Sappeen simulaattorileiri nro 2

                             (Täältä löydät viime vuoden leirin postauksia)

  Tänä vuonna en osallistunut leiriläisenä, vaan työkomennuksena. Olin avustamassa yhtä ratsastajaa koko viikonlopun ja yritin siinä sivussa aina ehtiessäni kuvata materiaalia leiriltä ja olla tarvittaessa myös muita leiriläisiä avustamassa.

  Leiri järjestettiin toistamiseen Sappeen ratsutilalla. Tänä vuonna CP-vammaiset taisivat nousta leirin enemmistöksi - näin karkeasti arvioiden. Oli vähän vähemmän ratsastaneista maajoukkuekatsastuksessa käyneisiin  ja SM-luokissa kilpailleisiin asti, eli skaala oli todella laaja. Tänä vuonna oli tullut mukaan mahdollisuus ostaa etukäteen lisäpalveluita Aira ja Ari Toivolalta. Sen vuoksi osa leiriläisistä ratsasti lauantaipäivänä aikana jopa KOLME tuntia. Plus tietenkin simulaattorin siihen päälle. Kelatkaa, KOLME tuntia! En tajua kuinka ne teki sen!?! Mäkään en olisi pystynyt tuohon, niin nämä veteli hiukset hulmuten ympäri maneesia. (Ratsastustunnit päätettiin pitää maneesissa, sillä koko viikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen, joten "rakkaat" paarmaystävämme päättivät tehdä hyökäyksen kentälle...)

  Simulaattori oli tietenkin käytössä lauantaina ja sunnuntaina. Tänäkin vuonna ratsastajat suhtautuivat siihen erittäin positiivisesti. Itse seurasin lähinnä simulaattoriohjaajien rohkeaa asennetta lähteä korjaamaan myös vammais- ja erityisryhmien ratsastajan istuntaa. Loppupalautteissa tuli nimittäin ilmi, että useamman ratsastajan istuntaan ei ollut juuri puututtu. Joillain jopa ei koskaan. Vammaisratsastajien kohdalla istunta on suuri haaste, sillä rajoitteita on monesti enemmän kuin tavisratsastajilla, eikä opettajat ilmeisestikään uskalla tarpeeksi rohkeasti sitä lähteä korjaamaan parempaan suuntaan. Ratsastajaa kuuntelemalla istuntaa pystytään kuitenkin muokkaamaan, sillä -uskokaa tai älkää - kyllä he varmasti sanovat jos jokin tuntuu kestämättömän pahalta tai mahdottomalta ;)

  Yhteishenki tänäkin vuonna oli huikean hyvä! Se on kyllä jännä kuinka leiriläiset hitsautuvat yhteen ja kannustavat toisiaan. Se on ihan sama kuinka huonosti kävelet (tai vaikket kävelisi ollenkaan), kuinka monta raajaa puuttuu tai ei toimi, kaikki ovat samanarvoisia ja jokaista tuetaan yhtä paljon. Sokea auttaa rampaa ja rampa sokeaa. Kun joku leviää lattialle, niin kaikki ovat auttamassa pystyyn. Henkilökunta Sappeessa on ihanaa väkeä - siellä pyritään jatkuvasti löytämään ratkaisuja, jotta saadaan kaikki hevosen ja simulaattorin selkään sekä tarjoamaan mahdollisimman esteetöntä liikkumista. Alla miesten esimerkki luovuudesta, kun jalat eivät kanna eikä kultatuolissa mahdu etenemään :D

  Toivolan pariskunta oli taas mukana leirillä. Vaikka tällä kertaa seurasin sivusta, sain itsekin paljon tunneista irti ja koin muutamia lampun välähdyksiä omassa päässäni. Niin olivat leiriläisetkin kokeneet! Todella huomattavia muutoksia tapahtui joidenkin ratsastuksessa ja monesti se heijastui hevoseen erittäin selvästi. Loppukeskustelussa jotkut jopa sanoivat, etteivät jaksa odottaa vuoden päähän uutta leiriä, vaan näitä pitää järjestää useammin. Hienoa, että on kysyntää. Sehän tarkoittaa myös että on tarvetta.

                  (Yllä pari kuvaa todisteeksi, että olin ihan oikeasti fyysisesti paikalla ;) )

  Omaa työurakasta suoriutumistani en osaa kriitisesti arvioida. Ainakin unohdin kerran koko työnantajani olemassaolon, ja aikansa autossa istuttuaan ja odoteltuaan  hän alkoi omatoimiseksi. Sattuu kai sitä paremmissakin piireissä? Sattuuhan...? Onneksi tapahtuma kuitattiin huumorilla :D Henkilökohtaisena avustajana toimiminen oli mulle ihan täysin uutta, joten oppia kertyi viikonlopulta taas enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi sain jälleen kullanarvoista palautetta ja terveisiä vammaisratsastajien "kentältä", jotta tiedän paremmin mihin kiinnittää huomiota vielä enemmän.

  Hoonika lunasti taas kerran odotukset. Sen nöyryys ja kyky kuunnella ratsastajaa on ihan uskomaton. Todellinen kultakimpale. Onneksi se palveli tällä leirillä juuri mun avustettavaani, joten sain kunnian nauttia rouvan seurasta tälläkin leirillä.

  Innostuin vähän leikkimään kameralla... Enivei, yhäkin suosittelen vahvasti osallistumaan ensi kesänä juuri tälle leirille!! Pieniä muutoksia (eli parannuksia) leiriohjelmaan ja -järjestelyihin on tulossa, joten setti paranee vuosi vuodelta. Tätä vaan ei voi jättää väliin!!