kestosta sai aikaan pientä ihmettelyä ("vain alle 1,5v??") ja jouduin tarkentamaan, että hyvin pitkälle oppini on tullut omakohtaisesta pitkästä hevostaustasta JA - mikä tärkeintä - omakohtaisesta kuntoutumisprosessin läpikäynnistä SEKÄ psyykkisesti ETTÄ fyysisesti (fyysisen jatkuessa toki hamaan tappiin asti). Ja kun sitä aikamme siinä pyöriteltiin, niin tajusin entistä vahvemmin kuinka suuri kantava voima sillä omakohtaisella kuntoutumisella ja hankitulla hevoskokemuksella on!
Minun uskottavuuteni asioita puhuessa lisääntyy, koska olen kokenut ne itse. Mun ei tarvitse yrittää selvittää, että "tutkimusten ja kirjojen mukaan tämän pitäisi auttaa" vaan minä tiedän sen. Lisäksi olen nähnyt erilaisia asiakaskokemuksia, jotka ovat osaltaan vahvistaneet sitä tietoutta, jota yritän työssäni jakaa ja johon yritän vaikuttaa.
Näiden vahvojen kokemusten myötä en vain voi tyytyä olemaan "pelkkä" vammaisratsastuksen ohjaaja ja opettaa erityisiä ratsastamaan. Väitän, että moni muu (jos kukaan) ei tee tätä hommaa niinkuin minä teen. Olen vienyt tämän monta astetta pidemmälle ja ottanut mukaan myös fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin. En puhu kuntoutumisesta, koska en ole terapeutti tai muu alan ammattilainen. Puhun hyvinvoinnista. Hevosavusteisesta hyvinvoinnista. Johon tarvittaessa sisältyy ratsastuksen ja hevostaitojen oppiminen, mikä kuuluu vammaisratsastuksen ohjaajan työnkuvaan.
Väitän, että juuri vahva hevostausta yhdistettynä (omakohtaiseen) ja vahvaan ymmärrykseen vammaisuudesta on se, joka kantaa pisimmälle. Jos ei ole kokemusta hevosesta ja ratsastamisesta, ei osaa hyödyntää erilaisia hevosia (mm.askeltaminen) ja toisaalta jos ei ymmärrä ja tiedä vammaisuudesta mitään, se menee pelkäksi ratsastuksenohjaamiseksi. Tiedän, että olen melko uniikki tällä hetkellä alalla ja aion hitto vie hyödyntää sitä!! Ja tehdä kaikkeni tullakseni jatkuvasti paremmaksi ja paremmaksi duunissani.
Mutta voidakseni antaa parasta mahdollista asiakkaalle, tarvitsen myös hyvät työkaverit. Tiedän kuinka hyödyntää, mutta tarvitsen sellaisen, joka voi sen hyödyn tarjota mahdollisimman pitkälle viedyssä muodossa. Tällä hetkellä mulla on mahdollisuus käyttää ominaisuuksiltaan suoraan sanoen parasta hevosta kaikista niistä, joiden kanssa olen tämän kolmen vuoden aikana toiminut. Kokonaisuutena parasta. On joitain yksilöitä, joilla saattaa jokin tietty ominaisuus olla vielä asteen parempi, mutta kokonaisuus on se mikä ratkaisee.
Kirsikkana kaikelle, tykkään itse hirveästi tästä hevosesta. Nautin sen kanssa olemisesta ja toimimisesta, joten kaikki asiakaskohtaamiset tämän kanssa on samalla myös itselleni psyykkistä hyvinvointia. En muuttaisi hevosessa mitään! Se täyttää jopa mun nuoruudesta lähteneen värifiksaation :D Voikot on aina miellyttäneet mun silmää, muttei elämässäni ole koskaan ollut yhtään voikkoa hevosta/ponia. Nyt on <3 Ja ehkä Blondin takia en ole niin ehtinyt ikävöidä aikaisempia kultamurujani Kaisaa ja Siniä. Jotka toki yhäkin kulkevat TOP 3 -listallani eikä niitä hevillä sieltä syrjäytetä.
Ehkä sunnuntaina näen vilauksen murusista, kun menen osittain vertaistukijan roolissa, osaksi ihan omana itsenäni moikkaamaan kilpailijakavereita TaRin koulukisoihin. Mukanani on henkilö, jonka toivon näkeväni parakilparadoilla mahdollisimman pian. Kuka tietää vaikka jonain päivänä kilpailtaisiin samoilla radoilla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti