Yllättävän vähän käsi kestää vieläkään painoa. Mutta sen sijaan viime viikolla uskalsin jo ottaa kipsikädelläkin ohjasta kiinni. Takaisin kahden käden ratsastukseen - tai lähestulkoon kahden käden ratsastukseen. Sinin kanssa uskalsin napata ohjan käteen, koska se on hyvin rauhallinen päänsä kanssa. Ei se silti helppoa ollut. Kun voi pitää vaan ihan löysästi ja varovasti ohjaa kädessä, niin koordinaatiohankaluudet aiheuttivat sen, että molemmat ohjat roikkuivat. Yritä nyt pitää toisella normaali ohjastuntuma ja toisella vaan vähän. Ei onnistunut meikältä :) Mutta onneksi Sinin kanssa on ihan sama pitääkö siitä narusta kiinni vai ei. Sitä ei tunnu haittaavan <3
Sydän vaan itkee verta sen hevosen takia. Olisin niin toivonut siitä itselleni ratsua isolla ÄRRÄLLÄ, mutta aika ehti ensin. Se on nyt 23 vai 24v (en muista enkä jaksa tarkistaa) ja selvästi jo vanhuudenvaivainen. Elastisuus ja tietynlainen letkeys puuttuu jo, eikä mun sydän kestä vaatia siltä enää. Onneksi sen asuinpaikka on pihatto, nimittäin karsinahevosena Sini olisi varmasti jo todella jumissa ja kipeä. Erityisryhmien ratsuna Sini huitelee vielä toivottavasti hamaan tappiin, mutta ratsastaa ratsastaa... En pysty. Vaikka olen hyvinkin vaativa hevosen työskentelyn suhteen, olen kuitenkin vuosien myötä oppinut lukemaan ja tuntemaan, koska hevonen ei toimi itselleen normaalilla tavalla. Sinissä on tapahtunut suuri muutos reilussa puolessa vuodessa. Aika tulee ja ottaa omansa, vaikka kuinka muuta toivoisi.
Toivon, että mummeli kuitenkin potkii vielä jokusen vuoden. Se on nimittäin ihan mun oma henk koht suosikki erkkaratsu. Vaikka se ei aina päästäkään ratsastajaa helpolla, niin sen kanssa onnistuu kaikki. Varsinkin liinatyöskentelyssä se on mahtava. Kuuntelee ratsastajaa todella tarkkaan ja reagoi tasapainon heilahduksiin itse. Suloinen vanha Sinderella <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti