Uskallan kuitenkin toivoa alkavasta vuodesta vieläkin parempaa. Aloitan ja toivottavasti saan myös valmiiksi kokemusasiantuntijakoulutuksen (jep, pääsin koulutukseen ja näin lupaavan välähdyksen kouluttajan silmissä, kun mainitsin haluavani tuoda esille myös hevosavusteista toimintaa masennuksesta toipumisen yhteydessä). Lisäksi vireillä on hyvin mielenkiintoinen projekti, jonka toivon ottavan tuulta alleen. Kerron tästä kun sen aika on, mutta se liittyy ehdottomasti tuohon mainitsemaani hevosavusteiseen toimintaan ;) Kysymysmerkkinä on myös toinen asia, jonka mahdollista toteutumista jään seuraamaan mielenkiinnolla ja olen siinä mukana sadalla prosentilla, mikäli jotain asian tiimoilta tapahtuu.
Mulla on ajatuksia ja ideoita taskut täynnä, ja haenkin ensi vuoden aikana muotoja, joilla niitä toteuttaa. Ymmärsin vammaisratsastuksen ohjaaja -koulutuksen aikana, että tarkoitukseni ei ole olla vain perinteinen vammaisratsastuksen ohjaaja. Jään siinä täysin kylmäksi. Haluan jotain enemmän ja jotain parempaa (mikäli sitä sillä sanalla voi kuvata). Sain koulutuksen aikana opiskelukavereilta huomautuksia, että vien homman liian pitkälle, ja he ovat siinä täysin oikeassa. Mutta se on juuri sitä jota haluan! Mulla on sisäinen tarve olla vaikuttamassa yksilöön enemmän, kuin olla vain opettamassa ratsastuksen alkeita.
Joulupukki ei tuonut mulle hirnuvaa pakettia, joten ilmeisesti sen hankkiminen jää omalle kontolle. Ehkä se tapahtuu vuoden 2017 aikana, tai sitten ei. Jätetään se yllätysmomentiksi itsellenikin!
Vuosi 2017 vie valitettavasti mukanaan ainakin meidän koiran (sydänvika). HH:sta en tiedä. Mikäli herra voi hyvin ja on hyvässä kunnossa, toivon sille vielä montaa edessäolevaa vuotta. Mutta mikäli aika ottaa omansa ensi vuoden aikana, niin olkoon niin.
Toivon myös, että ensi vuosi on seitsemäs perättäinen vuosi, kun MS-tauti on pahenemisvaiheeton. Toivottavasti saan täysipainoisemman taekwon-do -vuoden, kuin mitä kulunut kausi rikkonaisena oli. Ja uuden värivyön :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti