Tässä postauksessa esittelen muutaman tämän hetkisistä suosikkikavereistani.
Ehdoton ykköseni on ylläoleva ruuna PICASSO. Luottoratsu, jonka selkään voisin laittaa sokean, kuuron ja neliraajahalvaantuneen mummonikin! Tai vaikka vauvan turvakaukalossaan (tosin en tiedä kyseisen vekottimen asennuksesta telakoineen hevosen selkään ;) ), mutta pointti onkin, että Picasson selässä turvassa ovat sekä vauva että mummu. Harvaan hevoseen pystyn luottamaan 100 prosenttisesti, mutta Picasso on yksi niistä.
Picasso sopii sekä terapia- että erityisryhmien asiakkaille. Ponikokoisena Picasso ei ratsailla pysty palvelemaan kaikkia asiakkaita ja tietääkseni sillä ei myöskään ole ajettu, mutta ne asiakkaat, jotka Picasson kanssa pääsevät työskentelemään, saavat kaverikseen palan kultaa.
Picasso on minun lellikkini, suosikkiponini ja jollain lailla -lauman alimpana jäsenenä - se herättelee myös äidinvaistojani. Kuin huomaamatta sitä tulee aina tiirailtua, että Picasso saa ruokaa, pääsee juomaan ja lepäämään, ja ettei sitä kovasti kurmuuteta laumassa. Picasso herättää susiemon minussa.
Mikäli en vielä onnistunut herättämään luottamustasi tähän poniin, on mulla esittää vielä yksi argumentti. Tiedäthän, että lapseni ovat tärkeimpiä asioita maailmassa minulle! Annan heidän puolestaan hetkeäkään epäilemättä jalkani, käteni, järkeni ja kaiken mitä minulla on, jopa henkeni! Joten jos sanon, että uskaltaisin täysin luottavaisin mielin lastata lapseni Picasson kyytiin, niin silloin sen täytyy olla 1000%:sen turvallinen.
Jos Picasso on lempiponini, on KAISA ehdottomasti lempihevoseni. Se on iso, minun mittapuullani suorastaan jättiläinen, säkäkorkeuden huidellessa jossain 170 ja 180cm välissä. Ja myös jättiläismäärä lempeyttä ja viisautta siltä löytyy. Kaisa on aina ensimmäisenä vastassa, kun menee pihattoon tapaamaan hevosia. Toki hän on myös lauman johtajatar - kuningatar ja matriarkka, mutta olen varma, että myös ilman tätä statusta ja "velvoitetta", Kaisa olisi silti aina ensimmäisenä uteliaana vastassa.
Valitettavasti Kaisa haastaa koollaan myös asiakastyöskentelyssä. Vaikka rampilta pääsee sujuvasti Kaisankin kyytiin, voi koko tulla ylitsepääsemättömäksi haasteeksi juuri tämän hevosen kanssa. Avustajan työergonomiaa tämä hevonen ei juurikaan helli ja mikäli ratsastaja tarvitsee jatkuvaa kiinnipitämistä, tai on hyvin suurikokoinen, ei Kaisa ole mielestäni oikea hevosvalinta. Yhtä turvassa ratsastaja on Kaisan selässä kuin Picassonkin, mutta koko on Kaisan "miinus" asiakastyöskentelyssä.
Hyvin sosiaalisena ja ihmisestä kiinnostuneena, lempeänä hevosena Kaisa on hyvä hevonen käytettävänä myös EASEL-ohjauksessa. Ainakin ohjaajalta on tullut hyvää palautetta Kaisasta.
Tallin suurimman hevosen jälkeen on paikallaan esitellä tallin pienin. Kooltaan pienin! Ei missään nimessä muilta ominaisuuksiltaan pienin! Niinkuin shetlanninponit monesti, on ERKKI hyvin suuri pieni poni. Koko pieni, ego suuri. Jos joku tallin hevosista kulkee Avantin vieressä pureskellen sen renkaita, tai pysäyttämällä Avantin kävelemällä suoraan patsastelemaan sen eteen, se on ehdottomasti Erkki. Jos joku hevonen karkaa tarhasta, se on ehdottomasti Erkki. Jos asiakkaaksi tulee pyörätuolissa istuva, sokea/kuuro/kommunikoimaton henkilö, on hänen hevosensa ehdottomasti Erkki.
Shetlanninponina koko tuo ratsastukseen haastetta Erkilläkin, mutta sen sijaan Erkki toimii loistavasti kärryjen edessä ja pyörätuoliasiakkaiden harjattavana. Erkin voi hoitaa kokonaisvaltaisesti pyörätuolista käsin, kavioita myöten. Erkki on toiminut parhaiten myös hyvin vaikeavammaisten asiakkaiden kanssa. Erkki viihtyy vaikka tuntikausia asiakkaan vierellä rouskuttelemassa heiniä, tökkimässä turvalla, nauttimassa rapsutuksista ja se moiskauttaa jopa pusun joskus tervehtiessään.
Jos voisin nimetä yhden hevosen, jonka kanssa elämä ei kävisi tylsäksi, se olisi Erkki.
Jos Erkkiä ei olisi, puuttuisi mielestäni tallista yksi erittäin suuri ja merkittävä palanen. Vaikka Picasson ja Kaisan asemaa omassa tärkeysjärjestyksessäni Erkki ei uhkaakaan, on se jonossa heti niiden takana. Sanotaanko näin, jos tallissa on tapahtunut jotain, on Erkki todennäköisesti sen takana. Muista siis sulkea huolellisesti ovet perässäsi ;)
Ja kun kerran Erkistä on puhuttu, ei voi olla mainitsematta Erkin parasta kaveria TIKUa. Tiku on entinen kilpaponi, joten osaamista löytyy. Voisikin sanoa, että Tiku on loistava opetusmestari pienemmille lapsille. Sanoin pienemmille, nimittäin Tiku on Welsh-poni, joten koollisesti sarjassa pikkuponit :)
Tikusta ajatukseni olivat aluksi hieman ristiriitaiset. Vanhana kilpaponina Tiku on aika säpäkkä, ja mietinkin, että mikähän tarkoitus Tikulla tulisi olemaan erityisasiakkaiden kanssa. Terapiassa sitä ei ainakaan tällä hetkellä voi käyttää, erityisasiakkaille se on liian haastava (ja pienikokoinen). No, talutuksessa se toimii. Mutta sitten bäng, Tikuhan olisi aivan loistava EASEL-poni!! Tiku on yksi sosiaalisimmista poneista, joihin olen elämäni aikana törmännyt. Ja myös yksi juttelevimmista. Jos Kaisa ja Erkki ovat ensimmäisinä pihatossa vastassa, on todennäköisesti Tiku kerennyt jo huikkaamaan oman tervehdyksensä matkan päästä. Tiku saapuu paikalle vasta, kun isompiarvoiset Kaisa ja Erkki ovat haistelleet tulijan. Sitten on Tikun vuoro.
Easelissä Tiku ei vielä ole ollut mukana, mutta easel-ohjaajan kanssa olemme molemmat laittaneet merkille Tikun luontaiset avut siihen hommaan, ja laitan vaikka pääni pantiksi siitä, että Tiku tulee tekemään vielä töitä easel-asiakkaiden kanssa. Ja tulee olemaan hyvä siinä!
Tällä hetkellä Tiku toimii talutusratsastuksissa ja ratsastuskouluasiakkailla. Jos Tikua ei olisi, kuka meille juttelisi? :)
Tämä vanha rouva on SINI. Yksi erityisratsastajien luottopolleista. Sini on elämänsä aikana kiertänyt alkeiskurssiuria vähintään maailman ympäri kerran, jollei toisenkin. Eihän se kovin kaunis ole, mutta sitäkin rauhallisempi ja tasaisempi. Kokeneena kehäkettuna Sini osaa myös säästellä itseään, mutta osaamista löytyy vielä siihen malliin, että ratsastuskouluasiakaskin saa Sinistä irti, kun vain osaa pyytää. Mielestäni Sini on parhaimmillaan juuri erityisratsastajien ja aloittelijoiden kanssa.
Sini on jatkuvasti nostanut osakkeitaan minun silmissäni. Aluksi Sini suhtautui hieman epäröiden uuteen kotiinsa ja kerkesinkin siinä jo hetken miettimään sen soveltuvuutta terapiapolleksi, mutta ilmeisesti Sini on luonnollisen epäileväinen täysin uusia asioita kohtaan ja niitä aikansa katseltuaan, se on niiden kanssa sinut. Tällä hetkellä Sini on heti toisena Kaisan jälkeen, kun puhutaan luotettavuudesta ja turvallisuudesta. Kesällä oli tapahtunut yllättävä kohtaaminen maastossa, joka aiheutti toiselle hevoselle lähestulkoon sydänkohtauksen, Sinillä ei korvakaan lotkahtanut.
Oletteko koskaan törmänneet hevoseen, josta ei meinaa löytyä mitään vikaa? Mä en ole. Paitsi nyt. Ja se hevonen on herrasmies nimeltä FAUST. Täytyyhän sitä nyt joku pintaa hiova raapale hevosessa olla? Mutta Faustista sellaista on vaikea löytää. Jos hevonen on kiltti, kuuliainen, osaava, omalla moottorilla toimiva, välillä tuntuu jopa että ajatuksella toimiva, aina parhaansa yrittävä, niin voiko siinä olla mitään vikaa???
Faust on mahtava ratsastuskoulun opetusmestari ja loistava erityisratsastajien kuljetin. Yksi suosikeistani tämäkin.
Seuraava työkaverini on valkoinen prinsessa Alina. Muuta prinsessaa kuin väri tässä hevosessa ei mielestäni sitten olekaan :) Se on aina mutainen kuin pieni possu ja vekeillä kuin mikäkin taistelupukari. Mutta kiltti, rauhallinen ja tasainen Allu-pallu on.
Alina on tallin virallinen vikellyshevonen. Kokonsa puolesta Alina on myös hyvää keskikastia; isompi kuin ponit, mutta hevosista taitaa olla pienikokoisin? Lisäksi tämä hevonen on karkkia silmille tavanomaisten rautiaiden ja ruunikoiden joukossa. (Virallisesti Alina on valkovoikko eli BEC)
Sanotaanko nyt näin, että Alina on vähän kuin junan vessa. Varsinkin toisten perässä pötkötellessään voi ratsastaja jäädä huoletta katselemaan maisemia. Alina tekee kaiken minkä muutkin, mutta ei taatusti yhtään enempää. Possujunassa on mukava pötkötellä, eikä Alina ota mielellään johtajan paikkaa. Alinan saa tarvittaessa ravaamaan kävelyvauhtia ja se on ollut aivan loistava ominaisuus joidenkin vammaisratsastajien kanssa. Jos pitää mennä ihan hiljaa hiipien pikkuista ravia, niin tämän kanssa se onnistuu.
Mutta saako tavallinen ratsikoulun tuntilainen Alinasta mitään irti? Sanoisin näin, että jonossa pötköteltäessä no problem ja enemmän ratsastaneilla no problem. Väliinputoajiksi jäävät nämä vähän-enemmän-kuin-aloittelijat, mutta paljon-vähemmän-kuin-edistyneet. Kun halutaan tehdä jo vähän itsenäisesti ympyröitä, voltteja, radanteitä mutta taidot ovat vielä vähän lapsenkengissä, niin voin taata että Alinan kanssa tulee hiki! :D
Mutta kyllä Alina osaa. Se vaan on juossut kehää sen verran, ettei anna ilmaiseksi.
Lasten luottoponi JULIA. Siinä tämä tapaus tiivistettynä, ilman mitään lisäyksen tarvetta. Tallin toisiksi pienin; isompi kuin Erkki, mutta pienempi kuin Picasso. Julia on kiltti. Toisille hevosille vähän Matami Mimmi. Isomahainen. Siis tykkää ruuasta ;) Julia sopii kaikkeen; terapiaan, erityisryhmille, ponitalutukseen, ratsikoulun tunnille. Erittäin tarpeellinen kalustossa. Talli ilman Juliaa, olisi kuin auto ilman vaihdekeppiä. Tai käsijarrua. Tai rattia.
Tässä oli ensimmäiset seitsemän. Yksi jo tallissa oleva jäi esittelemättä ja muut jätän tarkoituksella, sillä ne toimivat ratsastuskoulun puolella. Jokunen tiiminvahvistus on vielä tulossa. Palataan niihin sitten aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti