Eilen koin yhden hienoimmista hetkistä, kun asiakas, jonka ei periaatteessa pitäisi enää pystyä laukkaamaan rajoitteistaan johtuen, teki useamman kierroksen laukkaa liinassa. Eikä vain se, että niin tapahtui, vaan myös se että se oli ihan hirveän iso juttu asiakkaalle itselleen!
Kun käytössä on sopivat olosuhteet, sopivat varusteet ja apuvälineet sekä ennenkaikkea sopiva hevonen (tähän voisin lisätä myös sanasen ohjaajasta, mutta jätän sen nyt tekemättä), niin niinhän siinä kävi, että laukkakokemus pitkästä aikaa mahdollistui taas yhdelle asiakkaalle.
Musta on todella kummallista, etten saa tähän tekstiin suollettua kuinka paljon arvostan ja kunnioitan Blondin ominaisuuksia. Se on korvaamaton ja kullanarvoinen erityisratsastajalle. Ilman Blondin fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia jäisi useampikin ratsastaja ilman ratsastuskokemuksia. Mulla ei ollut etukäteistietoa siitä, millainen kultakimpale Niihama Ridingille on aikanaan eksynyt hevosvahvuuteen, mutta pakko sanoa että Blondi on todellinen onnenpotku ainakin omaa toimintaani ajatellen.
Hevosen fyysiset ominaisuudet ovat erittäin tärkeässä asemassa vammais- ja erityisryhmien ratsastuksessa. Sillä vaan täytyy olla tarpeeksi tasaiset askellajit, jotta ratsastajalla on mahdollisuus sen kanssa toimia. Ja ne joko luonnostaan on tai ei ole. Me ei millään saada hevosta, jonka ravi pompauttaa maneesin kattoon joka askeleella, muutettua pehmeäksi nojatuoliraviksi. Se on mahdotonta! Meidän täytyy ottaa vastaan hevoset niillä ominaisuuksilla, jotka niillä sisäänrakennetusti on. Myös psyyke täytyy olla kunnossa ja sietokykyä sekä ympäristöstä tulevalle paineelle että ratsastajasta tulevalle paineelle.
Kolmen vuoden kokemuksen perusteella voin sanoa, että vammais- ja erityisryhmiä ajatellen Blondi on kokonaisuutena täydellisin paketti, joka vastaan on astellut!! Entisissä työkavereissa oli kolme erittäin hyvää, mutta ne Blondi pesee kokonsa ja ikänsä ansiosta. Yksi oli liian iso, yksi liian pieni ja yksi liian vanha. Asioita, joihin hevonen tai ihminen ei voi vaikuttaa niinkuin yllä totesin.
Blondi on äärettömän itsevarma ja itsetietoinen hevonen. Se täytyy motivoida toimimaan tai se ei sitä tee. Ei edes ns. "herran pelolla", millä moni muu hevonen viimeistään toimii (tai ei ehkä TOIMI, mutta tekee...en ota kantaa oikeuteen tai vääryyteen). Huomasin tämän jo heti ensimmäisellä tunnilla kun itse Blondilla ratsastin. Hevonen ei toimi pakottamalla, joten täytyy keksiä muut ratkaisut. Tokikin sitä täytyy välillä muistuttaa antamaan itsestään hieman enemmän, mutta sellainen hampaat irvessä mene-mene-tee-tee, ei saa Blondia korvaansa lotkauttamaan. Se mennä lönköttelee sen mitä tarvitsee, muttei anna itsestään yhtään enempää.
Jos kysyt multa, että millä Blondin saa motivoitua yhteistyöhön, niin ihan tarkkaa vastausta en osaa antaa. Yksi tärkeimmistä on kuitenkin aivan varmasti oma mielentila. Jos meet selkään sillä asenteella että "v**** mitä p*****", niin Blondi (ja moni muukin hevonen) vastaa sulle samantien että "niin munkin mielestä". Ja onnea sitten vaan ratsastustunnille näistä lähtökohdista. Sitten on niitä ihania kultamussukoita kuten esimerkiksi Fani, joka yrittää siitä huolimatta tehdä kaiken mitä pyydät vaikka se kuinka olisi sun mielestä "kamala kaakki". Mutta ei Blondi. Ei todellakaan. Se haistattaa sulle yhtä pitkät kuin sä sille. Sen ei tartte pokkuroida ketään, eikä se sitä teekään. Joten kannattaa unohtaa se pakottaminenkin. Ei toimi, voin omalla kokemuksella kertoa.
Päinvastoin, kiitä. Paljon. Ja usein. Aina kun kiitettävää on. Luulen, että Blondi on juuri niitä hevosia, joita ei kiitetä tarpeeksi usein. Jäädään puskemaan eteenpäin ettei se vaan hidastaisi. Ja kun hevonen huomaa ettei mikään ole ikinä tarpeeksi, niin ei ihmekään ettei huvita (mä olen muuten samanlainen; jos en koe saavani arvostusta tai riittäväni, niin ei muakaan huvita enää mikään).
Mutta sitten kun se toimii, niin se kiipeää sun kanssa vaikka puuhun. Sain itse tästä juuri kuluneella viikolla todistuksen, kun Blondi teki kaikkensa että me selvitään innarista yli ehjinä. Meikäläinen ei nimittäin auttanut sitten yhtään, enemmänkin vain haittasi. Oli Blondin omasta tsempistä kiinni, ettei me molemmat otettu lukua maneesin pohjalla. Ja juuri näiden syiden takia Blondi on kietonut mut täysin kavioidensa ympäri. Kun Blondi sanoo että "Hyppää!" niin mähän hyppään. Mutta myös kun mä sanon Blondille että "Hyppää!" niin sekin hyppää <3 (Enkä puhu nyt esteratsastuksesta vaan kielikuvalla). Meillä on hitsautuminen nyt vauhdissa ja hyvä kun on, sillä ohjaajan ja hevosen välinen yhteistyö on yksi tärkeistä asioista - myös turvallisuuden kannalta.
Kiitos Blondi kun olet olemassa!! Mun työskentely olisi muuten aika paljon vaikeampaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti