maanantai 17. lokakuuta 2016

Apina

  Eilen olin hetken mielijohteesta rohkea, ja uskalsin hieman ravistella selässäni olevaa apinaa. Eihän se sieltä pois lähtenyt, mutta yksi kynsi saattoi irrota.


 Jos ihan rehellisiä ollaan, niin niitä apinoitahan roikkuu siellä useampikin - oikeastaan koko suku. Mutta eilen ravistelin niin kutsuttua "vaihtoapinaa". Jossain aikaisemmassa postauksessa olen maininnut, että laukanvaihdot on mulle yksi apina (eli ongelma). Poniaikoina kun niitä alettiin harjoittelemaan, oli ponitkin niin osaavia, että nehän vaihtoi kun vähän heilautti pohkeet toisinpäin :D Sitten sai kuvitella olevansa hyvinkin taitava ratsastaja ;)

 Oman sh-ruunani kanssa laukanvaihdot oli nimenomaan SE ongelma. Jostain syystä hevonen ei niitä tehnyt (kenenkään kanssa) kuin joskus ja jouluna, joten vaihtoja ei sitten tullut edes treenattua. Puhtaan vaihdon (lennosta) tein sen kanssa vissiin yhden käden sormilla laskettavat kerrat, joten niistä ei jälkipolville ole juuri kertomista.

  Takaraivoon on jotenkin vuosien myötä iskostunut ajatus, että koska hevonen ei niitä tee, niin minäkään en niitä tee. Ja nyt diagnoosin mukanatuomien hankaluuksien myötä, olen myös jossain syvällä mielen perukoilla kuvitellut, etten edes enää kykene ajoittamaan vaihtoja ja apuja oikein. Keskinkertaisena ja huonona päivänä viesti ei edes kulje niin nopeasti, että ehtisin mukaan.



 Eilen kuitenkin spontaanisti (ja yksinäisten puomien ollessa paikoillaan) ajattelin että hemmetti, kokeillaan mitä tästä tulee nyt kun ei ole yleisöäkään suuremmin. Vaikken ole Kaisan koskaan nähnyt tekevän ainoatakaan puhdasta vaihtoa lennosta, niin uskoin sen kuitenkin haltsaavan ainakin estevaihdot.

  Testailin alkuun oman kehon viestin kulkunopeutta. Ratsastin laukassa puomia kohti, siirsin juuri ennen puomia käyntiin, käynnissä puomin yli ja välittömästi vastakkaisen laukan nosto. Tarkoituksena ottaa mahdollisimman vähän käyntiaskeleita siinä välissä. Viesti kulki yllättävän hyvin (mikä tuli ehkä aavistuksen yllätyksenä itselle, koska takana oli jo kohtuullisen raskas ja nopeatempoinen päivä). Vähensin kokoajan käyntiaskeleita välissä, kunnes vaihto tuli puomin päälle. Kaippari teki joka ainoan puhtaasti. Ei pelkkä etuosa, tai etuosa ensin ja takapää seuraavassa askeleessa perässä, vaan kaikki puhtaana puomin päällä.

  Pieneksi hetkeksi se apinan ilkkuminen laantui. Mutta siinä kohtaa kun edes harkitsin koittavani lennosta (siis ilman puomia, sileällä), alkoi apina sen verran huitomaan kesoa tiskiin, että päätin lopettaa ennenkuin aloitinkaan. Kun itsellä ja hevosella on vielä hyvä mieli. Jos nyt kuitenkin lähdetään ihan pienin askelin tökkimään apinaa selässä, eikä yritetä irtaantua siitä kertaheitolla. Tänään oli päivä, jolloin onnistui ja oli mahdollista. Jonain toisena päivänä ei ehkä onnistukaan. Tarvitsen kuitenkin onnistumisen kokemuksia vuosien henkisen ja fyysisen kamppailun myötä.

  Tästä muistona valmentajan loistava tilannetaju aikanaan, kun oma hevonen oli saikulla ja ratsastin siihen aikaan lainahevosella tunneilla. Yhdellä kerralla meillä oli aiheena laukanvaihdot ja tämä hevonen ei niitä kunnolla vielä osannut/pystynyt tekemään. Romahdin kesken tunnin. Valmentaja oli niin fiksu, että pyysi hetkeksi mulle lainaan toiselta oppilaalta ratsun, joka teki vaihdot helposti, jotta sain muutaman onnistumisen kokemuksen alle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit