En voi kylliksi korostaa sitä hyvää tunnetta, joka tulee lasten/vammaisten/erkkojen kanssa toimimisesta. Se rehellinen palaute (joka useimmin on positiivista) on yksi kantava voima. Ja toinen yhtä suuri on se, kun saa homman toimimaan. Edellisviikolla oli haasteita erään asiakkaan kanssa, mutta tällä viikolla luotin omaan intuitioon siitä, kuinka asia ratkaistaan ja se toimi! Toinen asiakas tuli innostuneena ja hymyilevänä. Sama asiakas, joka edellisviikolla tärisi, vapisi ja ääni väristen kuiskaili, että pelottaa. Hänen kanssaan ravattiin pisimmillään puolitoista kierrosta putkeen, kun edelliskerralla aloitettiin kolmesta askeleesta. Priceless tuntuu olevan sana, jota käytän hyvin usein, mutten pysty estämään itseäni käyttämästä sitä jälleen kerran: PRICELESS!!
(En ole ehtinyt kuvailemaan ollenkaan, joten mulla ei valitettavasti ole käyttää tuoreita kuvia tähän postaukseen. Eikä kyllä juuri vanhojakaan, koska kaikki alkavat olemaan turvassa kopioituna cd:illä (joita nyt en jaksa alkaa hakemaan ja latailemaan...) Tässä kuitenkin video Harmoniatallista:
https://youtu.be/TcDiNqUxkyk
Omasta ratsastuksesta. Jonkinasteista motivaation palautumista on havaittavissa. Kipuilen kyllä jatkuvasti ja harvemmin selässä hyvältä tuntuukaan, mutta jo sinne meneminen on jonkinasteinen erävoitto taistelussa Heidi vs. MS. Ehkä pieni motivaatiosyöppö on se tosiasia, että voin voittaa taisteluita, mutta koko sodan tulen häviämään. Varmaankin siksi tuntuu välillä järjettömältä edes sotia, kun tietää lopputuloksen (joka on miinusmerkkinen). Toisaalta taas välillä tulee raivo. Raivo siitä, että MS ei todellakaan saa viedä ihan kaikkea mun elämästä. Se on ottanut jo niin paljon, ettei kiusallaankaan halua antaa sille vielä loppujakin. Ylämäkiä ja alamäkiä. Niitä tulee varmasti olemaan koko elämän, mutta pyrkimys on tasoittaa nousuja ja laskuja. Pieni aaltoliike on hyväksyttävä, mutta hallitsemattomat syöksyt eivät. Sairauteen sopeutumiseen kuuluu nousut ja laskut, seesteisemmät kaudet ja tapahtuvammat kaudet. Useammaltakin psykologilta/psyk.sairaanhoitajalta/lääkäriltä/tms olen kuullut, että mulla on juuri se tarvittava rohkeus ja kyky prosessoida asioita. Välillä hukkaan sen vahingossa jonnekin, mutta aikani etsiskeltyäni se yleensä löytyy jostain piilosta.
Ratsastuksen osalta koen tällä hetkellä vaikeimpana asiana koordinaation ja tasapainon heikentymisen. Nämä ovat aikaisemmin olleet vahvuuksiani, joten tuntuu välillä turhauttavalta selässä, kun tiedät mitä pitäisi tehdä, mutta et pysty sitä toteuttamaan. Vedän kyllä yhdestä ohjasta sujuvasti, jopa käytän toista pohjetta samanaikaisesti, mutta sitten alkaa ongelmat. Siihen mukaan vielä toinen käsi, toinen jalka ja muka vielä painoapukin? Ei onnistu! Ne ei vaan toimi yhtä aikaa. Kaksi apua samanaikaisesti on pystyminen. Joskus saattaa vahingossa heilahtaa joku kolmaskin sinne sekaan, mutta se on todennäköisesti juurikin se vahinko. Olen monesti selässä miettinyt, että jos joskus vielä sen kolmannen hevoseni hankkisin, niin se täytyy kyllä opettaa kahdella samanaikaisella avulla toimivaksi :D
Tasapainoa pystyn onneksi harjoittamaan HH:n kanssa. Tosin en tiedä mihin asti pystyn sitä harjoittamaan ja missä kohtaa tulee sairaus vastaan. Mutta kokeilen. HH:n kanssa olen nyt mennyt poikkeuksetta joko ilman satulaa tai ratsastusvyöllä ja jossain kohtaa otan mukaan myös satulan, mutta aion repiä siitä jalustimet kokonaan irti. Sitten mennään se, mihin tasapaino riittää, ei enempää. HH:n kanssa se ei haittaa. Se on kuitenkin jo vanha papparainen ja ollut kevyellä käytöllä jo pidempään. Se saa viettää eläkepäiviä ja liikuskella vain mielenvirkistykseksi ja kuntoa ylläpitääkseen. Mutta sellainen verenmaku suussa -tyylinen liikehdintä on heitetty romukoppaan!
Tässä HH:sta kirjoittaessani tekeekin mieli lähteä herraa katsomaan. Meillä on lunta täällä yllättävän runsaasti, joten voitaisiin tänään lähteä tutkiskelemaan uusia maastopolkuja ja ihailemaan talvista maisemaa. Oikeastaan taidankin samantien lyödä pillit pussiin ja alkaa vetämään kamppeita päälle!
Pari kuvaa löysin vielä koneen kätköistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti