keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ratsitunti, Niihama Riding

  No niin, taas vierähti kolmatta kuukautta, ettei tullut käytyä tunnilla... Ja kyllähän se näkyi, valitettavasti. Tiedän, että mulle olisi hyvä käydä säännöllisesti (kaksi kertaa viikossa olisi paras, jos haluaisi eteenpäinkin), mutta tällä hetkellä se vaan ei ole mahdollista. Joten jatkan puskailua ja omia ratsastuksia, joka näkyy valitettavasti negatiivisessa mielessä oman kehittymisen kannalta. Jonain päivänä sitten...

  Niihama Riding ei ollut mulle ennestään tuttu tässä mielessä, mutta onneksi mulla oli omat asiantuntijat matkassa ja taustatukena. Kiitos vielä asianosaisille siitä! Ratsuista ei ollut mitään käsitystä etukäteen, paitsi yhdestä, jonka kanssa oli pieni proggis heitetty syksyllä. Oli oikeastaan ihan mukava yllätys, että mulle oli laitettu juuri tuo, Blondi http://www.sukuposti.net/hevoset/vau/1467298. Tiesin siitä siis sen verran, että se on varmaankin yksi parhaita vammaisratsastajalle sopivia ratsuja Niihamassa.

   Olin varannut tunnin nimenomaan tietylle opettajalle, vaikka uskonkin, että kaikki paikan opettajat ovat päteviä ja ammattitaitoisia. Halusin kuitenkin jotain tuttua, turvallista ja rautaista, joten mun valinta oli Tytteli. Tuntiajankohta oli itselleni todella myöhäinen (19-20), joten vähän epäilytti jaksanko mitään. Kiva ylläri oli se, että maneesissa oli pari tikkua ristissä, joten pääsin tekemään muutamia hyppyjäkin. Vaikka tunnin aiheena ei ollutkaan varsinaisesti esteratsastus, niin itse hyödyin todella paljon harjoituksesta, jossa pääsin etsiskelemään sujuvaa rytmiä hyppyjen välille.

  Mun ongelma on se, että MS-tauti on aiheuttanut mulle jonkinasteisia hahmotushäiriöitä, enkä näe enää ponnistuspaikkoja. Sen seurauksena mulle iskee paniikki 2-3 askelta ennen estettä ja yritän tehdä "jotain". Ja yleensä se on sitten metsässä :D Sen sijaan huomasin, että mikäli maltan olla panikoimatta estettä ja antaa tulla sen jollain tapaa selkärangasta, niin askel osuu ja hyppy on paljon sujuvampi.

  Toinen suuri ongelma on se, että joko ehdin mukaan hyppyyn tai sitten en. Riippuu kuinka viesti lähtee aivoista lihaksiin. MS-tauti iskee juuri tuohon viestinkulkuun nimittäin. Joko lähtee tai sitten ei, ei voi tietää. Se on aina joka hypyn kohdalla jännitysmomentti. Lisäksi sieltä saattaa lähteä joku osa mukaan ja toinen ei, joten tyylipuhdasta hyppäämisestä ei mun osalta saa koskaan. Tyyliarvosteluluokissa mut vihellettäisiin pelkästään tyylittömyyden takia radalta :D

  Blondi oli hevosena tosi mukava. Siltä osin mulle oikein sopiva, että mä olen tottunut ja tykkään eniten tuollaisista heräteltävistä tapauksista. Blondi oli aiemmin ollut jo tunnilla, joten ihan jäässä se ei ollut, mutta silti mulla oli vaikeuksia käynnistää sitä. Vasemmalle tuntui, etten saa laukkaa pyörimään ollenkaan eikä blondi imenyt tikuille yhtään. Ajoittain laukka tuntui jopa nelitahtiselta. Oikealle se taas oli selkeästi parempi ja sain siihen suuntaan parempia onnistumisia. Yksi aika iso osatekijä sujuvaan hyppyyn oli se, että Tytsä osaltaan (ja tietämättään) sai lievennettyä mun paniikkiratkaisuja sillä, että jo lähestymisvaiheessa ennen ponnistusta se sanoi, että "nyt tulee hyvin" tms. jolloin munkaan ei ollut tarvetta jäädä keksimään ylimääräistä soppaan sörkkimistä, vaan sain jäädä odottamaan.

  Ja sitten, kun lähdettiin keventelemään loppuraveja, niin se "WROOOUUUM" kuului varmaan maneesin ulkopuolella saakka. Blondi käynnistyi oikein toden teolla! Hetken aikaa se meni täysin omalla moottorilla sekä tuli kevyemmäksi ja taipuisammaksi ratsastaa (oli todella rautakanki muuten). Harmi vaan, että tunti loppui kun hevonen käynnistyi. Oli ikävä toisaalta päästä pois se moodi, kun siinä vaiheessa olisi ollut loistava aloittaa kunnon kouluvääntö ja uusi tunti ;), mutta omat panokset oli täysin käytetty. Niinpä annoin Blondin omaan tahtiinsa hiipua ja taantua takaisin itseään säästelevään tuntiratsun rooliin. Mutta ainakin se osoitti, että kyllä siellä sisällä vielä jokin liikkuukin.

  Kiitos Blondi, kiitos Tytsä! Sain juuri sen vastineen rahoilleni kuin toivoinkin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti