Maneesisäännöt ratsastustunnilla

  Vaikka syyskausi on virallisesti loppu, ja kaikki (tai ainakin valtaosa suomalaisista) odottaa joulua ja siihen rauhoittumista, en pysty estämään itseäni paasaamasta vielä tämän vuoden viimeisen kerran. Jos joulumielesi on jo sfääreissä, skippaa tämä bloggaus (mutta palaa mielellään heti joulun jälkeen tähän aiheeseen).

  Mietin tuossa yhtenä päivänä menneitä aikoja ja ratsastustunteja. Kuinka sujuvasti meidän tunnit aina meni. Pystyttiin keskittymään 100% ratsastustuntiin ja saatiin siitä kaikki mahdollinen irti. Ehdittiin toistaa suorituksia tarpeeksi monta kertaa. Kukaan ei sooloillut. Ja tämä kaikki tiivistyy lähestulkoon yhteen sanaan: maneesisäännöt. Kaikki tiesi miten pitää toimia tai miten ei pidä toimia.

  Siksi mä haluan tänään blogata aiheesta maneesisäännöt. On kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä (joskus vähän tallista ja yhteisöstäkin riippuen) ja haluan keskittyä nyt nimenomaan niihin yleisiin sääntöihin, jotka ovat (tai ainakin pitäisi olla) tapana joka puolella.

  Ratsastustunti voi ääripäissään sujua kahdella tapaa; joko ylläkuvattu sujuva tunti tai hallitsematon kaaos. Itse henkilökohtaisesti en voi sietää hallitsematonta kaaosta, vaan olen ehdottomasti tässä aiheessa jopa sen perinteisen kurin ja järjestyksen kannalla.

Kaksi omasta mielestäni ikävintä asiaa ratsastustunnilla on

a) se, että juuri kun ratsastat tehtävään tai tehtävässä, joku kävelee pitkin ohjin sun edessäs. Tai leikkaa tehtävään sun tielles

b) Joku pysäyttää uralle sun eteen ja jopa peruuttaa siitä sua vastaan

Siksi mä nostan nuo kaksi maneesisääntöä kaikkein tärkeimpien joukkoon!! Jos ei muuta vaivaudu opettelemaan, niin edes nämä kaksi.

1. Pidä aina tehtävä vapaana sitä suorittavalle

2. Tee pysähdykset ja peruutukset AINA uran sisäpuolella, mikäli se ei ole tehtävänä (jolloin kaikki suorittavat samanaikaisesti)

Koska me puhutaan nyt ratsastustunneista eikä itsenäisestä ratsastuksesta, on selvää, että kaikki liikkuvat pääsääntöisesti samassa askellajissa. Ne, jotka kävelevät tai liikkuvat hitaammassa askellajissa kuin muut, tekevät sen uran sisäpuolella. Tänäkin päivänä törmää siihen, että joku ajattelematon kävelee vapaita käyntejään uralla, kun muut yrittävät yhä saada omaa suoritustaan tehtyä. Muotoilen tämän ratsastustunteja varten näin:

3. Kävele uran sisäpuolella, jos joku liikkuu uralla reippaammassa askellajissa

Ratsastustunnilla myös suunta on useimmiten kaikilla sama, mutta silti kuuluu ratsastuksen ja maneesisääntöjen kultaiseen etikettiin:

4. Ohita oikealta

Tarkoittaa sitä, että jos kaksi ratsukkoa kohtaa toisensa eri suunnista, molemmat ohittavat toisensa oikealta (vedä oikeasta ohjasta, niin tiedät miltä puolelta ohittaa). 

5. Keskity omaan ratsastukseesi, huolehdi omasta hevosestasi

Tämä tarkoittaa todellakin sitä, että keskityt itseesi ja omaan hevoseesi. Ei huudella ohjeita muille (tunnilla on vain yksi opettaja, jonka asema on silloin autoritäärinen), ei kommentoida muiden suorituksia tai muiden hevosia. "Surkea hyppy Anna-Maijalta". Usko minua,  Anna-Maija tietää sen itsekin ja mikäli ei tiedä, ratsastuksenopettaja kertoo sen varmasti, tosin paljon korrektimmin ja rakentavammin ilmaisten. "Onpas Säihky tänään kamalan näköinen". Ratsastaja tuntenee sen myös itse selkään, joten anna hänen keskittyä ratsastamaan Säihkyä paremmaksi. Älä siis häiritse muita ratsukoita ja opettajaa omalla mölötykselläsi. Vastaa kun kysytään, kysy jos et ymmärrä tai tiedä. Muuten, shhhhh....

   On myös ns. kirjoittamattomia sääntöjä. Kirjoittamattomia ehkä siksi, että niiden oletetaan ilman muuta olevan jokaisen tiedossa. Joskus kuitenkin törmää tilanteisiin, jossa nämä kirjoittamattomat säännöt eivät ole tuttuja, ja niistä voi olla ihan asiallista huomauttaa.

- Älä varasta kaikkea huomiota itsellesi

On valitettavaa ja jopa epäreilua muita tuntilaisia kohtaan, jos ryhmässä on yksi, joka vaatii kaiken huomion itselleen. Kun kyseessä on ryhmä, ei tälläistä minäminäminä -käytöstä olisi suotavaa esiintyä. Tässä tosin kysytään myös opettajan pelisilmää ja kykyä huomata asia. Joskus saattaa osua kohdalle hankala hevonen tai ratsastajalle vaikea tehtävä, joka vaatii enemmän opettajan huomiota, mutta jos samalla ihmisellä toistuu tunnista toiseen samat "hankalat hevoset" ja "vaikeat tehtävät", pitäisi eräänlaisten hälytyskellojen soida muun ryhmän hyväksi. Jos minäminäminä haluaa opettajan jakamattoman huomion itselleen, on sitä varten yksityistunti. Niitä vaan ostamaan.

- Älä arvostele muiden suorituksia edes tuntiajan ulkopuolella

On todella inhottavaa ulkopuolisenakin kuulla kuinka "Irmeli istuu aivan kamalan näköisesti" eikä "Esteri saa yhtään ainoaa hevosta kulkemaan". Minkä takia me siellä tunnilla ylipäätään ollaan? Aivan!

- Älä koskaan syytä hevosta tai edellistä ratsastajaa omista virheistäsi

Nimittäin usko tai älä, se vika todellakin on siellä satulassa istujassa. Jos sinä et saa ratsastettua hevosta hyväntuntuiseksi, niin se ei ole hevosen tai ainakaan edellisen ratsastajan vika. Tämä meille opetettiin yhtenä ensimmäisistä asioista. Jos hevonen ei kulje, ota peili ja pyydä opettajalta apua. Kaikki hevoset ja ratsastajat eivät sovi yhteen omien henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi; tiedosta se, mutta älä syytä siitä hevosta.

- Jätä henkilökohtaiset asiasi tunnin ulkopuolelle

Kiva, että olit mahtavalla lomamatkalla ja kävit kokeilemassa paikallisella hevostallilla ratsastusta. Ja laukkasit pitkin hiekkarantaa auringon laskiessa. Aivan mahtavaa, ja me mielellään kuullaan ihan kaikki tuosta ratsastuksesta ja matkasta, mutta niiden kertomisen aika on muualla kuin ratsastustunnilla. Kerro vaikka ennen tuntia tai sen jälkeen, mutta kun ratsastetaan, niin silloin ratsastetaan. On älyttömän turhauttavaa kuunnella 10 minuuttia kertomusta kyseisestä asiasta, kun itse haluaisi päästä tekemään tehtävää tai saamaan palautetta omasta ratsastuksestaan. Huomaathan, että myöskään alku- ja loppukäynnit eivät ole matkakeskustelun paikka. Minä haluan palautetta tunnista loppukäyntien aikana. Haluan kysyä, jos jokin jäi epäselväksi. Haluan vuorovaikutusta opettajan ja muiden ryhmäläisten kanssa, mutta kyseistä tuntia koskien. Alkukäyntien aikana haluan kuulla tunnin tehtävästä ja sen tavoitteesta, mahdollisesti kerrata jokin aiemmin opittu uusi asia, jota tarvitaan tänään tehtävässä, kuulla jos hevosen kanssa on ollut vaikeuksia suorittaa tulossa olevaa tehtävää ja valmistautua siihen etukäteen jne. jne. Kaikki ryhmäläiset maksavat tunnista ja oletettavasti ovat siellä ratsastaakseen ja oppiakseen. Joten sovitaanko, että keitetään kahvit (tai juodaan termarista) tunnin jälkeen ja ihastellaan silloin tarinaasi. Tai vastaavasti sympatiseerataan vaikeassa elämäntilanteessa. 

Ratsastustunti on mun ainoa hetki viikossa ja haluan silloin sen koko 60 min itselleni ja hevoselle. Lisäksi tunnin sujuvuus kasvaa moninkertaisesti, kun kaikki tietävät mitä tehdään, milloin tehdään ja missä tehdään. Kun lähdetään sujuvasti tehtäviin eikä haahuilla missä sattuu. Maneesisääntöjen osaamisesta ja noudattamisesta hyötyy koko ryhmä ja opettaja. 

Mä olen ihan varma siitä, että joku (johon kalikka saattoi kalahtaa?) ajattelee, että "ota itte se yksityistuntisi, niin saat maneesisääntöillä ihan keskenäs". Korostan ihan vilpittömästi sitä, että tunnin sujuvuus moninkertaistuu, kun kaikki toimivat samoilla säännöillä. Ehditään enemmän tunnin aikana, saadaan tehokkaampaa opetusta ja kun pitkässä juoksussa laitetaan rinnakkain kaaostuntilaiset ja sujuvat tuntilaiset, niin arvaa kumpien ratsastustaidoissa se näkyy? Lisäksi tallia vaihtaessasi et saa muiden vihoja heti kättelyyn päällesi sooloilemalla miten sattuu. 

Toivoisin, että jokainen tämän postauksen lukija uudenvuoden lupauksena miettii hetken kohdallaan, kuinka maneesisäännöt ovat hallussa ja voisiko niiden eteen mahdollisesti tehdä jotain.