Oma, vanha tuttu käsi. Paitsi ettei se tunnu siltä... Ei sitten yhtään! Jäykkä kuin rautakanki; ei taivu ylös, alas eikä sivulle. Roikkuu toimettomana ja oudon tuntuisena mukana. Ja kyseessä on kuitenkin vain 5 viikkoa kipsissä. 5 viikkoa ja menee tähän jamaan? Uskomatonta!
Mutta erittäin hyvä muistutus itselleni siitä, kuinka hauras ihmisen keho on ja kuinka se kannattaa pitää mahdollisimman toimintakykyisenä. Jos mennään vuosia taaksepäin MS:n pahenemisvaiheen aikoihin, niin kuntoutuminen sieltä, lattioilla konttaavasta nelivedosta tämän päivän kuntoon, otti 6 vuotta. Tokikaan yli puolet tuosta ajasta ei ollut millään lailla aktiivista kuntoutumista. Vain asia, joka luonnollisesti tapahtui. Mutta asia, joka on saanut miettimään oman kehonhuollon tärkeyttä.
Enkä tällä hetkellä keksi mitään parempaa siihen kuin taekwon-do ja ratsastus. Nämä kaksi yritän kynsin hampain pitää elämässäni hamaan tappiin asti. Kun pyörätuoli aikanaan kutsuu, sovellan taekwon-dosta jotain myös tuoliin sopivaksi ;) Määrällisesti (2xvko) tuo riittää mulle. Ratsastus 1xvko taas ei. Tämän vuoden lopun suunnitelmana on ainoastaan valmistua. Vuoden vaihteen jälkeen alan suunnitella elämää eteenpäin ja silloin joudun vakavasti miettimään oman hevosen hankkimista (osittain asiakaskäyttöön) oman toimintakykyni ylläpitämiseksi. Ja ehkä varovaisesti myös odottelemaan debyyttia kouluaitoihin? Kai se on kerran pakko käydä kokeilemassa. Jos se sitten tuntuu siltä, että ei ikinä enää, niin ompahan kokeiltu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti