Luulin että jaksan. Mutta arvioni meni ihan päin seiniä! Luulen, että päälle yrittävä flunssa oli suuressa osassa tässä näytelmässä, ja vaikka sen huomioinkin, niin pääsi iskemään puun takaa. Lesson learned? Not! Uskon, että tulen tekemään saman virheen vielä useasti omia rajojani hakiessa, mutta toivottavasti yhä pienenevässä määrin. Yritän olla itselleni armollinen: "hei, tätä on tehty vasta niin lyhyen aikaa, että ollaan vasta lastenkengissä asian kanssa". Mutta en voi väittää ruoskineeni itseäni oikein urakalla eilisen päivän ajan. Kun innostus iskee, sitä luulee selviävänsä enemmästä kuin selviääkään.
Toinen suunta meni ihan ookoo, mutta hevonen vaatii jatkuvaa ratsastamista ja huomasin heti suunnanvaihdon jälkeen, ettei mun vasen jalka toimi ihan kunnolla. Jatkoin silti, mutta yhdistelmä väsynyt vasen jalka/pohkeenväistö oikealle/vas laukannosto johti siihen, että vasuri sanoi yhteistyösopimuksensa irti. Vaikka yritin sitä avittaa ratsastamalla hyvin lyhyen pätkän väistöä ja pidemmän matkan suoraan ennen laukannostoa, niin lihasväsymys oli sen verran totaalinen, ettei se auttanut käytännössä yhtään.
"Tää ei voi olla totta. Tässäkö tää nyt sitten taas oli tältä erää?"
"*kirosana*"
Pettynyt. Ärsyyntynyt. Vähän surullinenkin. Siinäpä ne päällimmäiset fiilikset. Tätä on ehkä vaikeinta käsitellä ja hyväksyä omassa MS-taudissani. Ei ole enää itse hallitsemassa omaa kroppaansa. On joku toinen, joka määrää mitä milloinkin tehdään ja mitä ollaan tekemättä. Ja kun se määrä on joka kerta erilainen! Olis helpompaa, jos tietäisi, että pystyn ratsastamaan ns. täysillä 30min ja sit se on ohi. Mutta kun se voi jollain kerralla olla 5min, toisella 15min, hyvänä päivänä 45min tai sitten jotain ihan muuta.
Ne sanoo, että pitäisi olla tyytyväinen kun on "vaan" MS-tauti eikä tappava sairaus. Näinä päivinä en pysty MS-taudistani "iloitsemaan".
(PS. Mä tartten ne hitsin kannukset jalkaan nyt! Säästääkseni vähän jalkavoimiani. Pysyisköhän ne mun työkengissä mitenkään päin?)
Kyllä sulla on niin tuttua tekstiä. Mulla on selkeät puolierot. Ope kyllä huomaa huonon asentoni ja siitä aina huomauttaakin. Hyvä niin kun en itse huomaa.
VastaaPoistaJokainen ratsastuskerta on erilainen just voimien takia. Laukat oli välillä täysin hukassa.
Kannuksia minäkin olen kysellyt. En saanut. Sulla on upeat kuvat!
Kiitos Arja kommentista! Jos ratsastus on haasteellista ihan kelle tahansa terveellekin, niin meille sa on tuplahaasteellista. Ei kun triplahaasteellista! ;)
VastaaPoista