tiistai 22. maaliskuuta 2016

Huomenta...

  Pikkuhiljaa alkaa tässä heräilemään uuteen viikkoon. Kunhan ensin nukuin lähestulkoon koko maanantain läpi. Koville se ottaa joka kerta; koko viikonloppu opiskelua 9-20 ja päälle matkustamiset. Mutta ei se mitään, hyvän asian puolesta ;)

  Viikonloppu oli jälleen kerran todella antoisa. Parasta siinä oli samaan aikaan järjestetty vammaisratsastusleiri, joka mahdollisti asioiden kokemisen todellisessa muodossa, todellisten ihmisten parissa. Varsinkin mukana olevat näkövammaiset avasivat ihan uusia näkökulmia, koska ainakaan itselläni ei ole aikaisemmin juuri mitään kokemusta heistä. Paluumatkasta yli puolet tapahtui kahden seurassa, joten saatiin Kirsin kanssa vielä lisää syventävää tietoutta heidän ratsastusmaailmastaan. Ja muutama hyvä kotitehtävä!

  Me ei itse päästy ratsaille tällä kertaa kuin kerran. Mun ratsuna oli aivan huippu hevonen! Viimeksi oli suokkipoika ja meinasin saada sen tälläkin kertaa (kiva sekin oli kyllä), mutta onneksi se olikin sitten sospedan käytössä, joten sain tämän unkarilaisen ruunivoikon. Ja onneksi sain, koska ihastuin tähän todella!


  Mitä Sini Harmoniassa on mulle opettanut, on se, että uskalla vähän ratsastaakin. Mä en oo aikaisemmin uskaltanut. Nyt tämän hevosen kanssa se uusi uskallus näkyi. Tokikin edellinen ratsastaja oli sen lämmitellyt jo omalla tunnillaan valmiiksi, vaihdettiin lennosta hevosta ja mulle jäi lähinnä helmien keräily päältä. Mutta kuitenkin uskalsin lähteä työstämään sitä lisää enkä vaan jäädä istumaan siihen, mitä se valmiiksi jo oli. Vähän varovaisesti lähdin kuitenkin tämän kanssa liikkeelle, mutta kun huomasin että se kulkee, niin ajattelin että kulje sitten samantien kunnolla ;) Alkuun hankaluuksia tuotti hevosen herkkä reagointi mun pohkeeseen. Suoraan ratsastaessa se näkyi kiemurteluna, kun en pystynyt hienosäätämään avun voimakkuutta. Ravissa aika-ajoin tuli hetkellinen tunne, että se on ihan siinä rajalla juokseeko alta pois vai ei. Siksi mulla kävi ajatus, että pysyyköhän se hanskassa laukassa. Mutta laukassa se oli vielä parempi <3

 Palautetta omasta ratsastuksesta ei varsinaisesti saatu (omalta osaltani se oli hevosen liikkumisen kommentointia, joka oli pelkästään positiivista tällä kertaa), mutta sitä tiedustellessani yksi kurssilaisista antoi oman henk koht palautteen mulle, koska oli seurannut meidän tuntia. Ja kiitos siitä!

  Nyt mun täytyy lähteä kohti ensimmäistä tämän jakson työharjoittelupäivää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit