"Heidi is like a soft ballad with some classical twist, a lot of hard rock and if needed, heavy metal on top!"
Huh huh :O Kieltämättä löydän kyllä nuo kaikki piirteet itsestäni. Jokainen astuu esiin silloin kun sitä tarvitaan. Hetken jouduin miettimään mitä klassinen twisti tarkoittaa, tai paremminkin kuinka se näkyy, mutta luulen sen olevan sitä tietynlaista jämptiyttä ja armeijamaista kuria, johon olen lapsesta pitäen kasvanut hevosten parissa. Mun tapa käsitellä hevosia on kuitenkin enemmän perinteinen, kun viime aikoina pinnalle nousseita narunpyörityksiä ja naksutinkoulutuksia. On oma aikansa silitellä hevosen päätä, mutta muuten näen että hevonen tarvitsee ihmisen johtajakseen. Kyseenalaistamatta.
Pehmeä balladi on ehkä se vähiten näkyvissä oleva alue, mutta uskokaa tai älkää, mussa todellakin on se pehmeä ja sensitiivinen puoli, jonka tuon yleensä helpoiten näkyviin asiakkaiden kanssa. Hallitsevin noista kuitenkin on hard rock. Ehdottomasti.
Se on rohkeutta tehdä ja haastaa. Se on syrjäänvetäytymättömyyttä ja määrätietoisuutta. Se on uskallus olla sitä mitä on. Peittelemättä, kumartelematta, anteeksipyytelemättä.
Ja heavy metal. Se on sisäistä vahvuutta ja auktoriteettia. Se astuu esiin niissä tilanteissa, kun joutuu olemaan "kova". Horjumaton. Periksiantamaton. Kun joutuu rikkomaan rajoja.
En tiedä yhtään menikö tämä niin kuin sen kirjoittaja oli ajatellut, mutta tämä on oma tulkintani. Kiitos tästä. Tuo oli sykähdyttävintä, mitä olen hetkeen aikaan kuullut.
"I´m letting my nature talk
that´s the only way I will walk
Life roars when giving room to breath
Let´s break the laws of you and me"
- Dynazty/Human Paradox-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti