lauantai 2. heinäkuuta 2016

Hyvä kesä

  Meillä on hyvä kesä takana. Ja itse olen saanut olla etulinjassa sitä seuraamassa <3. On pystytty tarjoamaan asiakkaille sitä, mitä he ovat tulleet hakemaan ja jopa enemmänkin. Musta on erittäin kutkuttava ajatus, että asiakkaat ovat saaneet enemmän kuin mihin olisivat edes kuvitelleet pystyvänsä. Omasta mielestäni luen ihmisiä melko hyvin, Kirsi vielä paremmin ja meillä on molemmilla se tunne, että yksikään kesän asiakas ei ole lähtenyt pettyneenä kotiin.


  Toki on tullut pari tilannetta, jossa on täytynyt olla "julma ja ilkeä" niinkuin yksi huumorintajuinen asiakas pilke silmäkulmassa sanoi. Ei me voida päästää ihmistä laukkailemaan pitkin kenttää yksinään, jos hänen taitonsa ja tasapainonsa ei siihen riitä. Vaikka hän itse siihen vakaasti uskoisikin. Sitävastoin me voidaan yrittää mahdollistaa hänelle se hänen syvästi haluamansa laukkakokemus muuta kautta. Meillä on siihen hommaan hyvä hevonen, Alina. Sillä on tasainen laukka ja sen saa tarvittaessa laukkaamaan hyvinkin rauhallista tahtia (huolimatta siitä, että laukka kyllä menee silloin monesti nelitahtiseksi, mutta eipä ole yksikään asiakas siinä kohtaa selästä huutanut että "tää laukkahan on nelitahtista, en ala!" ;) ) Kirsi pystyy juoksemaan Alinan vieressä ja tukemaan asiakasta selässä, oikeastaan jopa minä pystyn juoksemaan siinä (kyllä, me kokeiltiin!) ja toinen hoitaa liinassa hevosen ohjailun.

  Kesän aikana kokeiltiin ensimmäistä kertaa myös back rideria, takaratsastajaa tai mikä nyt olisikaan suomalainen termi sille. Pienikokoisen ja kevyen asiakkaan kanssa se onnistuu. Isokahvaisesta vikellysvyöstä BR (back rider) saa hyvin kiinni ja "lukittua" asiakkaan kahvojen ja itsensä väliin. Huomattiin myös se, että asiakas, joka ei pysty suoristamaan jalkojaan hevosen kylkiä vasten, saa kahvoista tuet jaloilleen ja istuu kuin tuolissa hevosen selässä. Toimi ainakin meidän asiakkaalla! Tosin silloin kannattaa hieman pehmustaa jalkojen ja kahvojen väliä, jottei kahvat paina ikävästi ratsastajan jalkoihin.


  Yhtä ajatusta pyörittelin hetken mielessäni. Jos meillä on asiakas, joka ei realisesti itse ymmärrä taitojaan ja pystymisiään (niinkuin esimerkiksi tämä laukkaratsastaja, joka uskoi vilpittömästi pystyvänsä yksin laukkailemaan pitkin maita ja mantuja, mutta tosiasiassa pystyttiin mahdollistamaan hänelle se laukkakokemus vain käyttämällä tiettyjä menetelmiä) ja hän menee toiselle tallille ratsastamaan ilmoittaen hyvin itsevarmasti, että hän osaa laukata yksin hevosella. Mitä jos ne päästää tämän ratsastajan tekemään niin? Hänellä ei ole mitään, ei pienintäkään mahdollisuutta pysyä oikeasti siellä selässä. Jäin hetkeksi siis miettimään, onko oikein, että me tarjotaan täällä hänelle se kokemus, johon hän ei muuten vielä pysty? Sitten muualla luotetaan siihen sokeasti.

  Se miettimishetki oli kuitenkin lyhyt. Nimittäin mä ja me ei olla missään kohtaa vastuussa siitä, mitä muut tekevät. Peräänkuulutan sitä vastuuta, että itse aina arvioidaan ratsastajan taitotaso huolimatta siitä, mitä hän itse mahdollisesti väittää. Tästäkin kyseisestä asiakkaasta näkee ensimmäisen minuutin aikana, ettei hän vielä kykene tiettyihin asioihin. Jos joku uskoo sokeasti asiakkaan sanaan, niin se on hänen omalla vastuullaan. Ei kenenkään muun.

  Musta on aina upeaa päästä myös toteuttamaan asiakkaiden pyyntöjä ja toiveita, jos ne on realistisia. Lähti se sitten vaikka niin yksinkertaisesta kuin saada oma hevosenkenkä. Yksi asiakas esitti toiveen, että haluaisi taluttaa minua kun mä ratsastan, joten ei muuta kuin toteuttamaan:

                                          (Kuva julkaistu asikkaan luvalla)

  Pari kierrosta oman ratsastuksensa päätteeksi ja tuloksena tyytyväinen asiakas. Jos se näin helppoa on, niin miksei!!

  Muutenkin noi tallin hevoset toimivat kuin unelmat kesän aikana! Yksikään asiakas ei pudonnut, ei edes yhtään läheltä piti -tilannetta. Ketään ei purtu, potkaistu, runtattu seinään, keilattu tai yhtään mitään. Päinvastoin. Meillä halittiin, pussailtiin, haisteltiin, hönkäiltiin, rapsuteltiin, siliteltiin... Eräs asiakas oli hyvin vaikuttunut Sinin kyvystä kuunnella ja reagoida ratsastajaan. Mutta se mahdollisti hänelle liinassa laukkakokemuksen, koska hän itse pystyi luottamaan siihen, että kun hän sanoo, niin Sini siirtyy välittömästi käyntiin. Varmaan palttiarallaa puolen sekunnin reaktioajalla. Ja niinhän se tekikin. Ja itseasiassa vielä pysähtyi samalla käskyllä, kääntyi katsomaan korvat pystyssä mua liinan päässä ja näin puhekuplan pään päällä: "Enkö ollutkin aika hyvä?". Olit!! Ihan älyttömän liikkis!! <3

 

  Sain kesäkuun aikana myös viimeisteltyä ohjaamistehtäväni ja videointitehtävän. Nyt meitsi voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä lopputyön väkertämiseen (mikä on erittäin vaiheessa vielä tällä hetkellä... Mä vaan pyörittelen sitä pääsemättä ollenkaan alkuun. Ehkä se tästä aukeaa jossain kohtaa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit