tiistai 1. joulukuuta 2015

Never trust

  "Lomalla". Puolensa ja puolensa, olen vastannut kun kysytään miltä tuntuu. Hyvät puolet: on taas aikaa enemmän lapsille. Ja HH:lle. Ja rauhoittua ennen joulua. Mutta toisaalta en osaa rauhoittua, ja kaipaisin kokoajan äksöniä elämään. Onneksi tähän joulukuulle osuu paljon omia ja muksujen käyntejä eri paikoissa, joten ihan homehtumaan ei pääse.

  Viimeisellä viikolla sain taas pariin otteeseen muistutuksen siitä, että vaikka kuinka huippuja nuo erkka-asiakkaat onkin, niin koskaan ei parane täysin luottaa. Ensimmäisellä kerralla ei tapahtunut mitään vahinkoa, koska pysyttiin vain puheen tasolla. Mutta toisella oltiin jo vähän syvemmillä vesillä.

  Ensimmäinen asiakas (ei ota hirveästi kontaktia, joten varmaan sokaistuin siinä, kun puhetta alkoi yhtäkkiä tulla) jutteli mulle ummet ja lammet viikonlopun suunnitelmistaan. Ja niin yksityiskohtaisesti, etten siinä kohtaa kyseenalaistanut niitä. Ja kotiin tullessani illalla tajusin, että mua on viety kuin mätää kukkoa! 6-0 eikä taida riittääkään :D Tajusin sen siinä kohtaa kun isäntä alkoi katsella lätkää telkkarista. Kysyin tuleeko Ilves - HIFK ja se katsahti mua vähän kummastuneena. Selitin, että yksi asiakas on menossa tänään siihen peliin. Isäntä ilmeisesti hoksas heti mistä on kysymys ja räjähti nauramaan. Siellä mitään Ilves - HIFKi -matsia ollut koko kierroksella! Ja kellonajatkin ja kaikki muukin oli hatusta vedettyjä. Tokaisi sitten vaan, että "taasko sä oot uskonut mitä sulle on syötetty".  Joo, niin pääsi käymään näköjään. Oletettavasti kaikki muukin mistä puhuttiin oli puppua.

  Kyllähän niitä lennokkaita juttuja siellä kuulee, mutta jotkut näköjään osaavat pysyä niin "maallisella" tasolla ja kertoa niin uskottavasti, että lankaan menin tällä kertaa. Toisaalta ei se tässä asiassa mitään haittaa. Voin seuraavalla kerralla vaikka kysyä kuinka matsi meni ;)

   Sitä vastoin omaa terveydentilaa ja hevos/ratsastuskokemusta koskien kannattaa muistaa, ettei ikinä usko pelkkään asiakkaan sanaan. Ja kieltämättä joskus tulee vanhempienkin puolelta hienoisia ohilyöntejä. Monesti nimittäin ajatellaan, että lapsi on taitavampi kuin oikeasti onkaan. Hevos- ja ratsastustaidot täytyy aina tsekata omalla silmällä. Mutta terveydentilaa koskien ollaankin haastavammalla alueella. Siellä kaikki ei näy päälle. Ei edes ne, joista olisi ehdottoman tärkeä tietää (mm. epilepsia). Tiedän, ettei kaikilla ole yhtä tarkka linja kun itsellä olisi, mutta mä haluan tietää joka ainoan seikan, joka voi asiakkaan ratsastamiseen ja hevosen hoitamiseen vaikuttaa. Mun mielestä nää kaikki nivoutuu yhteen asiaan, turvallisuuteen. Ja se on se, josta en halua tinkiä.


   Tapaus kaksi oli omista taidoistaan hyvin varma tyyppi. Hän ilmoitti alas selästä tullessaan, ettei tartte apua, vaan osaa kyllä itse tämän homman. Hänen oma henkilönsäkin astui monta metriä taaksepäin ja oli ilmeisesti myös sitä mieltä, että homma hanskassa. Mutta onneksi oma intuitio sanoi, että tämä ei välttämättä mene kuin Strömsöössä... Eikä mennytkään. Hyvä kun lapsilla on ratsastaessa turvaliivi päällä, mutta avustajien on joskus hankala saada lapsesta otetta, kun turvaliivi tekee koko paketista kananmunan. Ja nyt se kananmuna vain kellahti kyljellään sieltä selästä alas. Vaadittiin taas kopinottotaitoa ja sainkin kopattua, ennenkuin kananmuna räksähti maahan. Ja asiakas tuli mielestään erittäin tyylipuhtaasti alas. Eipä aina ne omatkaan ajatukset siis korreloi taitojen kanssa (allekirjoitan muuten omalta osaltani myöskin :D )


   Kirjoitan juuri käyttöönotetulla uudella läppärillä, joten valitettavasti mulla ei ole laittaa ainuttakaan kuvaa tähän postaukseen. Lisäilen joskus myöhemmin, jos jaksan ja muistan. Nyt mä suuntaan TAYSiin neuropolille vuosikontrolliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit