perjantai 9. lokakuuta 2015

Heppakerhoilua

   Harmoniatallilla alkoi nyt syksyllä ensimmäinen heppakerho lapsille, ja olen saanut olla mukana sitä vetämässä. Sähköpostiini on satanut kiitoksia vanhemmilta ja samoja kiitoksia on jaettu myös henkilökohtaisesti tallilla. On ollut mahtavaa kuulla, että lapset ovat tykänneet ja viihtyneet. Me on siis onnistuttu kohtuullisen hyvin tässä Harmoniatallin historian ensimmäisessä heppakerhossa.


  Itse henkilökohtaisesti ottaisin mielelläni vastaan myös niitä ns. soraääniä, tai paremminkin kriittistä palautetta ja kehitysehdotuksia. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että parantamaan pystyy aina. Joitain ideoita on jo ilmoille heiteltykin, esimerkiksi kerholaisten jakaminen kahteen ryhmään (isommat ja pienemmät), jolloin varsinkin nämä vanhemmat lapset hyötyvät selvästi enemmän kerhosta. On kyllä ollut ilo katsoa, kuinka innokkaasti he osallistuvat pienempien auttamiseen ja ohjeistamiseen, ja kieltämättä välillä tuntuu jopa siltä, että "mitäköhän minä täällä ylipäätään teen kun tää sujuu noilta keskenäänkin näin hyvin" :)


  Lapsissa on se ihana puoli, että heillä ei vielä ole (meidän aikuisten istuttamia?) ennakkoluuloja toisista ihmisistä. Saman huomaa erkkojen kanssa. Siellä mennään ja otetaan ennakkoluulottomasti kontaktia toisiin, vaikkei välttämättä ymmärretä mitä toinen sanoo (puheentuoton ongelmat). Apuvälineitä ei karsasteta. Lapsilla apuvälineissä on enemmänkin suuri kiinnostus niitä kohtaan ja mielestäni siihen kiinnostukseen pitää vastata. Olen kuullut monelta apuvälineen käyttäjältä jopa toiveita siitä, että lasten annettaisiin tulla katsomaan, kyselemään ja tutkimaan, sen sijaan että sihahdetaan "älä tuijota tätiä/setää" ja liuetaan äkkiä paikalta.


  Takaisin heppakerhoon ;) Musta on aivan mahtavaa, että Harmoniatalli pystyy sisällyttämään heppakerhoonsa vikellystä, kärryajelua ja jopa talutusratsastusta. Lapset tietenkin haluaisivat ratsastaa useammin ja joudunkin heitä paljon toppuuttelemaan, ettei heppakerho ole ratsastuskurssi. Se on sitten erikseen se. Mutta hevosten kanssa touhutaan joka kerta.


Itse henkilökohtaisesti toivoisin vielä erityisihmisille omaa heppakerhoa. SRL:n kalenterista bongasinkin erityisryhmien kerhotoimintaan painottuneen hevoskerho-ohjaajan koulutuksen ja olenkin siitä asti kytännyt lisätietoja ja ilmoittautumisen aukeamista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit