Myönnetään myös se, että mulla ei myöskään ole ennestään kauheasti laitteista kokemusta, joten laitoin vain Haltijalle kyselyn, mikä äänenvahvistin toimisi tässä mun tilanteessa parhaiten. He suosittelivat ChatterVox Prota, joten sen sitten itselleni nappasin. Pointsit kotiin pikatoimituksesta, sillä tilasin sen maanantaina, tiistaina vahvistettiin puhelinnumero tilaukseen ja torstaina paketti oli mulla kotiovelle toimitettuna.
Sen verran olen laitteeseen ehtinyt tutustua, että se on parhaillaan latauksessa... Myös pääpanta on paljon mukavampi käyttää kuin edellinen (ja ainoa) jota olen aikaisemmin käyttänyt, joten kai tästä hyvä tulee. Huomenna vekotin pääsee koeajoon ja toivottavasti helpottaa omalta osaltaan mun työskentelyä.
Sillä yhäkään ei MS-taudin osalta ihan hirveän hyvin suksi luista. Yöt ovat tosi rikkonaisia, koska kaikki paikat puutuu ja saa minuutin välein vaihdella asentoa. Maanantaina käyn neuropolilla näytillä ja katsotaan mitä asialle tehdään tai ollaan tekemättä.
Lokakuu ja TaRin vammaisratsastuskilpailut lähestyvät. Muutamat ovatkin tuossa jo muistelleet, että uhosin tekeväni niissä ensimmäisen parastarttini. "Kotikisoista" olisi miellyttävin aloittaa, mutta uhoamiseksi se nyt sitten kuitenkin tällä kertaa jää. Omalta osaltani olen vetänyt henkselit näiden kisojen yli ja suurin syy siihen on hevosen puute. Yhtä mulle tarjottiin, mutta tunnustetaan etten ole ehtinyt sitä työstää, joten radalle sen kanssa en tässä vaiheessa halua. Lisäksi ratsastuskunto on tällä hetkellä sitä luokkaa, että pitäisi olla todella omamoottorinen hevonen, jos haluaisi edes mahdollisuuden ratsastaa radan loppuun asti ilman välipysähdyksiä (ja välipysähdyksiähän voi olla kaksi, jos muuten ei ratsasta yhtään väärää tietä. Se vaan ei tällä hetkellä riitä :/). Olen siis päättänyt olla heittämättä euroja kaivoon ja siirtää ajatukset tulevaisuuteen. Nyt ei vaan tunnu siltä, että on mitään kiinnostusta koko asiaa kohtaan. Varsinkin kun tietää, että tuloksena on hylkäys väärinratsastuksien (eli välipysähdyksien) vuoksi, niin ei oikein nappaa. Kun menen, haluan mennä oikeasti yrittämään hyvää rataa enkä valmiiksi tietoisena siitä, että hylky tulee. Tulen kyllä tsemppaamaan muita, mutta omat jalat pysyvät visusti maassa. Kiva kuitenkin nähdä taas tuttuja!! Ei uskoisi, kuinka sosiaalinen tapahtuma pienistä kisoistakin on tullut itselle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti