Ihania päiviä!

  Tästä on selvästi tulossa yksi vuoden parhaista viikoista! Joillekin asiakkaille olen maininnut olevani viimeistä viikkoa tällä erää töissä, ja ne reaktiot on olleet uskomattoman lämmittäviä. Osa tulee halaamaan, joku on heittäytynyt erittäin huolestuneen näköiseksi, toinen harmittelee ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä. Kukaan ei (toistaiseksi) ole sanonut, että "hemmetin hyvä että häivyt". Toki otan vastaan tälläisenkin palautteen, joten rohkeasti vaan sanomaan, jos joku on sitä mieltä ;). Pyydän kyllä perusteluja, mutta vain ja ainoastaan siksi, että osaan kehittyä tässä duunissa!

  Myös ratsitunti oli parasta sitten 2008. Alla tämän maailman paras hevonen (ja vaikka parempi joskus löytyisikin, niin tämä todennäköisesti pitää hopeaa hallussaan omaan loppuunsa asti. Ainoastaan siellä vihreämmillä laukkaa kaksi tämän voittanutta), joka innostui vielä näyttämään itsestään meikäläiselle uusia puolia. Mä niin tykkään monipuolisista ja monitasoisista hevosista! Mitä useampi laji hevoselle sopii, sen parempi. Mitä useampi taso siitä löytyy, sen parempi. Mä tykkäsin suokistani mm. juuri siksi, että siinä oli samassa paketissa lasten talutusheppa, terapiakäyttöön soveltuva heppa, opetusratsu, kärryttelyheppa, poliisiheppa, rakuunaheppa, näytösratsu, (myös metsätyö olisi onnistunut, mutta eipä koskaan kokeiltu), kouluheppa, esteheppa (tosin enää pienempiin luokkiin onnettomuuden seurauksena), kenttäheppa, tätikuljetin, setäkuljetin, mummukuljetin, pappakuljetin, vauvakuljetin...you name it! Ainoastaan pihan koriste ei olisi käynyt. Hevonen nimittäin kaipasi töihin pääsyä eikä viihtynyt pidemmillä lomilla (laidunlomaa lukuunottamatta). Siitä tuli ärtynyt ja jopa kiukkuinen, jos se ei päässyt töihin.

  Karkasin taas aitauksesta :D Mulla on taipumusta eksyä sivuraiteille. Varmaan geeneissä, nimittäin isä oli pitkään VR:llä hommissa ;) Ratsitunti siis yllätti positiivisesti ja varsinkin hevonen. Lähti vähän tahmeasti liikkeelle; teki kyllä kaiken mitä pyydettiin, mutta oli vähän jäykähkön ja vetelän tuntuinen. Mutta sitten se käynnistyi ja samalla kaikki alemmat vaihteet hajosivat koneesta. Ei se pysynyt hanskassa kunnolla ja varsinkin kun vielä lopputunnista jalkavoimat alkaa olemaan käytetty (tosin niitä ei tarvittu eteenpäin pyytämiseen vaan lähinnä laukan säilyttämiseen [iso hevonen, menee liian vauhdikkaasti tyyliin kolme laukka-askelta mahtuu pitkälle sivulle kun taas on kurvi vastassa, pitäis vähän saada kiinni ja lyhentää laukkaa, mutta kun pohje ei jaksa ylläpitää niin se putoaa raviin. Vauhti siis ei hiljene, vain askellaji vaihtuu. Got it? Oli pakko lisätä tää selvitys, kun toi "lähtee hanskasta, mutta ei jaksa pitää laukkaa yllä" kuulosti niin absurdilta]), niin lopputulos oli lähinnä koominen, mutta silti mulla itellä oli kokoajan hyvä olo. Ja turvallinen olo. Vaikkei se ihan ollut lapasessa, niin tunsin kuitenkin että se oli siinä. Mulle toi on todella tärkeä ominaisuus hevosessa.

  Olen tänään menossa palaveriin ylempien tahojen kanssa työharjoittelun väliaikaa koskien. Siellä selviää mitä saan tai mahdollisesti en saa tehdä (mahdollisia lyhempiä keikkoja tiettyyn summaan asti?), ja varmaan seuraavan harjoittelujakson ajankohtakin. Se kietoutuu kuitenkin seuraavan koulutusjakson ympärille/eteen/taakse, joten noin maaliskuun tienoille ensi vuoden puolelle mennään ennenkuin virallisesti palaan Harmoniatallille. Jokin osoitettu, opiskelua tukeva paikkakin kuulemma saattaa tulla kysymykseen tässä työharjoittelujen välissä, veikkasi eräs asianhoitajistani, mutta rehellisesti sanoen en oikein ymmärrä mikä se voisi olla. Vammais- ja erityisryhmien ratsastusta ei tällä seudulla muut toteuta samassa mittakaavassa kuin Harmoniatalli. Puhelinmyynti ja kauppojen siivous ei tietääkseni liity tähän alaan yhtään mitenkään ;) Toki menisin mielelläni, jos jotain opiskeluun liittyvää osoitetaan (esim. ratsastusterapeutin avustaminen tms.), mutta musta toi jotenkin kuulostaa aika kaukaa haetulta vaihtoehdolta. EMT, kohtahan sen näkee.