Bloggauksen aihe on tänään ratsastuspilates. Pääsin onnekkaasti kokeilemaan tuossa yhtenä päivänä, ja mun ajatus on se, että kaikkea pitää kokeilla ennenkuin muodostaa mielipiteensä.
Taustatietoina sen verran, että pilatesta en ole koskaan harrastanut. Muistaakseni kerran kokeillut jotain pilatestyyppistä neuroliiton kurssilla. Hathajoogaa harrastelin vuoden-pari diagnoosin jälkeen, mutta se kaatui siinä vaiheessa siihen, että huonoja päiviä oli niin useita, että harvemmin joogasta tuli yhtään mitään. Jouduin välillä poistumaan kesken tunnin. Löin hanskat tiskiin siinä vaiheessa.
Myöskään venyttely ei oo mun juttu ollut koskaan. Nuorempana tuntui, ettei sitä niin tarvinnutkaan. Nyt vanhempana tiedostan hyvin vahvasti, että pitäisi, mutta kun ei ehdi ja viitsi ja kaikki maailman selitykset. Joten lähtökohdat oli enemmänkin "no käydään nyt kokeilemassa mikä juttu se on". Ja ehkä poimimassa ideoita omaan työskentelyyn, jos sellaista sattuu kohdalle osumaan.
Tunnin jälkeen jalat oli selvästi kevyemmät ja letkeämmät. Yllätyin oikein itsekin. Vaikka istuin satulassa eli hevosen lämpö ei vaikuttanut (ja väitän myös, että satula lukkiuttaa jalan liikettä jonkin verran), niin teho oli ainakin mun jalkoihini selvästi havaittavissa. Yllättävää sinänsä, koska musta ei itsestä tuntunut, että olisin tehnyt juuri mitään. Ja uskallan jopa varovaisesti väittää, että jalat oli nyt paremman tuntuiset kuin ilman satulaa köpötellessä HH:n kanssa, vaikka siinä saan sen lämpöhyödyn. Vaikutus itsessään ei kestä kovin pitkään, mutta hetkellisesti on se tunne. kuin jalat olisivat höyhenen kevyet. Saman fiiliksen saa myös taekwon-do -tunneilta, kun on tehty oikein pitkiä ja ääriasentoisia venytyksiä. Hassua sinänsä, että niissä tekee oikeasti töitä ja joutuu vähän kärsimäänkin ääriasennoissa, mutta nyt ei kärsitty eikä ääriaseteltu.
Myös seuraavana päivänä huomasin reisissä, että jotain vähemmän käytössä olevaa lihasta oli käytetty, koska tekeminen tuntui eri paikassa kuin normaalisti. Näistä asioista siis selkeät plussat ratsastuspilatekselle näin MS-tautisen näkökulmasta.
MS-tautisen miinuksia taas tulee kognitiiviselta puolelta. Omalta osaltani huomasin, että kaipaisin nopeatempoisempaa toimintaa. Mun keskittymiskyky on puutteellinen enkä pysty kauaa keskittymään samaan asiaan. Alkaa kauppalistat, siivousurakat, kouluhommat, projektit, lapset ja muut pyörimään mielessä. Ohjeet alkaa karkaamaan, alkaa poimimaan ohjeistuksesta vain tiettyjä asioita tiedostamatta sitä itse. Tämä on ongelma ihan tavisratsitunneillakin. Jos tapahtuu paljon ja jatkuvasti, on helpompi pysyä itse mukana. Mutta jos hinkataan pitkään yhtä ja samaa pätkää, niin alkaa ajatuksetkin pörrään jossain ihan muualla. Tulee semmoinen (voikohan sitä sanoa tylsistymiseksi? Sanalla on niin negatiivinen kaiku, vaikken välttämättä halua tilannetta tuoda niin negatiivisenä esiin). Voisin kuitenkin kuvitella, että pilates perustuu toistoihin. Yksi pyöräytys joka raajalla tuskin avaa esim. nivelten liikeratoja, vaan sitä pitää tehdä useampi toisto.
Myöskin huomasin kaipaavani enemmän varsinaista ratsastusta. En tiedä kuinka se yleisimmin menee; keskitytäänkö pelkkään ratsastajaan, vai yhdistelläänkö pilatesliikkeitä ratsastamisen sekaan. Itse kaipaisin nimenomaan ratsastusta, johon sopivasti yhdistetään pilatesta pääpainon pysyessä kuitenkin ratsastuksellisissa asioissa. Sellaisena mun mielenkiinto voisi riittää. Arvostan kuitenkin kokemuksena tätä kokeilua.
Aina pitää loppuun kertoa suositteleeko vai eikö. Mä sanon aina, että kokeilkaa itse ja muodostakaa mielipide sen perusteella :) Se mikä sopii toiselle, et välttämättä sovi kaikille.
PS. kuvia ei ole. Vähemmän muutenkin noita omia ratsastuskuvia näkyy täällä, koska mä en oo niitä otattanut. Miksi? Koska en uskalla enkä halua nähdä kuinka pahalta se näyttää ulospäin, jos se sisäisestikin tuntuu niin karmealta. Tiedän, että pitäisi. Yksi ratsastaja sanoi juuri messuilla, että "Sä haluat nähdä. Todellakin haluat." Ja kai se pitäisi katsoa suoraan suden suuhun. Mutta kun ei uskalla. Eikä halua. Joskus tuntuu helpommalta olla autuaan tietämätön ja kuvitella, että kai se on ihan ookoo.
http://www.noshout.fi/
Mielenkiinnolla odotan vielä No Shoutin testaamista. Se voi joko olla hyvä tai sitten aivan katastrofi. Huomasin yhdellä tunnilla keskittyväni ainoastaan sateen ropinaan, kun pisarat hakkasivat maneesin kattoon. Oikein perinteinen vesikidutus; ainut mitä näet, kuulet ja havainnot on rops-rops-rops... Onneksi se loppui jossain vaiheessa. Näitä tilanteita varten pitäisi kamakassissa olla korvatulpat ja kuulosuojaimet. Tosin se haastaa opettajaa kommunikoimaan elekielellä, mutta tykkään heittää haasteita ilmaan. Ja testata ammattitaitoa. Muutamat mun ystävistä tietää, että suoritan mielelläni ihmiskokeita nähdäkseni ihmisen reaktioita erinäisiin asioihin ;) Tässä olisi tietenkin hyvä ihmiskokeen paikka :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti