Pakko oli kuitenkin tyytyä siihen kenttään. Ja Kaisa on siitä niin ihana, että mitä tahansa sen kanssa tekeekin, niin aina mulla on kivaa! Vaikkei se hevonen kulkis askeltakaan kelvollisesti, niin silti mulla on ihan älyttömän kivaa sen kanssa. Vaikka se kulkis niin päin arsea kuin hevonen ikinä voi kulkea, niin mulla on ihan megalomaanisen kivaa.
Taas se kuskas mua laukassa kuin märkää rättiä, mutta mitä väliä. Mulla oli kivaa. Vaikka meidän laukkatyöskentely oli nosto - kaksi askelta - siirtyminen käyntiin (koska kolmannella askeleella se irtosi tumpusta), niin mulla oli tosi kivaa.
Ja tässä tulee se jäätävän kylmä fakta:
Juuri tätä on (tai ainakin pitäisi olla!) ratsastus kaikessa hienoudessaan!
Jos itsellä on hyvä fiilis tunnin jälkeen, niin ratsastaminen on tehnyt tehtävänsä. Ainakin mulle itselleni se on niin.
Jos Kaisan tiivistää kahteen sanaan, niin mulle se on Heaven Sent. Jos vertaan Kaisaa ja Siniä toisiinsa, niin Z kyllä sopii mulle ratsastuksellisesti paremmin, mutta Kaisa on Kaisa omassa ainutlaatuisuudessaan ja siinä on kaikki ominaisuudet, joita hevosessa arvostan. Ratsastus tulee vasta kaiken muun jälkeen, joten jos se nyt ei ihan luonnistu niin so what. Jos hevonen voi kietoa pikkusormensa ympärille, niin sen Kaisa on tehnyt. Kolmatta kertaa mun elämässä <3 Feel blessed!!
(Hetki lepoa ennen tuntia...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti