Hyvin siis menee? No, ulkopuolisen silmiin ja korviin varmaan meneekin, mutta itseäni toistaiseksi aikaansaadut projektit eivät täysin tyydytä. Työharjoittelun aikana pelkkä arki imaisee energiat lähes totaalisesti, ja olen joutunut monta hommaa siirtämään eteenpäin, koska ei yksinkertaisesti pysty kykeneen! Tai ehkä pystyisi, mutta MS-taudin kannalta itsensä piippuun vetäminen (niin henkisesti kuin psyykkisestikin) on iso nou nou. Onneksi olen oppinut säätelemään ja jakamaan voimavarojani kohtuullisen hyvin. Ja koska yksi pyrkimykseni on lisätä ihmisten tietoutta MS-taudista, en vaan yksinkertaisesti pysty estämään itseäni linkittämästä tähän erästä hyvin kuvaavaa tekstiä, jota itseasiassa hyvin monet sairastavat (myös muiden kuin MS:n osalta) käyttävät kuvaillakseen voimavarojaan. Lusikkateoria on linkitetty Reumaliiton sivuille, koska en voi sietää Blogspotin tapaa maalata lainattua tekstiä, joten en sitä tähän kopioi.
Olen kuitenkin tehnyt 4/5 tuntiseurantaa. Kaksi Harmoniatallilla ja kaksi Niihama Ridingissa. Säästelin yhtä, koska haluaisin sen tehdä vammaisryhmästä, mutta sellaista ei taida nyt tähän hätään löytyä tästä Tampereen seudulta. Paitsi Harmoniasta, mutta seuraisin mielelläni jonkun toisenkin vetäjän tuntia. Päätin jo alussa, että kaikki seurannat tulevat eri henkilöiltä, jotta voin niitä vertailla mahdollisimman paljon keskenään. Jos jostain ei nopeasti lehahda tielle vammaisryhmää, niin suuntaan tekemään viimeisen seurantatehtävän Kangasalle. Mulla on sinne muitakin asioita, niin ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Tuntiseurannassa mulla on yksi perustavanlaatuinen ongelma. En meinaa millään saada kaikkea mahtumaan annettuun sivumäärään! Tiivistän, jätän pois, otan täytesanoja veks (käytän niitä jostain syystä melko paljon), ja siltikin sivumäärät paukkuu. Onneksi sitten keksin viimeisen keinon; pienensin fonttia niin paljon, että viimeisimmät versiot mahtuivat \o/. Pitänee liittää suurennuslasi mukaan ohjaajia varten... Puhun liikaa, kirjoitan liikaa. Pitäisi opetella pitämään leipäläpi ummessa. Joskus huomaan kiertäväni kehää pääsemättä lopputulokseen ollenkaan. Juttua tulee, mutta se pyörii samassa kohtaa eikä pääse pointtiin ollenkaan.
Tänään aloitin kuvakansioni askartelun. Mä en tykkää askartelusta. Mulla ei oo taitoa eikä sorminäppäryyttä. Mutta kun on pakko, niin ei auta. Eikä ole liimaakaan. Eikä noi kortit tulostu oikean kokoisiksi. Saksetkin on tylsät. Mutta aion niistä silti tehdä niin hienot kuin osaan! Ja mun näköiset.
Tää kuvakansio tulee olemaan mun varsinainen kuvakommunikaatiotehtävä, mutta olen kyllä askarrellut itselleni jo toisenkin, kaulassa kulkevat kuvat ratsastuksen aikana kommunikoimiseen. Se on vaan enemmänkin kokeiluversio, ja saatan sen tehdä kokonaan uusiksi paremmasta matskusta.
Siivoillessani kotona tänään löysin sattumalta laatikon pohjalta vanhan seuraestekisojen tulosluettelon. Ne olivat mun viimeiset kilpailut omalla ponillani ja päättyivät sopivasti tuplanollaan ja sijoitukseen. Tuli aivan järkyttävän kova ikävä omaa murua. Newforestit on aina mun lempiponirotu ja varmaan siksi iskin silmäni Picassoonkin alkujaan. Noissa on paljon samaa, muutakin kuin koko (138cm).
Nyt on pakko jatkaa askartelua, jotta saan ne joskus valmiiksikin. Mä en yhtään tykkää plakeista mun päässä, mutta diggaan ihan pimeesti Plakeista mun ympärillä ;) Illalla on Plakkimiitti ja odotan taas innolla sitä vertaistuen ilotulitusta, jota on tiedossa! Jottei vain pelkkää huonoa, niin ainakin MS on tuonut mun elämääni hurjan monia mahtavia tyyppejä, joita tuskin koskaan olisin tavannut ilman sairastumistani. Ja vertaistuki on yksi tärkeimmistä asioista, joiden avulla olen selvinnyt turvallisemmille vesille. Cheers! (Vihreällä teellä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti