En juurikaan ehtinyt messutarjontaan sen kummemmin tutustua, joten jos kaipaat kunnon messuraporttia, niin täältä et sellaista löydä. Sen verran pyörähdin messualueella, että metsästin itselleni uuden kepin jesarilla teipatun katkenneen tilalle ja ehdin illan viimeisestä valjakkonäytöksestä nähdä pari viimeistä kaaharia ;) Ja täyttää pariin paikkaan ilmaisen ratsituntianomuksen :D
Vaikka käynti oli hyvinkin pikainen, niin ehdin nähdä muutamia mukavia tuulahduksia menneestä. Erityisesti yksi vanhoista tallin ratsiopeista oli kiva nähdä vuosien jälkeen. Vaikkei koskaan ollutkaan mun virallinen opettaja (kävin silloin tälllöin rästi- tai lipputunneilla hänen tunneillaan), niin hän oli auttamassa mua poneista hevosiin siirtymisessä ja ensimmäisen yksityisen hoitohevoseni ratsastamisessa (remontti). Ja kieltämättä päällimmäisenä hänestä nousee joka kerta mieleen eräs tapahtuma, joka viimeistään todisti mulle sen, että siellä on ajatusten takana todella hyvä ja fiksu tyyppi. En viitsi sitä tähän laittaa, koska osa siitä on negatiivissävytteistä, mutta tämä henkilö käänsi sen negatiivisesta positiiviseksi ja valoi silloin uskoa nuoren tytön omaan tekemiseen. Koska tiedän, että tätä blogia lukee jokunen sen ajan hevostuttu, joka saattaa aavistella mistä on kysymys, niin vahvistan sen verran teille, että kyseessä on siis hoitsuni "teurastuomion saanut torinhevosori" (olen joillekuille yo casen kertonut). Muille lukijoille mun täytyy pahoitella tälläistä ärsyttävää ja vihjailevaa, mutta mitään kertomatonta kirjoittamista, mutta pääpaino tässä on kuitenkin kyseisen ihmisen tapaamisella. Joskus vaan rönsyilen aiheesta sivupoluille.
Takaisin asiaan! Messuilla olin tällä kertaa vain ja ainoastaan osallistumassa vammaisratsastuksen toimijoiden tapaamiseen. Kollegani Kirsi lähti mukaan "henkiseksi tueksi" ja tietenkin omien intressiensä vuoksi. Ja kun messissä oli vielä meidän ratsiope, niin täytyy myöntää, että Harmoniatalli oli kohtuullisen hyvin edustettuna kyseisessä tapaamisessa. Varsinkin kun paikalla pamahti vielä yksi tallin koulutetuista vakiavustajista. Mutta niinhän sen pitää ollakin. Mun mielestä Harmoniatallilla on hyvin merkityksellinen asema Tampereen seudun erityisratsastuksessa, ja jos aivan rehellisiä ollaan niin mun mielestä (vaikka yritän kuinka puolueettomasti arvioida), on talli ehdoton ykkönen alueella tällä saralla. Jos olet eri mieltä, niin tee mulle palvelus: kutsu käymään siellä! Tuun mielelläni katsomaan ja tekemään uuden objektiivisen arvioinnin ;)
Kiitos muuten siitä sekä yhteisesti jaetusta, että henkilökohtaisesta palautteesta, jonka tapaamisesta sain. Vetää nöyräksi. Varsinkin kun tiedän, että olen nuorempana ollut melkoisen räiskyvä ja turhankin suorasanainen persoona, ja se mielikuva saattaa kentällä vielä joillain ihmisillä olla. Onneksi ikä ja oppiminen itsestä on tasoittanut suurimpia teräviä reunoja, mutta on vielä tiettyjä tilanteita, joissa rosoreuna saattaa puskea esille. Työstän asiaa kuitenkin jatkuvasti enkä koe olevani "valmis" ihmisenä.
Jäin hetkeksi miettimään, että mistä mun pitikään kirjoittaa... Varmaan siitä, että on kiva nähdä, että on ihmisiä, jotka ovat valmiita työskentelemään vammais- ja erityisratsastuksen eteen. Ja että rohkeasti haetaan mahdollisuuksia tuoda kaikkea hevoselämään kuuluvaa tasapuoliseen tarjontaan. Erityisen ihaillen kuuntelin yhtä toimijaa, jolla oli useampiakin hienoja suunnitelmia tuoda muitakin lajeja kuin ratsastus mahdolliseksi kaikille. Tätä me just tarvitaan!! Ja musta on huippua olla mukana ponnistelemassa asian eteen. Vaikka arvostus näitä ihmisiä kohtaan on jo ennestään todella korkealla, se nousi taas monta pykälää ylöspäin. Nyt menin niin sanattomaksi näitä ihmisiä ajatellessani, että siirrän kynän tältä päivältä penaaliin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti