Tuossa erkkahommassa parasta taitaa olla se, että jokaiselta asiakkaalta oppii jotain. Joko omasta toiminnastaan, tietystä vammaryhmästä, asiakkaasta itsestään, ihan omasta itsestään... Sitä tietoa vaan tulee niin runsaasti, etten tiedä mihin kovalevylle mun päässä ne kaikki tätä menoa mahtuu.
Tästä viikosta ehkä mieleenpainuvin hetki oli lapsilauman siivotessa pihattoa. Toisin sanoen ne lappas paskaa kärryyn ja ihan omasta halustaan. Oltiin tehty sitä jo jonkun aikaa, ja päästiin hevosten "vessakulmaan", jossa oli useampia kasoja. Muhun teki syvän vaikutuksen yksi poika, joka hetken katseli ympärilleen, totesi "että aika paljon hommaa"... Jäin odottamaan jatkoa tyyliin "en mä kyllä ainakaan jaksa enää" tms. Mutta sen sijaan hän reippaalla äänellä sanoi, että "aletaas sitten hommiin!" ja talikko alkoi heilua. Ja muut seurasivat esimerkkiä perässä. Olin jälleen kerran puulla päähän lyöty. Mutta niinhän se on, että ihmiset ovat erilaisia. Joku ei saa oikein mitään aikaiseksi, joku toinen menettää mielenkiinnon nopeasti, joku tekee tunnollisesti vaikkei tykkääkään ja sitten on nää työmyyrät <3 (ja paljon muita näiden välistä). Mulla on aavistus, että ilman tämän pojan esimerkkiä, ainakin kaksi lapsista olisi siinä kohtaa luovuttanut. Toiset kaksi vähän kysymysmerkillä. Mutta mulle tuo poika osoitti, että hänessä on (ainakin yksi) ominaisuus, jota arvostan ihan yyberpaljon. Olin siinä hetkessä niin ylpeä siitä poitsusta!
Kävin itsekin kuluneella viikolla hevosen selässä. Pääsin pomppaamaan maahankaivettuja, ja maailman ensteks aikuisten oikeesti, nostan kyllä niin hattua hevoselle, ettei mitään rajaa! Kun on alla vuosien hyppäämättömyys ja sairauden tuomat rajoitteet, niin jokaisella ihmisellä pitäisi olla oma Faust. Se hoitaa homman ja vie yli, vaikkei itse aina (tai ainakaan useimmiten) olisikaan menossa. Se katsoo itse paikat ja vaihtelee laukat. Saa keskittyä vain pysymään suurinpiirtein kyydissä mukana. Ja sen kanssa on kokoajan se tunne, että tää hevonen hoitaa. Saa suurinpiirtein henkensä uskoa sen käsiin (tai selkään tai jalkoihin whatever).
Faust on siitä ihana, että jos sitä kesken tunnin pyytää seisomaan päällään, niin se aivan varmasti yrittää :) Mutta mulle Faust on aina ollut vähän sellainen "joo joo -mies". Se tekee, ei kyseenalaista. Yrittää. Itseäni vaan enemmän sykähdyttää hevoset, joilla on myös mielipiteitä. Ei niitä joka asiaan tartte olla, mutta edes silloin tällöin. Faust ei ollut mulle sellaista ominaisuutta koskaan näyttänyt. Paitsi nyt!! Ja voi olla, että juuri siksi tämä oli paras kerta kaikista niistä, jotka olen Faustilla mennyt.
Se rehellisesti kertoi, että "nyt sitten eukko saa luvan loppua" :D No, ei ehkä ihan noin suorasukaisesti, mutta se ilmaisi tyytymättömyytensä tiettyihin asioihin, ja niitä sitten yritin parannella loppua kohti. Kierros toisensa jälkeen lensi kamaa kentän laidalle, eikä lopuks ollut jäljellä kuin omat vaatteet ja kypärä. Mutta se riitti. En tarvinnut raippaa, en kannuksia, en elastic inserttejä (jotka laitoin hevosen suuta säästääkseni) ja heivasin jopa omat viilentävät irtohihani, koska Faten kanssa ei tullut negatiivisessa mielessä kuuma. Oikeastaan, jos itsellä olisi parempi tasapaino, en olisi tarvinnut koko satulaa. Ja jos pystyisin paremmin vaikuttamaan istunnalla, niin kai se olisi mennyt vaikka ilman suitsia. Kun Faustin mielipide kuultiin ja kuunneltiin, niin se oli taas täysin tyytyväinen joo joo -mies. Se on kultakimpale, vaikkei oma henkilökohtainen suosikkini olekaan. Mutta monen muun on. Se on erkkaratsu numero 1, jos puhutaan vammaisratsastuksesta.
Hiljaa mielessäni ajattelin moneen kertaan tuon tunnin jälkeen, kuinka ensiarvoisen tärkeää on, että käytössä on erityisratsastajille sopivia hevosia. Joissain tapauksessa hevonen saattaa jopa mahdollistaa jollekin ratsastajalle sen kokemuksen, joka muuten saattaisi jäädä kokematta.
Kiitos Faust, liityit juuri Kaisan ja Sinin seuraksi kymppikerhoon. Täyden kympin fiiliksen kerhoon. Siihen, kun tunnin jälkeen on ihan sama miten meni, mitä teit oikein tai väärin, mutta fiilis on täys kymppi.
(PS. Rajasin ratsastajat ulos kuvista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti