Koska parempaakaan ideaa ei päästä siihen lähtöön tullut, niin otettiin suunnitelmaksi esitellä tavallisen ratsastuskoulun ja erityisratsastukseen keskittyneen tallin eroja. Monia tarinoita asikkailta kuultuna ja itse omien kokemusten kautta viisastuneena, esiteltiin ykkösosassa vammaisratsastajan mahdollinen väliinputoavuus tavallisella ratsastuskoululla. Toisessa osassa taas tuotiin samat asiat esiin Harmoniatallin näkökulmasta. Demottiin olosuhteiden, puitteiden, sopivien hevosten, koulutettujen avustajien ja apuvälineiden tärkeyttä.
Koska emme ehtineet hankkia paikalle demoratsastajaa, päädyttiin rakentelemaan sellainen itse. Siinä kohtaa astui huumori mukaan. Tässä tulos:
Testiratsastajamme Ismo! Ja koska Ismon kanssa mahdollisuuksia oli rajattomasti, päätimme myös näyttää kuinka käy, kun kaikki menee pieleen.
Mietittiin kyllä, ampuuko meidän huumori hieman yli, mutta otettiin kuitenkin riski. Epäonnisen ratsastuskokemuksen jälkeen Ismo tosin pääsi turvallisesti Kirsin avustamana kokemaan hyvän ratsastuselämyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti