maanantai 28. toukokuuta 2018

Paradressagea Tampereella

  Kuluneena viikonloppuna miteltiin paremmuusjärjestyksestä Dressage Festivaleilla Tampereella. En nähnyt ainuttakaan tavisrataa, joten itse tapahtumaan en ota sen enempää kantaa. Mutta se mikä oli erityisen hienoa oli se, että mukana oli myös paraluokka!! Olin paraluokan ajan avustamassa ihanaa näkövammaista kilpailijaa ja pääsin samalla ihan käytännössä seuraamaan kuinka homma toimii 3-tasolla.

  Lähtijöitä oli 6. Voiton vei tällä kertaa Jessica Kerttunen ja toiseksi ratsasti Marja Mikola. Alla muutama kuva - sen mitä nyt ehdin napsimaan :)






perjantai 25. toukokuuta 2018

Suonenjoella tallivierailulla

   http://www.ratsastus.fi/lajit/vammaisratsastus/vertaistuki

   Yksi tärkeimmistä asioista, joihin haluamme olla vaikuttamassa, on yrittäjän rohkeus uskaltaa ottaa vammaisratsastajia asiakkaaksi ratsastuskouluihin. Mekin haluamme harrastaa. Mekin haluamme, että meidän tarpeet huomioidaan. Mutta se ei silti ole rakettitiedettä ja ydinfysiikkaa. Osa meistä tarvitsee esimerkiksi ramppia (jota emme voi tuoda selkärepussa mukanamme), mutta monet ratsastajat ovat itse sen verran valveutuneita, että ovat hankkineet omat erikoisohjat tai muut tarvitsemansa välineet. Myöskin henkilökohtainen avustaja jokaisen pitäisi tuoda itse mikäli tarvitsee avustamista esim. vessakäynneillä, pukeutumisessa tms. Mikäli ratsastaja tarvitsee normaalia tavanomaisempaa avustusta selkään nousemisessa tai jalkautumisessa, hänellä myöskin periaatteessa pitäisi olla oma avustaja itsellä mukana tätä varten. Vammaisen henkilön harrastustoiminnan mahdollistamiseen myönnetään avustajatunteja myös tätä tarkoitusta varten. Sitävastoin taluttaja olisi hyvä löytyä tallin puolesta (kokenut hevosihminen) mikäli ratsastajan avustaja ei satu sellainen olemaan.

  Tallille siis ei pitäisi jäädä muuta avustamista kuin se, mikä ratsastusharrastuksessa on tavanomaista. Ja sehän talleilla jo etukäteen osataan! Ratsastuksen ohjaajat ja -opettajatkin pärjäävät yleensä hyvin, kunhan heillä on sen verran ymmärrystä, että esimerkiksi näkövammaiselle ratsastajalle voi olla turhaa nalkuttaa siitä, että hän tekisi täsmällisemmän voltin C-kirjaimessa. Tai alaraajahalvaantunutta pyytää käyttämään enemmän pohjetta. Eikä se haittaa, vaikka opettaja epähuomiossa huutaisikin että "käytä sisäpohjetta" - me olemme varmasti tottuneita siihen! (Ja sitäpaitsi lähes kaikki "jalattomat" käyttävät raippaa pohkeen apuna, joten vaikka huutaisikin että käytä sisäpohjetta he osaavat kompensoida sitä raipalla).

  Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kunhan osaa kuunnella mitä ratsastaja itse kertoo rajoitteistaan, niin hänen kanssaan pärjää ilman korkeakoulututkintoja.

  Meitä vertaistukijoita on mahdollisuus pyytää maksuttomalle tallivierailulle, jos ratsastuskoulu pohtii ratsastustoiminnan tarjoamista myös erityisryhmille. Me tulemme avaamaan teille vammaisratsastajien ratsastusharrastusta. Meitä on yksi näkövammainen, yksi pyörätuolissa istuva ja yksi muuten liikuntavammaiseksi luokiteltava. Kaksi meistä kilpailee aktiivisesti paraluokissa ja he osaavat neuvoa mm. vammaisratsastusluokkien järjestämisessä. Meitä hyväksi käyttämällä (kuvainnollisesti) saatte tietoa siitä, mitä juuri teidän kannattaa huomioida palvelun tarjoamisessa meille. Onko tallinne tarpeeksi esteetön? Soveltuvatko hevosenne vammaisratsastajille? Tarvitseeko hankkia apuvälineitä? Millainen ramppi pitäisi olla?

  Ratsastuksenohjaajanne/-opettajanne saavat myös pitää meille ratsastustunnin, jonka aikana saatte kullanarvoista oppia ja ymmärrystä vammaisratsastajista. Se todennäköisesti alentaa kynnystä palveluntarjoamiseen, kun huomataan ettei nää vampit nyt niin haastavia olekaan ;)


  Vanhamäen talli Suonenjoella oli ensimmäinen, joka uskalsi tartua tarjoukseemme (lue tästä myöhemmin myös Hippoksesta). Me siis hyppäsimme juniin ja autoon ja karautimme jakamaan kokemustietoamme.

  Vanhamäen hyvinvointikeskus oli sananmukaisesti hyvinvointikeskus. Emme ehtineet kaikkeen tarjontaan edes tutustumaan, esimerkiksi metsämansikkapuisto jäi fyysisesti käymättä. Sitävastoin kuntosali, kiipeilyseinä, lasten pallomeri ja huikea liikuntasali käytiin itse katsastamassa. Keskuksesta löytyi myös luomutila myyntipisteineen ja ravintola. En muista koskaan saaneeni tallilla vastaavankaltaista ateriaa :D


  Tilalla toimi myös lastenkotiyksikkö. Majoitustilatkin olivat saatavilla.





  Tilat olivat siis aivan mahtavat, mutta mites sitten hevoset ja henkilökunta? Ennenkuin sen enempää alan ruotimaan, niin pakko antaa tunnustus molemmille. Kaikkein tärkeintä meidän mielestämme on asenne ja ilmapiiri, ja sen nämä Vanhamäen tallin naiset Jaana ja Celina tuhatprosenttisesti täyttivät! (Toki se oli etukäteen arvattavissa, sillä tuskin talli kutsuu meitä vierailulle jos heillä ei ole aikomustakaan palvella vammaisratsastajia...?)

  Pihaan oli juuri valmistunut ramppi ja hevoset eivät vielä olleet täysin tottuneita siihen. Silti oli mukava huomata, että ne kuitenkin kaikki parkkeerasivat siihen - pienillä korjailuilla, mutta sillä ei ole mitään merkitystä tässä vaiheessa (eikä itseasiassa jatkossakaan. Pääasia, että se seisoo paikallaan selkäännousemisen ajan ja hetken sen jälkeen).



    Kaikki neljä testitunnilla ollutta hevosta toimivat erittäin mallikkaasti. Meitä kolmea oli täydentämässä tallin oma pararatsastaja opetushevosella. Tunnin tarkoitus ei ollut varsinaisesti opettaa meitä ratsastamaan, vaan tutustua siihen miltä tuntuu pitää tuntia vammaisratsastajille. Tästäkin tallin opettajakaksikko suoriutui erittäin hyvin - ehkä osittain kyselemisen ansiosta. He kyselivät paljon ja me vastailtiin paljon. Huomionarvoista on se, että opettajien ei tarvitse osata asioita! Me olemme nimenomaan neuvomassa ja auttamassa ymmärtämään. Ja kun on herkkyyttä kuunnella mitä ratsastaja kertoo, niin esimerkiksi näkovammainen Katja leiskautti komeasti useampaan kertaan suoralla linjalla olleen esteen yli avustajan ja ratsastuksenopettajan avulla (esteratsastavia näkkäreitä ei varmasti montaakaan Suomessa ole, joten tämä oli enemmänkin bonuskokemusta kuin odotettavissa oleva näkövammaisen ratsastajan opetustilanne). Se vaati esteen sijoittamisen Katjalle otollisimpaan kohtaan lamppurivin alle (jotta hän pystyi seuraamaan valoa), avustajan laskemaan laukka-askeleet, koska hänen pitää kääntää lyhyeltä sivulta kohti estettä ja ratsastuksenopettajan laskemaan kolme viimeistä askelta ennen hyppyä. Hyvä osoitus siitä, että vammaisratsastajalla on tiimityön kautta paljon enemmän mahdollisuuksia kun äkkiseltään voisi olettaa.

 





  Mun ratsuna toimi suloinen Kamilla. Todella kiva hevonen omalla moottorilla, mutta ei liikaa. Oma ratsastaminen hävetti taas ihan sairaasti, sillä kyllä se niin vaan on, että ratsastus ylläpitää myös kehonhallintaa. Nyt se oli taas ihan hukassa ja itsellä jatkuvasti epävarma olo selässä. Eikä siinä juurikaan pysty hevosta työstämään kun oman itsen kanssa on kädet täynnä töitä. Olen ollut hevosen selässä kahden käden sormilla laskettavan määrän tänä vuonna eikä niistä edes puolet ole ratsastustunteja, joten on pakko yrittää jotain kautta saada aktivoitua tuota ratsastamista kesällä ja ensi syksynä. Onneksi kävin juuri kaksi viikkoa sitten hyppäämässä muutaman hypyn Tyttelin tunnilla, jotta sain tuota loppuvuodesta jäänyttä estepeikkoa hieman karistettua. Ilman sitä en olisi suostunut Vanhamäessä hyppäämään ainoankaan tulitikkuläjän yli! Kamilla kiikutti kiltisti toiselle puolelle, vaikka vaistosi ratsastajan itseluottamuksen puutteen. Huomasin muuten sen, että jotain hyvää on viime syyskauden estehyppelöiminen tuonut: jään entistä useammin nykyään odottamaan ratsun ratkaisua entisen rajun ponityrkkäämisen sijaan :D

  Vanhamäestä jäi erittäin hyvä fiilis ja pystyn aidon lämpimästi sitä suosittelemaan myös tavisryhmiin integroituville erkkaratseille! Toivon myös kovasti, että jossain vaiheessa saadaan Vanhamäkeen vaikka joku vamppien hyvinvointiratsastusleiri tai jotain ;) 


  Loppuun vielä oma suosikkipaikkani (löytyy Vanhamäen maneesista):


 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kesän paras ratsastusleiri!

  Tästä kesän paras vinkki vammais- ja erityisryhmien ratsastajille! Kolmatta kertaa simulaattorileiri Sappeen Ratsutilalla! Tätä suosittelen kaikille vampeille. Simulaattori, ratsastustunnit, vertaistuki - kaikki samassa paketissa.

http://www.ratsastus.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=92B0E50A4F40C891B406BE0EB520B201


  Leirillä on aikaisempina vuosina ollut ihan hirmu hyvä meininki ja se yhteisöllisyys on jotain käsin kosketeltavaa.

  Jos tarvitset henkilökohtaista avustajaa leirille, niin olen käytettävissä ;) Ota yhteyttä rohkeasti!


  Sappeen Ratsutilaa pystyn vilpittömästi suosittelemaan erityisryhmien ratsastajille. Siellä on hyvä ja avoin asenne vammaisten tekemiseen sekä pitkän linjan ammattitaito takana.






  Kannattaa tsekata myös estesimulaattorileiri Harjussa   http://www.ratsastus.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=C57984C5EB27432C438D9914DB42AEC1

sekä minileiri Ypäjällä  http://www.ratsastus.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=8DF3E2EC63E6F2ACFE5A4D262D71BF06

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kesän paras apuväline?

    Lopettavan Löytiksen loppuunmyynnissä surffatessani silmiini osui sattumalta tämä:





    Hypätään vähän ajassa taaksepäin. Kaikki kesähelteessä ratsastaneet tunnistavat varmasti tilanteen, jossa janoon kuolemaisillasi, lähes viimeisillä voimillasi (*niks*) ohjaat hevosen juomapullolle todetaksesi, että vesi pullossa on yhtä kuumaa kuin ilma. Siinä kentän laidalla auringossa pullo lämpiää niin kivasti, että oikein harmittaa!! Kun lisätään tähän oman ms-tautini ikävä lämpötermostaatin epänormaali toiminta kehossa, niin se pulloveden kiehuminen harmittaa vielä enemmän! Laskepa sillä elimistön lämpötilaa, kun paremminkin siinä voisi keittää vaikka perunat...

   Mutta sitten nämä kesäratsien pelastukset (toivottavasti) hyppäävät silmille. Loppuunmyynnistä 0,50e/pullo. Pakko ottaa kokeiluun! Idea tässä on oletettavasti se, että voit pakastaa pullon etukäteen ja pakkasesta jäätyneenä otettuna se sulaa hiljalleen ja pysyy kylmänä pitkään.

  Pääsin heti testaamaan vaatimattomasti +30 asteen olosuhteissa. Pullo pakkasesta ennen ratsitunnille lähtöä ja kentän laidalle odottamaan suoraan auringonpaisteeseen. Lämpö oli sen verran tyrmäävä meikäläiselle, että tiesin jo kättelyssä että tunnista tulee lähinnä selässä istuskelua ja kävelemistä. Mitä kuumempi ilma, sen enemmän viilennystä tarvitsen. Ja voin käsi sydämellä sanoa, että tuo puoliksi jäinen juomapullo oli TAIVAS!! Ilman tuota pulloa olisi tunti ollut vielä puolitehoisempi. Tavoitteena oli lähteä hakemaan pari onnistunutta hyppyä pitkästä aikaa (ja edellisen täystyrmäyksen jälkiä paikkaamaan) ja sain juuri sen mitä hainkin. Mission accomplished!


  Tunnin auringossa olon jälkeenkin (+ ajomatkat kuumassa autossa edestakaisin) pullon pohjalla oli vielä kotiinpäästessä pieni jääpala. Alemmissa lämpötiloissa pullo pitänee ottaa sulamaan hieman aikaisemmin, jottei se ole yksi kiinteä jääpala silloin kuin sitä tarvitaan.

  Mutta yksi varoituksen sana!! Mikäli et tunne oman elimistösi toimintaa, niin kannattaa testata toisissa olosuhteissa. Harva blogin lukijoista varmaan tietää, että nuorempana opiskelin vuoden ajan myös matkailua ja siellä koulutuksessa muistan matkanjohtajaopettajan maininneen, että lämpimissä kohteissa ulkomailla törmää usein erääseen ikävään asiaan. Nimittäin kun kuumassa ilmanalassa juottaa itseään jäisellä vedellä, niin kaikkien elimistö ei sitä välttämättä kestä. Seurauksena voi olla hallitsemattomia elimistön eritepurkauksia. Joten jos et ole varma niin kannattaa pitäytyä enintään jääkaappikylmässä nesteessä.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

(pikapäivitys)

(Anteeksi blogihiljaisuus. Tässä on kaikennäköistä isompaa juttua meneillään, joten bloggaamiselle ei ole jäänyt aikaa. Ja jos ehkä olisikin, niin olen sen ajan käyttänyt muulla tavoin. Täällä kuitenkin ollaan ja lupaan palata linjoille mahdollisimman pian!!)