Näinä tämän viikon päivinä on meikäläistä vedeltu halolla päähän oikein olen takaa. Positiivisesti. Parhaat vastapallot tulee tietenkin asiakkailta, mutta on niitä muutkin ihmiset tarjoilleet ihan kohtuullisissa määrin.
Ehkä paras tuli eräältä toiminnanohjauksen kannalta haastavalta asiakkaalta. Se muutos, mikä reilun puolen vuoden aikana on tapahtunut, on todella suuri. Muistan itse sen asiakkaan, joka ei saa tehtyä yhtään mitään, jos häntä ei kädestä pitäen ohjaile jatkuvasti. Nyt hän toteutti useamman pyynnön peräkanaa ja osallistui vielä itse aktiivisesti tilanteen ongelmanratkaisuun. Kun lähtötilanne oli se, että jokainen toiminta piti ohjata yksi kerrallaan ("Nyt mennään hevosen luo", "mennään karsinaan", "laita riimunnaru kiinni", "ota yksi harja käteen" jne.), niin nyt tämä sama asiakas toteutti vaivattomasti kehotuksen "pujottele kartiot, sitten taluta hevonen kokorataleikkaa Hoosta Beehen ja vaihda suunta". Ja asiakas vielä itse pyytämättä hoksasi vaihtaa oman talutuspuolensa suunnan vaihtuessa. Katselin vähän niinkuin monttu auki suorittamista. Kolme asiaa samassa lauseessa eikä ongelmia suorittamisessa. Teki mieli hihkua siellä laidalla, mutta onnistuin kuitenkin pysyttelemään viileänä (keep my cool).
Enhän mä tiedä käykö hän esimerkiksi toimintaterapiassa hevosharrastuksen lomassa, mutta vaikka kävisikin, niin uskon, että myös hevostoiminnalla on saatu aikaan erittäin positiivinen muutos toiminnanohjauksen haasteissa.
Jos osaa ihmiset, niin osaa ne hevosetkin. Kaisa ihana muruheponen näytti pitkästä aikaa, että osaa hänkin olla hyvän mielen hevonen. Jos tunnista ei tule oikein mitään, koska hevonen on niin hyväntuulinen, niin tunti on silti kokonaisuudessaan antanut enemmän kuin mitä voi edes vaatia. Mietin siinä alkutunnista ravaillessani, että voi kun saisi Sinille raviin samaa vaivattomuutta (lähinnä oman moottorin toimivuutta), niin se olisi likipitäen täydellinen ratsu. Käynti ja laukka on sellaisinaan sillä tosi ok, mutta tuo ravi tuppaa ainakin mun kanssa sammumaan. Kaisan kanssa kävi tällä kertaa niin, että vaivaton, eteenpäinpyrkivä ravi muuttui laukassa hanskastalähdöksi :D Enpä muista milloin viimeksi olisin jumittunut laukkaamaan pääty-ympyrälle, koska hevonen karkaa hanskasta jos suora aukeaa! Siinä kohtaa tuli ikävä Mäkkylän laidunpeltoa ja laukkarataa ;)
Tähän mennessä viikko on siis sisältänyt vaikuttavuutta useammasta suunnasta (mainittuna vain nämä kaksi), hyviä tuulia, positiivisuutta ja hyviä oppeja jatkon kannalta. Kaksi päivää jäljellä; hevosmessut ja vammaisratsastuksen tutustumispäivä Harmoniatallilla. Harvemmin osuu näin mahtavaa viikkoa eteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti