perjantai 30. lokakuuta 2015

Putoaminen pt.4

   Eilinen päivä oli niin hulabaloota, etten kerennyt päivittämään edes tänne putoamisosaa nro 4. Onnistuin siis feilaamaan seitsemän päivän haasteeni. Mutta paikkaan tänään kahdella postauksella, osat 4 ja 5. Here we go:

  Olen kerran elämäni aikana pudonnut niin, että jokin paikka (muukin kuin ego) on mennyt rikki. Tällöinkin selvisin pienellä ranteen hiusmurtumalla (ja kipeillä paikoilla muualla kropassa).

  Ratsastuskoululla, jossa aikanaan kävin, oli tapana järjestellä kaikenlaisia tehokursseja loma-aikoina, ja tällä kertaa olin päättynyt urakoida oikein kunnolla. Ensin aamupäivällä kouluteholla, sitten iltapäivällä esteteholla. Tähän maailman aikaan mulla oli jo oma Mopo, mutta se oli silloin poissa käytöstä (taisi olla sairaudessa huonompi vaihe menossa ja olin jo pidempään käynyt tunneilla ratsastuskoulun hevosella), joten mulla oli lainaratsu alla. Tosin jo hyvin tuttu lainaratsu, sillä opettaja oli ilmoittanut haluavansa, että ratsastaisin tällä hevosella nyt kun oma ei ole käytössä, koska se pötköttelee menemään lähinnä alkeis- ja jatkotunteja, ja sille tekis hyvää päästä vähän töihinkin välillä. Sillä rassukalla kun ei oikein ollut ketään, joka siitä olisi tykännyt (paitsi niitä lapsia ja aloittelijoita). Musta se heppa oli tosi kiva, joten tää kuulosti erittäin hyvältä!


  Valitettavasti tästä hepasta mulla ei ole omaa kuvaa, mutta Sukupostista löytyy täältä.

  Niin, oltiin siis jo aamupäivällä väännetty 1,5h koulua (tehokurssit ratsastettiin yleensä kangilla ja siellä tehtiin hommia niin että hiki lensi - molemmilta) ja muistan hevosen olleen erityisen hyväntuntuinen silloin. Olin saanut sen ratsastettua edestä kevyeksi ja kaikinpuolin hyväntuntuiseksi muutenkin. Tällä hevosella oli nimittäin tonnin painoinen pää... Ties mitä rautaa ja betonia sinne oli tungettu, mutta hevosen pää painoi kuin synti eikä ollut ollenkaan tavatonta, että se tunnilla jolkotteli turpa lähes maassa :D Se oli siis etupainoinen ja painoi kädelle kuin tankki. Itseasiassa tämä on toistaiseksi ainoa tapaamani hevonen, joka on turvallaan pudottanut estekisoissa ylimmäisen puomin alas.

  Muutenkin, vaikka se oli kiltti ja suloinen, niin ei sillä tainnut ihan kaikki muumit olla laaksossa *niks*  Luulen, että siihen oli unohtunut asentaa aivot. Se oli hölmö. Söpöllä tavalla hölmö ja yksinkertainen. Mutta tykkäsin siitä silti kovasti.

  Iltapäivällä oli siis esteteho vielä edessä samaisella hevosella. Esteet olivat ihan maltillisen kokoisia, varmaan kasikympin tienoilla, joten esteiden korkeus ei ollut ongelma hevoselle (kunhan sen pään sai ylös!). Kaikki meni loistavasti siihen asti, kun alettiin hyppäämään ratana tehtäviä. Meidän tie päättyi suhteutetun toiselle osalle, okserille. Jostain syystä hevonen lähti hyppyyn vetämällä etujalkansa suorina taaksepäin!! Tämä hevonen on varmaan ainoa, jolta vastaavanlainen aivopieru edes voi päästä! Se siis kynti esteen yli pudottaen okserin ylimmät puomit ryntäillään ja laskeutuessa ei sitten ollut niitä jalkoja joiden päälle tulla, joten me mentiin ympäri. Otin ilmeisesti kädellä sen verran vastaan että ranne meni naps ja rintakehään tuli melkoinen tälli (mä en koskaan ole käyttänyt turvaliiviä, mutta suosittelen sitä kyllä hypätessä käyttämään. Ehkä turvaliivi olisi hieman ottanut voimaa tällistä pois?). Hevonen kuitenkin osasi nousta ylös tallomatta mun päälle eikä se kaatuessaankaan ottanut osumaa meikäläiseen. Hevonen selvisi täysin vahingoittumattomana (ehkä pienessä puupäässään jopa tajusi olla suorittamatta kyseisiä älynväläyksiä toistamiseen) ja itsekin olisin kyennyt jatkamaan tunnin loppuun, mikäli kipu ranteessa ei olisi ollut niin kova. Itseasiassa menin vielä takaisin ja yritin jatkaa, mutta ohja ei pysynyt ollenkaan toisessa kädessä kivun takia.



  No, käsi oli paketissa pari viikkoa. Kävin omallani maastokäpöttelemässä odotellessa ja sitten taas jatkettiin Hölmö-Hepan kanssa hommia. Ei jäänyt traumoja tiettävästi kummallekaan ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit