Joten tästä lähtee.
Olin eilen vapaaehtoisesti auttamassa yhdessä taekwon-do -tapahtumassa. Olen asian laittanut ennenkin merkille ja tehnyt vertailua hevosalaan, mutta eilen se korostui entisestään. Tallielämästä mulla on ihan kohtuullinen kokemus kertynyt ja oikeastaan ainoa, mitä olen siellä ollessani kaivannut on "KIITOS". Mielestäni kiitosta jaetaan tallielämässä huomattavasti vähemmän kuin olisi suotavaa. On joitain persoonia, joihin tuo pieni sana on sisäisesti rakennettu, mutta yleisesti muistan saaneeni ja kuulleeni aivan liian vähän tuota motivoivaa ja kunnioittavaa sanaa.
Kun taas taekwon-don parissa laitoin merkille alusta lähtien, että täällä kiitosta jaetaan usein ja jokaisen toimesta. Oikeasti, yksi hemmetin pieni sana, jonka sanomiseen menee sekunti aikaa, saa esimerkiksi juurikin tekemään kahtena päivänä vapaaehtoistyötä useamman tunnin per päivä. Ja hyvällä mielellä. Ehkä se on sitä, että taekwon-don periaatteeisiin kuuluu kohteliaisuus? Tai sitten kaikille on äiti lapsena opettanut, että pitää sanoa kiitos aina kun jotain saa?
Tallilla muistan tehneeni satoja tunteja työtä, josta en koskaan saanut kiitosta. Kuitenkin tuo yksi pieni sana, saa tekemään samat hommat uudestaankin. Ilman sitä on jäljellä pelkkä velvollisuudentunto, joka loppuu jossain vaiheessa.
Haluan haastaa jokaisen, joka tämän postauksen näkee, käyttämään enemmän KIITOSta!
Mitenkään osoittelematta ketään sormella, haluan herätellä miettimään kuinka tärkeä sana tuo on. Tiedän, että on ihmisiä, joille se ei merkitse mitään. Sitten on ihmisiä, jotka toimivat hyvin pitkälle sen voimalla *wave*. Ja kaikkea siltä väliltä. Kiitos kuuluu kuitenkin kohteliaisuuteen, ja siksi mun mielestä kaikkien pitäisi sitä pystyä käyttämään.
Toivottavasti tästä ei tullut joulusaarna :) Se ei ollut ainakaan tarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti