torstai 19. tammikuuta 2017

Ammuu!!

  Meillä oli hauska aamulenkki Kenraali Manun kanssa. Kunhan ensin oli vähän katseltu toisiamme...


...liikutettiin kaverit samalla vaivalla. Lehmät kirmaili aidan viertä edestakaisin meitä seuraten.

                                                              (Riviin järjesty!!)


   Ennen kävelylenkkiä tehtiin pyörössä rohkeusharjoituksia. Laitoin muovipussin pitkän raipan päähän ja hoksasin heti, että täähän on ponille tuttu juttu. Sitä oli paljon hauskempi jahdata takaa, kuin vaivautua arastelemaan sitä. Siitä saa tarvittaessa helposti laiskan miehen liikutusniksin; juoksutusraipan päähän pussi ja poni juoksemaan ympyrää. Vielä astetta laiskempi ottaa jakkaran ja istuu sen päälle ;) Manun kanssa saadaankin siis selvästi edetä ripeämpään tahtiin. Onni on varsat, joita on käsitelty niin paljon ja hyvin, ettei tarvitse aloittaa alusta.

  Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin olen jo aikaisemmin tehnyt itselleni selväksi, etten käsittele enää varsoja enkä oreja oman sairauden luomien turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Näiden kultamussukoiden kanssa voin varsojen osalta pyörtää päätökseni joiltain osin. Nämä ovat sen verran fiksuja ja hyvin käyttäytyviä, etten oikeastaan edes pidä näitä varsoina!

                                    (Katsokaa tätä miljöötä!! Sielu ja mieli lepää!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit