Vajaa vuosi taaksepäin. Sain hädintuskin hypättyä jalat maasta ilmaan. Jaloissa ei ollut voimaa, eikä päässä uskallusta. Tasapaino heitti.
Sen jälkeen kymmeniä käveltyjä kilometrejä hevosen ja asiakkaiden kanssa, tasapainon treenaamista hevosen selässä ja itseluottamuksen harjoitusta taekwon-don avulla. Kun katsot alla olevan videon, pidä mielessä alkuasetelma; konttaamalla eteenpäin kun kävelykyky on viety lähes kokonaan. Silloin mä ajattelin, että jos mä joskus vielä kävelen, niin en koskaan enää pidä sitä itsestään selvyytenä ja nautin joka askeleesta.
Tohon olis voinut laittaa vielä neljännenkin mitsin, mutta itseluottamus ei riittänyt enää siihen. En oo uskaltanut edes yrittää, koska pelkäsin kaatumista, kompastumista, tasapainon menetystä, yleensäkin epäonnistumista ja blaa blaa. Monelle toi on varmasti ihan piece of cake, mutta ei mulle. Mulle toi on iso juttu. Mä olen viimeisen vuoden aikana tehnyt juttuja, joihin en enää uskonut koskaan pystyväni. Mutta mä pystyn tekemään enemmän kuin mihin itse uskonkaan. Tiedän, missä mun raja menee jos kysyn itseltäni mihin pystyn. Mutta jos uskon itseeni, pystyn vielä parempaan. Siinä tapauksessa en vielä tiedä missä lopullinen raja menee.
Ilmainen uusinta:
Toinen esimerkki mielen voimasta. Mä en osaa murskata. Me on kerran kokeiltu harjoituslautaan potkulla. En osaa enkä tiedä tekniikkaa enkä mitään muutakaan. Enkä usko saavani mitään aikaiseksi. Sitten mun mies yllytti mua. Kolme kertaa paksummalla laudalla kuin harjoituslauta. Nauroin sille, että unen näit. Siinähän sattuu käteenkin eikä se mihinkään katkee. Laitoin hanskan käteen ja sanoin että kato nyt:
Ei lähellekään. Mutta sit se vähän aikaa psyykkas mua ja musta alkoi tuntua, että haluan sen laudan rikki. Sami sanoi, että ajattele että se on paperia ja meet siitä helposti läpi.
Ja se oli paperia. Ainoa mikä muuttui, oli se, että halusin siitä läpi. Tää murskaus ei kuitenkaan oo mun juttu ja jätän sen jatkossakin niille, jotka sitä haluavat tehdä, mutta tulipahan kokeiltua :) Sain siitä kuitenkin itselleni hyvin tärkeän psyykkisen muistutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti