Alive!

  Vihdoinkin kesäkuu!! (Ja aika korkata uusi kuukausi auki myös täällä blogin puolella) Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. Pikkuhiljaa tosin meikäläisen viallinen termostaatti alkaa ilmoitella, että lämpö voisi hetkeksi jo riittää, mutta sisulla painetaan yhä päivät läpi. Maastolenkit asiakkaiden kanssa Kangasalan harjumaisemissa ovat olleet kuluneen kevään ja kesän kohokohtia. Varsinkin huzul-ruuna Wado on osoittanut olevansa erittäin oiva peli (pikku)ratsastajien kuljettamisessa poluilla!!

  Olen itse nauttinut reissuista tuhatprosenttisesti. Enpä olisi kymmenisen vuotta sitten sairastuessani uskonut, että kävelen ja hölkkäilen asiakkaiden kanssa kolme tuntia putkeen polkuja pitkin, komeita maisemia katsellen. Ei, silloin en pystynyt kävelemään kotiovelta metsän reunaan (n.50m). Vielä 4 vuotta sitten pisin yhtäjaksoinen kävelymatkani on 3-4km. Ei siis ihme, että osaltaan siksi tuntuu tällä hetkellä siltä, että olen vihdoinkin elossa. Kiinni elämässä. Yhteiskunnan loisella (nimike, jota itsestäni käytin sairastuessani) on työ, jolla on merkitystä. Ja se työ on paras työ ikinä.

  Kesän ajan mulla on mahdollisuus toimia myös Ylöjärvellä Suskin Tallilla, ja tartun tarjoukseen innokkaasti. Ylöjärvi kotikaupunkinani on erityisen lähellä sydäntä ja on mahtavaa pystyä tarjoamaan palveluita myös Ylöjärveläisille. Ja mikä parasta, täällä toimintaan mukaan ovat tervetulleita myös vammattomat!! Tykkää ja seuraa FB-sivu Vammaisratsastuksen-ohjaaja-Heidi-Mattila niin pysyt perillä myös Ylöjärven ratsastusmahdollisuuksista :) Suskin tallille pystyn toistaiseksi ottamaan erityisryhmistä lapsiasiakkaita, ja henkilöitä, jotka eivät tarvitse ramppia (pääsevät jakkaralta suht omatoimisesti selkään). Toivottavasti säät suosivat läpi kesän. Pidetään oikea ratsastuksen täyteinen kesä 2018!!