Ensimmäiset tunnelmat

  Mitähän tähän nyt sitten sanois? Kolme päivää takana ja huomaa saaneensa taas lisää sisältöä elämään. Vaikkei sitä nyt varsinaisesti ollut ehtinytkään unohtaa, niin asiakkaiden iloiset ja innostuneet kasvot on joka kerta yhtä sykähdyttävää nähdä. Ja hevoset. Vaikka kukaan ei varsinaisesti reagoinutkaan meikäläiseen ensimmäisenä päivänä yhtään mitenkään! Menin keskelle pihattoa odottelemaan kuka tulee tervehtimään, mutta ei ketään kiinnostanut. Paitsi Erkkiä!! Erkki ei kyllä tässä asiassa petä koskaan! Niinpä me sitten Erkin kanssa rapsuteltiin ja furminaattoreitiin, kunnes jossain vaiheessa Donna kävi pikaisesti haistamassa meikäläistä samalla matkalla kun meni juomaan (mutta en taaskaan kiinnostanut sitä enempää). Ja kun aikamme oltiin Erkin kanssa karvoja pöllytelty, alkoi Faustia kiinnostaa sen verran. että se hääti Erkin ja tuli itse hinkutettavaksi (Faust rakastaa rapsutusta ja hieromista).

  Avustustyössä saatiin (jälleen kerran) erittäin mieltä lämmittävää palautetta meidän, ehkä tämän hetken haastavimpien, asiakkaiden omilta avustajilta. Erityisesti kyvystä "haistaa" asiakkaiden tunnetiloja ja reaktioita tiettyihin asioihin, joiden pohjalta pystytään miettimään mitä milloinkin asiakkaan kanssa tehdään. Musta on mahtavaa, kun me saadaan palautetta ammattitaidosta ja meidän hevoset toimivuudesta. Noi tietyt hevoset on painonsa arvoiset kultaa tässä työssä!

  Omalla ratsitunnilla koulutusviikonloppu painoi vielä ihan kohtuullisen reilusti. Tällä kertaa se heijastui eniten vasempaan pohkeeseen, jossa ei ollut ketään kotona. Huomasin sen aika pian. Hevonen karkaa vasemmalta puolelta ihan suvereenisti läpi. Viimestään laukannostot varmistivat asian. Sini ei yleensä tarvi kovinkaan suurta signaalia laukan nostamiseen, mutta nyt mä näin sen puhekuplan mikä muodostui sen pään päälle :D Siinä oli kymmenen kysymysmerkkiä peräkkäin. Yhdelläkin kertaa kun puhekuplan jälkeen toistin epämääräisen avun, se selvästi mietti hetken mitä se mahtaa tarkoittaa ja ratkaisi asian siirtymällä varovaisesti raviin. Että niin selkeä vasen pohje tällä kertaa. Kyllä ne sitten alkoivat onnistua, kun fiksu hevonen osasi yhdistellä asioita toisiinsa.

  Saatiin "näkkäreiltä" (näkövammaisilta) yhdeksi omaksi kotitehtäväksi hevosten testaamisen kirjaimen merkkaajan eli huutajan kannalta. Yksi sanoi, että se on ensimmäinen asia kilpailuissa lainahevosella, jonka hän testaa selkään päästyään. Heille on tärkeää tietää, missä kohtaa hevonen väistää kirjaimen merkkaajaa. Sini on nyt ainakin kokeiltu. Vaikka meillä oli niinkin auktoriteettisessa asemassa oleva testikappale seisomassa (ratsastuksenopettaja), meni Sini hyvin ennakkoluulottomasti lähelle merkkaajaa, ja väisti inansa vasta kahta metriä ennen. Ja senkin vain niin inansa, että osuma olisi tullut, jos merkkaaja ei liikkuisi alta pois. Tässä asiassa on vain hyvä, mitä lähemmäksi huutajaa hevonen menee.

                                         (Sulo vetää zetaa palloon)

  Ja ei, Sini ei todellakaan tule ihmisen päälle!! Väitän, että se luotti siihen, mihin mä sen ratsastin. Siinä kohtaa kun "yritin ratsastaa" merkkaajan päälle, se väisti juuri sen verran ennen, että antoi signaalin siitä, että päälle mennään. Siinä kohtaa jos en olisi jatkanut sen pyytämistä eteenpäin samaa linjaa, se oli väistänyt huutajan ilman osumaa (niinkuin ihmistä kunnioittavan hevosen täytyykin tehdä). Mutta koska mä pyysin sen "päälle", niin se luotti sen verran mun valintaan, että olisi keilannut huutajaa, muttei ollut suoraan päällä. Ja mikäli oikein ymmärsin alan ammattilaisilta (eli näkövammaisilta ratsastajilta) oli tämä reaktio lähestulkoon täydellinen hevosen reaktio. Korjatkaa, jos olen väärässä!

  Ja tarkennetaan vielä, ettei tehty ratsiopepannukakkua, vaikka ehkä sitä varovaisesti yritettiinkin. Se on liian kallisarvoinen pannukakuksi <3

  Harmoniatallilla on uusi hevonen, Lilian. Vihdoin suomalaista verta talossa! Mutta hevonen ei ole erityisratsastajien käytössä (ainakaan vielä), joten se ei varsinaisesti tähän blogiin kuulu. Kunhan nyt mainitsin :)