Vaikka kuntoutuminen kesti pitkään (puhutaan vuosista), voin tällä hetkellä sanoa olevani ms-taudin osalta todella hyvässä kunnossa, vaikkakin joitain pysyviä oireita se on jättänyt. Mutta työhöni vammaisratsastuksen avustajana ja taluttajana se ei juurikaan vaikuta.
Ulkoisesti ratsastaessani et myöskään välttämättä huomaa sairautta. Sen huomaan vain minä itse, ja mikäli joku vanhoista ratsastuksenopettajistani näkisi minut nyt, he saattaisivat todeta, että tässä on nyt jotain, mutta eivät todellakaan osaisi kertoa diagnoosia ratsastuksen perusteella ;). Toki asiantunteva ratsastuksenopettaja huomaa vasemman puolen heikkouden verrattuna oikeaan, saattaa havaita jonkinasteisia jäykkyyksiä kropassa tai toisinpäin ilmaistuna joustamattomuutta kropassa (käyttäköön kukin kumpaa haluaa). Oikeastaan ainoa seikka, josta huomaa ettei kaikki ole ihan kunnossa, on kesken työskentelyn otettavat lepotauot. En pysty ratsastamaan töitä tehden kovinkaan pitkää aikaa. Hetki käyntiä väliin ja taas voidaan mennä. Tämä johtuu ms-taudin aiheuttamasta nopeasta lihasväsymyksestä. Ulkopuolinen ehkä enemmänkin ajattelee, että "nyt siltä loppui kunto", mikä on kyllä tavallaan oikeilla jäljillä sekin.
Toki työskentelyaika lyhenee lopputuntia kohden. "Tehokkaimmillani" olen alkutunnista, mutten silloinkaan voi väsyttää itseäni liikaa ts. ratsastaa itseäni tappiin jo alkuverkassa, koska kaikki lyhentää koko tunnin yhteistä työskentelyaikaa. Yksinkertaisesti: mitä enemmän työskentelen alkutunnista, sitä vähemmän työskentelen lopputunnista.
Lisäksi usean vuoden ratsastamattomuus näkyy omalla tavallaan. Mutta hyvä puoli tässä on se, että tämä korjaantuu paljon ajan kanssa, ms-taudin aiheuttamat muutokset eivät. Ensimmäiset ratsastuskerrat pitkän tauon jälkeen olivat kamalia. Käynnissä oli ihan ok, mutta välittömästi raviin tai laukkaan siirtyessä kaikki kontrolli hävisi ja tilalle tuli kuolemankamppailu kyydissä pysyäkseni :D So to speak. Tällä hetkellä pitääkseni kontrollin yllä, on paras työskentelytapa laukassa käynti - laukannosto - muutama laukka-askel - käynti - nosto - muutama askel - käynti jne. Samoin ravityöskentely kannattaa tehdä hyvin lyhyissä pätkissä ja keventäen. Harjoitusravi verottaa tuplat sen mitä kevyt ravi.
Se, mitä itse tunnen selkään, on ainakin omasta mielestäni järkyttävää kerrottavaa. Kun on kuitenkin ratsastanut kohtuullisen paljon ja perstuntuma hommaan on olemassa, niin tunnen kyllä asioita, mutten pysty niihin välttämättä heti vaikuttamaan saati korjaamaan. (Kerron näistä myöhemmin, vaikkakin ehkä ripotellen postauksissani)
Voin tiivistää sanovani olevani TÄYSIN eri ratsastaja nyt, kuin terveenä. Tuntuu, että mikään ei toimi niinkuin on tottunut. Olen uudestaan alkeiskurssilla. Opettelemassa ratsastamaan tällä kertaa yhdessä MS-taudin kanssa. Ja se ärsyttää. Turhauttaa. Välillä itkettää. Mutta se on se polku, joka on nyt kuljettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti