linjoilla: jos kriteereissä lukee niin, niin se on sitten niin, eikä sovellettuna vähän sinne ja tänne siinä ohessa. Tai sitten kriteerejä täytyisi muokata niin, että se kattaa tasavertaisesti kaikki paikat. Jos minä asiakkaana luen kriteereistä mitä tallilla on, niin todellakin odotan niiden olevan juuri niin, eikä jotain muuta. Joissain asioissa olen natsi; se mitä laissa ja säädöksissä säädetään, on juuri niin eikä jotain muuta. Muissa asioissa olen sitten pieni anarkisti ;)

My Day -video

  Valitettavasti Bloggerin tila taas rajoitti videon julkaisua, joten jouduin lataamaan My Day -videon Youtubeen. EDIT: lisäksi huomasin, että siellä joku pätkä tuplaantui (ihmettelin miksi pituus oli eri kuin koneelle tallennettu, mutta miksi YT teki omia kikkailujaan, who knows. En jaksa enempää alkaa sitä nyt korjailemaan, koska koko aamupäivä on mennyt videoo editoidessa ja muuttaessa toiseen formattiin. Nyt ei enää jaksa!!

https://www.youtube.com/watch?v=Cy-aT2_3VQs

  Ensi viikon viikonloppuna on viimeinen koulutusjakso ja sen jälkeen mulla on teille muitakin uutisia kuin se, valmistuinko SRL:n hyväksymäksi vammaisratsastuksen ohjaajaksi :)

  Mitäs muuten luulette, kuinka mulle käy? Valmistunko vai enkö valmistu?

Lapset!!

  Monesti ihmettelen kuinka lapset "haistavat" asioita ja osaavat vetää tietyn kortin pakasta juuri oikealla hetkellä. Viime päivien tapahtumien johdosta olen ollut hieman allapäin ja kieltämättä omaa itsetuntoa on ravisteltu melkoisesti. Se on saanut tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi, surkeaksi ja ajoittain jopa huonoksi ihmiseksi. Tietynlainen yksinäisyys on leijunut ympärillä pitkän aikaa ja nyt se iski oikein maaliin asti.

  Kun pahaa-aavistamattomana vien aamulla nuorempaa muksua päiväkotiin, ryntää eteisessä vastaan lauma lapsia. Päikyn täti tulee perässä ja sanoo, että "sua onkin kyselty ja odotettu koko aamu". Minähän tietysti luulin, että puhutaan siitä mun omasta kultamurusta, koska kaverit sitä monesti innoissaan odottaa päikkyyn. Mutta ei, tällä kertaa oli kyselty "Janin äitiä". "Koska Janin äiti tulee?" Olin ilmeisesti ollut aamun odotetuin henkilö, ja täytyy rehellisesti tunnustaa, että nyt osui kyllä niin saumaan kun vain osua voi! Ikkunan takana oli lähtiessä heiluttamassa joukko iloisesti hymyileviä lapsia ja mä mietin lähtiessäni, että mistä tää juttu nyt tuli? Saivat kuitenkin aikaan päivään ihan uuden noususuhdanteen :)


  En ole kauheasti ehtinyt selaamaan muita blogeja, mutta sen verran olen laittanut uutisvirrassa merkille, että videopostaukset omasta päivästä ovat olleet suosittuja. Viimeksi bongasin Krisin My Dayn (linkki) blogissa Doma Natural ja jäin miettimään pitäisikö itsekin pikkuhiljaa toteuttaa sellainen. Ihan omaksi huvikseen, jos ei muuten. Tosin se esittelisi mun vapaapäivääni, mutta mitä sitten!

  Teenkö vai enkö? Haluatteko nähdä vai ette? :)