Tuulahdus nuoruudesta

   Sunnuntaina valtakunnallinen Nouse Ratsaille -päivä ja yllättävä tuulahdus menneisyydestä. Katsoin heti, että tuossa ihmisessä on jotain tuttua. Se on jostain tutun näköinen. Ja itseasiassa jotkut aivokaapelit kolisivat sen verran yhteen, että sen täytyy liittyä vammaisratsastukseen ;). Ja koska hän ei ole tallin nykyisiä asiakkaita, mun täytyy tuntea hänet jostain muualta.

   Mulle tuli aavistus, mutta vahvistin sen vielä kysymällä hänen nimensä. Ja kyllä! Henkilö, joka on ollut mun ihka ensimmäinen kosketus vammaisratsastukseen! Liikutaan 1990-luvun alkupuolelle, eli mitä siitä huonolla matikkapäällä laskettuna tulee? 20 vuotta. Silloisella ratsastuskoululla (joita on tasan yksi ennen Harmoniatallia :D ) kävi silloin tällöin jokunen vammaisratsastaja, mutta tämä kyseinen henkilö oli kaikista "vakiasiakkain" ja muistan taluttaneeni häntä useammankin kerran. Koska hänellä oli aina jompikumpi tallin luottoponeista; joko minun hoitsuni tai kärpäskimo huippuponi. Silloin hän oli hädin tuskin itseäni pari vuotta vanhempi eli teini-ikäinen.

   Ainoastaan pituutta oli tullut lisää, aikuistumista kasvoihin ja omat jalat vaihtuneet pyörätuoliksi.

   Muistan vuosien takaa sen, että hän oli aina hurjan iloinen ja onnellisen oloinen tullessaan ratsastamaan. Hän kommunikoi kiljahdellen ja nauraen, ja varsinkin ravipätkät olivat hänelle kovasti mieleen. Oli mahtavaa nähdä, että hän on yhäkin jatkanut harrastustaan kaikki nämä vuodet (säännöllisesti tai epäsäännöllisesti).

  Tuli itsellekin sellainen "ympyrä sulkeutui"-fiilis. Se, mistä aloitettiin, on kaikkien näiden vuosien jälkeen johtanut tähän, missä tänään ollaan.

  Mulla on ilo julkaista erään Nouse Ratsaille -päivän asiakkaan kokemus:

"Jo pelkkä hevosen selkään pääseminen ja sen tajuaminen, että ratsastusterapia on mahdollista, tuntui aivan mahtavalta! Itse ratsastus toimi erittäin hyvänä keskivartalotreeninä, jalkani olivat kramppaamatta koko loppupäivän ja ratsastaessa mielikin rentoutui. Eli iso kiitos huippukokemuksesta!"