Törmään jatkuvasti samaan ongelmaan. Henkilö haluaisi joko aloittaa tai jatkaa ratsastusta, mutta ei saa siihen mistään tukea ja taloudellinen tilanne on heikko. Varsinkin pienillä eläkkeillä kituuttavat työkyvyttömyyseläkeläiset, yh-perheet, yhden palkansaajan taloudet (vielä lapselliset kaiken lisäksi) yms. yms. Esimerkkejä on lukemattomia! Ymmärrän täysin (itsekin vuodesta 2001 työelämästä poissaolleena, minulla on ollut muutakin taakkaa kuin MS-tauti)), että niistä tuloista ei paljon harrastella. Varsinkaan ratsastusta tai muita kalliita lajeja.
Tarpeeksi huonossa kunnossa olevat (anteeksi karkea ilmaisu) saattavat saada jokusen kerran ratsastusterapiaa Kelalta. Mikä toki on parempi kun ei mitään. Oman kokemukseni perusteella sen kunnon pitää oikeasti olla jo sellainen, ettei ratsastaminen sanan varsinaisessa merkityksessä onnistu, vaan kuntouttaminen on juuri ratsastusterapiaa. Onneksi tosin kriteerit tuntuvat hieman höllentyneen muutaman vuoden takaisesta ja toivottavasti suuntaus jatkuu samana. Silti tässä asiassa olen sitä mieltä, että ratsastusterapiaa pitäisi myöntää paljon aikaisemmin! Niin sitä voitaisiin käyttää jopa toimintakykyä säilyttävänä ja mahdollisesti työuraa pidentävänä.
Karkasin hieman sivupolulle. Ratsastus on kallis harrastus (ainakin omasta mielestäni!). Asuinaluesta riippuen yksi tavallinen ratsastustunti voi maksaa 30-60e (karkeasti arvioiden). Jos tarvitset avustajan ja/tai taluttajan, olet sen varassa, että joku tekee sen vapaaehtoistyönä ilman palkkaa. Mikäli palkkaat ammattitaitoisen henkilön itseäsi auttamaan tai talli laskuttaa erikseen tunnin hinnassa avustajan, se voi olla jotain 10-30e tienoilla (+mahdolliset matkakulut). Lisäksi erityisratsastajien tunneissa saattaa olla vähän ekstraa hinnoittelussa, vähän järjestävästä paikasta riippuen. Voi olla, että maksat jopa 100e päästäksesi ratsastamaan yhden tunnin. Älytöntä! (Eikä esim. 10h sarjakorttikaan hintaa tuosta merkittävästi laske.)
Mistäs revit rahaa ratsastukseen, jos muutenkin lasket makaroneja syödäksesi? Mahtavaa, jos siskon kummin kaverilta löytyy ratsastamiseen soveltuva hevonen, jolla voit käydä humputtelemassa 20e/kerta (joka silti tekee huonollakin matikkapäällä laskettuna 80e/kk, jos käy viikoittain). Tai vielä parempaa, jos ystävälläsi on hevonen, jolla saat käydä ihan ilmaiseksi silloin tällöin. Silloin olet onnekas!! Mutta kaikki eivät ole samassa onnellisessa asemassa.
Siksi minä astun rahastoineni kuvaan mukaan. Siis kunhan ensin saan sen lottovoiton...
(PS. En puuttunut tässä mahdollisiin väyliin, joista avustusta voi ainakin kysyä. Ja kannattaa toki kysyä, eihän sitä tiedä jos jostain jotain saisikin edes pienissä määrin. Yleisemmin kuitenkin törmään siihen, että on kysytty muttei saatu, kuin että olisi saatu jotain.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti