Nuo ovat ehkä ne kolme yleisintä kysymystä, joita tähän mennessä olen kuullut. Ja vastaaminen on hyvä aloittaa tuosta viimeisestä; onks pakko jos ei haluu?
Ei todellakaan ole pakko jos ei halua! Apuvälineen - oli se sitten ratsastuksen apuväline tai henkilökohtainen apuväline - käyttöönotto on aina myös psyykkinen prosessi. Ja psyykkisille prosesseille on ominaista se, että jokainen käy ne omalla tahdillaan läpi. Toiset hitaammin ja enemmän vastaanpotkien, toiset nopeammin hyväksyen. Me ulkopuoliset voimme kannustaa apuvälineen käyttöönottoon, mutta loppukädessä päätös on käyttäjällä itsellään.
Apuväline pääsääntöisesti aina mahdollistaa ihmisen omatoimisuutta, joka on kokemukseni mukaan yksi tärkeimmistä asioista vammaisille ja erityisryhmiin kuuluville. Ratsastuksen kohdalla apuvälineen käyttöönotto mm.
a) mahdollistaa harrastuksen jatkumisen pidempään
b) mahdollistaa ns. laadukkaampaa harrastamista
c) luo turvallisuutta
d) voi mahdollistaa jopa kilpaurheilun
Näistä syistä kannustan aina apuvälineen käyttöönottoon, mikäli se on tarpeellista. Nimittäin mikäli se todellakin on tarpeellista. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos ratsastaja pärjää ilman apuvälineitä ei niitä pidä sinne väkisin mukaan sotkea. Mutta mikäli ratsastaja selkeästi hyötyisi omassa ratsastuksessaan apuvälineestä, se kannattaa ottaa ratsastukseen mukaan. Ei kuitenkaan tarvitse yrittää sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman apuvälinettä, vaan siinä kohtaa kun tuntuu siltä, että apuvälineestä on apua tai siitä voisi olla apua, sitä kannattaa kokeilla. Oli se sitten ratsastuksen apuväline (esim. erikoisohjat) tai henkilökohtainen apuväline (esim. nilkkatuki).
Vielä aloituksessa mainittuja kysymyksiä yleisempi on, että mistä niitä apuvälineitä saa... Ja pitääkö ne maksaa itse?
Pääsääntöisesti kaikki maksetaan itse. Henkilökohtaiset apuvälineet (erilaiset tuet yms.) ovat aina henkilökohtaisia. Harrastus on myös lähtökohtaisesti asia, johon ei varsinaisesti myönnetä maksusitoumuksia apuvälinehankintoihin. Mikäli henkilö tarvitsee ratsastuksen lisäksi kyseistä apuvälinettä myös arjessaan, voi maksusitoumus joskus olla mahdollinen. Tätä kannattaa tiedustella omalta kuntouttavalta taholtaan. Joitain ratsastuksen apuvälineitä voi olla talleilla tarjolla (esimerkiksi jotkin erikoisohjat, kuppijalustimet tms.), mutta laajempaa kattausta tuskin vielä missään on tarjolla. Siksi ratsastaja joutuu monesti hankkimaan itse omat erikoisohjansa tai muut välineet.
Mun haaveena on saada joskus mahdollisimman kattava apuvälinevarasto itselleni (sekä ratsastuksen- että henk koht), josta sitten lainata appareita ratsastajille. Tällä hetkellä suunnitelman toteuttaminen vaatisi sponsorin tukea tai lottovoittoa, mutta ehkä jonain päivänä se on mahdollista.
Kuvituksena on kolme erilaista nilkkatukea, joita kävin kokeilemassa Respectan Tampereen toimipisteessä. Pääasiassa keskityin kuitenkin keskivartalotukiin, sillä tulen joskus tarvitsemaan sellaisen itsellenikin käyttööni.
Käykää rohkeasti eri apuvälineliikkeissä kokeilemassa ja testailemassa vaihtoehtoja. Ongelmana niissä on vain se, että myyjillä tuskin on asiantuntemusta apuvälineen käyttöön ratsastuksessa. Yritän kuitenkin tässä kaiken työnteon lomassa kouluttaa itsestäni ratsastuksen apuväline-experttiä, joten puoleeni voi aina kääntyä näissä asioissa! En ehkä osaa vielä auttaa ihan kaikessa, saati että apuvälineitä harvemmin on vielä koeajattu ratsailla, joten kaikki pitää kokeilla. Jokin maassa toimivan oloinen voi osoittautua ratsailla ihan sudeksi.
Loppukaneettina vielä, että vammattomatkin käyttävät apuvälineitä. Nimittäin myös raippa ja kannukset voidaan lukea ratsastuksen apuvälineiksi keinotekoisina apuina :) Molempien tarkoitus on olla pohjetta tehostamassa. Katsokaapa maailman huippuratsastajia ;) Kärjistetysti sanottuna kaikki maailman huippuratsastajatkin käyttävät apuvälineitä, joten eiköhän me tavalliset harrastajatkin voida niitä käyttää, eikö? Meillä vaan on tarvittaessa järeämmät ja hieman erilaiset apuvälineet, mutta kaikki ovat yhtä hyväksyttyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti