lauantai 10. syyskuuta 2016

Sattuuhan sitä...

 En jaksanut torstaina vielä näpytellä sen enempää kädestä ja tilanteesta jossa se meni, mutta nyt kun sinnikkäästi käyttää vasurin yhden sormen taktiikkaa, niin pikkuhiljaa jotain syntyy. Kättä särkee yhä jonkin verran eikä sitä siedä käyttää mihinkään, mutta kyllä tämä tästä.

  Itse näen tässä taas kerran selkeän syy-yhteyden mister mäsään. Totta puhuen koin samankaltaisen tilanteen jo aamupäivästä ratsailla, mutta se ei päättynyt yhtä ikävästi. Kuten olen maininnut, lämpö korostaa MS-oireita, samoinväsyminen. Mulla on lieviä tasapainohäiriöitä muutenkin, mutta suuremmat tulevat esiin juuri esimerkiksi tämän kaltaisissa tilanteissa. Ratsailla lämpö + väsähdys saivat kertaalleen tasapainoaistin heittämään voltin ts. maailma pyörähti kerran ympäri, mutta satuin juuri seisomaan paikallani hevosen kanssa. No harm done. Vähän jouduin hakemaan tukea vasemmalta puolen satulasta kädellä, mutta koska se oli hetkellinen pyörähdys niin homma normalisoitui saman tien.

  Sama pyörähdys toistui taekwon-dossa. Tällä kertaa olin jo niin sippi alkulämmittelyistä, että se pyörähdys löi myös jalat alta. Ja lopputulos oli tämä. Sen verran ehdin tajuta, että tatamiin mennään ja olen todella lähellä seinää, joten vaistomaisesti yritin välttää pään osumisen siihen ja yritin väistää oikealle. Sama vaistomaisuus otti kuitenkin kädellä vastaan kaatumisen... Kipu oli sitä sorttia, että epäilin heti että nyt meni jotain.

  Se tunne on ihan hirveä. Kun ei yhtäkkiä pysty kontrolloimaan omia jalkojaan. Olen sen muutamaan otteeseen kokenut sairastamisen aikana, yleensä juuri itselle kovavauhtisissa tilanteissa. Ehtii tiedostaa ja tuntea sen, että hallinta meni, mutta ei pysty pysäyttämään liikettä. Hetken on pelkkä vapaamatkustaja, kunnes etsit matoja maasta nokan edestä. Vitsi kun joskus saisin sen tunteen jotenkin välitettyä tänne. Liike jatkuu hetken aikaa, mutta itse ei pysty siihen vaikuttamaan. On vaan ja odottaa, koska maanpinta pysäyttää.

(http://www.telegraph.co.uk/news/picturegalleries/picturesoftheday/11824467/Pictures-of-the-day-26-August-2015.html?frame=3419116)

  Terkkari sattui olemaan vielä auki, joten nopea pyörähdys sinne ja yhtä nopea diagnoosi: "selvä murtuma". Acutaan röntgeniin ja kipsattavaksi. Kuvissa vielä näkyi, että siellä oli jokin pala pois paikaltaan, joka jouduttiin reponoimaan takaisin paikalleen. Ja ehtivät ne kipsaajat vähän laittaa mua halvallakin siinä puudutusaineen vaikutusta odotellessa ja odotin kokoajan kauhusta jäykkänä sitä "loppurusautusta" joka tulisi ihan viimeisenä. No, hyvä että on työntekijöillä huumorintaju tallella. Mua nauratti vasta myöhemmin kun tajusin vitsin (pitkät piuhat vai?).

   Nyt sitten odotellaan. Kipsaaja sanoi, että seuraavat 6 viikkoa makoilet sohvalla ja muu perhe palvelee. Ei oo vielä toteutunut. Yritin kyllä, mutta mitään ei tapahtunut, joten piti nousta itse tekemään ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit