Tiistaina olin polilla pisteltävänä. Tai kiusattavana, ihan miten se haluaa sanoa. 30 pistosta botoxia, eikä yhtään sen arempaan paikkaan kuin virtsarakkoon. Ennenkuin jatkan, mainitsen vielä sen, että olen ääriavoin MS-tautini suhteen. Miksi? Koska yhä tänä päivänä ihmisillä on vääriä käsityksiä MS-taudista, enkä omalta osaltani halua olla niitä ruokkimassa. Mua myöskin ärsyttää se, että asioista ei puhua hienotunteisuuteen vedoten. Lue tämä: MS-taudissa ei ole yhtään mitään hienotunteista!! Se iskee juuri sinne missä pahimmalta tuntuu, ja mä isken takaisin kertomalla siitä eteenpäin. Ja yrittämällä omalla osaltani lyödä kapulaa rattaisiin. Niinkuin nyt tällä kertaa botoxin avulla.
Juuri tähän toimenpiteeseen siis viittasin tässä bloggauksessa. Mun virtsarakko "halvaannutettiin", jotta voin olla vähemmän WC:n orja. Lääkkeet on kokeiltu; montaa eri sorttia ja montaa samaan aikaan -> ei vaikutusta. Polilta sain hyvin selväsanaisen viestin: joko botox tai neuromodulaattorin asennus ihon alle. (Täältä muuten voi lukea lisäinfoa, jos englanti taipuu ja kiinnostaa: http://www.canadiancontinence.ca/pdfs/EmergingTechEn.pdf)
Mun oli pakko valita botox. Neuromodulaattori olisi vaatinut kolme eri leikkausta (2 x aloituksessa, [joku testiaika ensin] ja kolmantena sen poisto aikanaan) ja siinä olisi asennettu vähän kuin sydämentahdistin kehoon. En halua itseeni mitään ylimääräisiä osia, ennenkuin on ihan pakko. Joten valitsin lääketieteellisen kidutuskeinon :D
Jos totta puhutaan, niin ei se onneksi ollut niin keskiaikaista kuin kuvittelin, Siis kärsimyksen määrän suhteen. Lääkärin "sulla on kyllä vielä sen verran tuntoa täällä, että tää valitettavasti tulee vähän sattumaan" ei herättänyt kauheita ilon tuuletuksia. Pikemminkin teki mieli potkaista sitä kuuppaan ja juosta hemmetin lujaa mahdollisimman kauaksi koko sairaalasta. Onneksi kuitenkin osa rakosta oli ilmeisesti aika tunnoton, kun en rehellisesti sanoen tuntenut koko pistosta. Vasta aineen ruiskuttaminen pistokohtaan tuntui epämiellyttävältä ja siitä tiesin, että pistokin on tullut. Mutta sitten olivat myös ne tunnoltaan suht normaalit paikat... Ja vielä kudoksen vastaanottamattomuus, jonka vuoksi toimenpide kuulemma kesti normaalia kauemmin. Mutta näistäkin huolimatta, jos avun saan, olen valmis uusimaan tämän rumban 1-2 kertaa vuodessa (keskimääräinen vaikutusaika 6-9kk). Vaikutukset kuulemma alkaa 3-5- päivän kuluessa, joten nyt aletaan kohtapuoliin elämään niitä hetkiä kun vaikutuksen pitäisi alkaa tuntumaan.
Kuinka se sitten vaikuttaa? Mulla on MS-taudin aiheuttama yliaktiivinen rakko, jossa rakolla on vähän niinkuin paniikkihäiriö. Se hälyttää kokoajan. Mutta nyt kun sen toiminta lamautetaan, niin sen pitäisi vapauttaa meikäläinen elämään vähemmän vessan ympärillä pyörien. Tosin pienenä sivuvaikutuksena todennäköisesti on virtsarakon totaalinen lamautuminen ja sitä seuraava katetrointitarve, mutta sitä olen tässä jo harjoitellut ja saanut sen suht sujuvaksi. Mulle tämä tarkoittaa siis a) paremmin nukuttuja öitä b) mahdollisuutta pidempiaikaiseen yhtäjaksoiseen työskentelyyn. Pitkään asiaa harkittuani tulin tulokseen, että kannattaa kokeilla. Jos ei toimi, niin pistoksien uusimatta jättäminen saa virtsarakon toiminnan palautumaan sille tasolle, kuin ennen pistoksia (joka ei siis hyvä sekään!). Mun muutamilla MS-tutuilla käytetään botoxia, eikä yksikään ole sanonut sen olleen väärä päätös. Toivon, että ei mullakaan.
Vähän hevosia vielä loppuun:
Sini oli eilen kuin vanha 80-luvun Nissan. Kilometrejä takana, pinta kulunut, alunen ruostunut, vähän nahkea käynnistymään, vaihteista toimii ykkönen ja vitonen (käynti ja laukka), muut eivät mene päälle ollenkaan (ravi) tai ainakin kone yskii ja uhkaa sammua kokonaan. Mutta luotettava! Ei pistä kävelemään kotiin <3
Suomennettuna yo siis tarkoittaa, että ensimmäistä kertaa musta alkoi pikkusen tuntumaan siltä, että hevonen iskee vähän takaisinpäin siinä kohtaa, kun havaitsee ratsastajan toimintapuutteen. Se ei vielä näillä harvoilla kerroilla ole kertaakaan ollut yhtä tahmea ravissa. Se suorastaan sammui, kun mä en jaksanut puskea sitä eteenpäin. Laukassa ja käynnissä ei vastaavaa ongelmaa ollut. Ja omat vaikeudet nimenomaan korostui ravissa - se on mun vaikein ja kuluttavin askellaji. Ravaaminen ja väistättäminen samaan aikaan ei onnistunut. Ei sitten ollenkaan. Mutta mikä ihme se nyt on, kun kaikki energia menee pelkän ravin ylläpitämiseen (alitempoisena... *roll eyes*). Mä olen satavarma, että se vihdoin haistoi mun heikon kohdan ja iski sinne. Well done vanha viisas! Kokeillaan ensi kerralla uudestaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti