perjantai 26. tammikuuta 2018

Mielenkiintoisia kysymyksiä

  Ajattelin koota tähän muutaman hyvän kysymyksen ja omat ajatukseni niistä. Asiakkailta tulee usein erittäin hyviä ja joskus äärimmäisen tarkkanäköisiäkin kysymyksiä, joihin mulla on ilo kertoa omia näkemyksiäni. Näkemykset ovat täysin omia ajatuksiani, eikä niitä siis ole lakikirjaan kirjattu, joten poikkeaviakin näkemyksiä voi esiintyä.


1. Pitääkö aina ratsastaa eri hevosella vai voiko mennä samalla?

Mulla on tähän hieman eri vastaus riippuen siitä puhutaanko ratsastuskouluratsastuksesta (tavikset) vai erityisryhmistä. Ratsastuskouluoppilaille sanon aina, että mitä enemmän ratsastaa erilaisilla hevosilla, sitä paremmaksi ratsastajaksi oppii.

Erityisryhmillä kuitenkin ajatukseni ovat ylläolevasta poikkeavat. Erityisryhmien ratsastajat eivät välttämättä ratsasta tullakseen mahdollisimman hyviksi ratsastajaksi. Heitä siis ei välttämättä palvele mahdollisimman erilaisilla hevosilla ratsastaminen. Lisäksi rajoitteet saattavat sulkea useitakin hevosia pois, joten pääasiassa erityisratsastajalle valitaan fyysisesti ja psyykkisesti sopiva hevonen.

Joissain tapauksissa hevosen vaihtaminen välillä isompaan/pienempään/reippaampaan/hitaampaan voi palvella fyysisesti erilailla (esim askelpituus isosta hitaasta nopeaan ja lyhyempään) tai psyykkisesti (määrätietoisuuden ja päättäväisyyden harjoittaminen itsepäisemmällä ja laiskemmalla hevosella).

Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että erityisryhmillä on tärkeää olla mahdollisimman sopiva hevonen käytössään. Aina. Motivaatiotaso vaihtelee ja hiipuu yllättävänkin nopeasti. Pari kertaa hevosella, jonka kanssa ei saa aikaan onnistumisen tunteita, voi olla todella motivaation romuttava kokemus (puhun myös omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta).

Tämä lisää haastetta toimiseen, jos käytössä ei ole omia hevosia, vaan vuokrakalusto niinkuin itselläni. Aina ei välttämättä ole käytössä juuri se sopivin hevonen, enkä välttämättä pysty siihen vaikuttamaan. Pyrin näissä tapauksissa kuitenkin muokkaamaan tunnin aihetta ja tavoitetta sellaiseksi, että se saadaan palvelemaan hevosesta huolimatta. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että hevonen ei voi sille mitään, jos sillä sattuu olemaan esimerkiksi erittäin pompottava ravi. Se ei ole hevosen vika, ja jos sellainen hevonen sattuu jollain kerralla olemaan, niin pyritään tekemään mahdollisimman tehokasta käyntityöskentelyä.

Voi olla, että on asiakkaita, joille ei sovi kuin yksi hevonen käytettävissä olevista (kyllä, mulla on pari tälläistäkin asiakasta) ja silloin tunti täytyy perua, jos se tietty hevonen ei ole käytettävissä (syystä tai toisesta). Pyrin aina löytämään vaihtoehtoisen - tai mielellään kaksikin - ratsua, ja monessa tapauksessa sellainen löytyykin, kun käytettävissä on suurempi skaala hevosia.


2. Kumpi on parempi paikka, iso vai pieni?

Molemmissa on puolensa. Esimerkiksi pieni paikka on monesti rauhallisempi, mutta vain siihen asti kun paikalle tulee muitakin. Sen jälkeen rauha on mennyt ja monesti tila tulee välittömästi liian ahtaaksi. Isoon paikkaan taas mahtuu muitakin varsinaisesti häiritsemättä toisiaan.

Hevosissa mitä enemmän vaihtoehtoja, sen parempi! Se puoltaa isoa paikkaa.

Toisaalta välimatkat ovat isomman paikan miinus, mutta niistäkin saatetaan selvitä etukäteisjärjestelyillä.

En osaa siis valita näistä kahdesta parempaa, vaan toistan itseäni: molemmissa on puolensa.


3. "Mikset sää anna mun laukata?"

Mun tehtävä on yrittää kaikin tavoin pitää asiakas selässä. Ei tiputtaa sieltä! Jos mä näen, että tasapaino, kehonhallinta ja taidot ei vielä riitä laukkaamiseen, niin silloin ei laukata. On hyvä, että on itseluottamusta ja rohkeutta, mutta ne eivät silti välttämättä korreloi taitotason kanssa. Joskus mun on siis pakko olla tylsä ja "natsi" (kyllä, olen ollut kuulemma sekin :D), mutta kaikki on vain asiakkaan parhaaksi. Korostan kuitenkin, etten halua olla ylivarovainen! Ihan varmasti heti, kun katson että laukka on mahdollista niin laukataan! Olen saanut asiakkailta kiitosta poikkeuksellisesta rohkeudesta toimia ja se on se linja, jota haluan noudattaakin. Ottamatta kuitenkaan turhia riskejä! (Näissä on vuorenkorkuinen ero!)

PS. Onpa mua kutsuttu noita-akaksikin, mutta siinä oli onneksi lämmin ja positiivinen sävy <3


4. "Miten sä jaksat itse kävellä siinä mun vieressä kun sulla on se MS-tautikin?"

Kiitos kysymästä, mutta älkää te siitä huolehtiko :) Jos en jaksaisi, niin hommaisin jonkun muun kävelemään siihen. Tämä homma onnistuu tarvittaessa vaikka pyörätuolistakin käsin - tarvitsen vain korvaavat jalat ja kädet itselleni. Ja ne taatusti hommaan siinä vaiheessa, kun tarve tulee. Huolehdin kyllä itsestäni ja otan käyttöön kaikki tarvittavat apuvälineet myös itseäni koskien. Tällä hetkellä en tarvitse kuin äänenvahvistimen (sillä myös äänielimet väsyvät samalla tavalla kuin muutkin kehon lihakset). Niin kauan kun pystyn itse kävelemään, se hoitaa myös omaa toimintakykyäni. Joten antakaa mun kävellä, niin paljon kuin jaksan!


Ja ylläolevaan kysymykseen jatkoa:

5. Kuinka MS-tauti vaikuttaa kykyyn tehdä tätä työtä ja toimia hevosten kanssa?

Tämä on kysymys, jota ei kysytä multa suoraan, vaan tätä puidaan selän takana. (Vinkki: voi tulla asiasta juttelemaan ihan kasvokkainkin mun kanssani. Uskon että pystyn vakuuttamaan skeptisimmätkin siitä, että ->) EI VARSINAISESTI MITENKÄÄN!

Ylläolevassa vastauksessa jo sanoin, että hankin tarvittavat apuvälineet ja avustajat siinä kohtaa kun sairaus vaikuttaa kykyyni toimia. Tällä hetkellä niin ei ole. Pystyn tekemään itse kaiken mitä tarvitsee. Mulla on kuitenkin hevoskokemusta vuodesta 1988, josta huonollakin laskupäällä laskien tulee 30 vuotta! Luulen siis oppineeni hevosista ja ratsastuksesta sen verran, että pystyn turvallisesti luotsaamaan asiakkaani tunnista läpi. Jos en pysty itse fyysisesti avustamaan, hommaan avustajan joka pystyy. Ja koulutan hänet tehtäväänsä.

On joitain asioita, jotka joudun MS-taudin osalta huomioimaan, mutta uskokaa tai älkää, huomioin ne jokaikinen päivä ja järjestän päivät sen mukaan. MS-tauti on jokaisella sairastavalla erilainen. Jos yksi ei pysty kävelemään, se ei tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei pysty kävelemään. Jos yksi ei muista hädintuskin omaa nimeään, se ei tarkoita sitä, ettei kukaan muukaan muista.

Jos vieläkin epäilyttää, käy lukemassa nämä referenssit:
https://vammaisratsastuksenohjaaja.kotisivukone.com/referenssit

Tällä hetkellä mun positiivinen asiakaspalaute vs. negatiivinen asiakaspalaute on 100% vs 0%. Tunteja saa vapaasti tulla seuraamaan kysymällä etukäteen (varmistan, ettei ratsastajalla ole mitään sitä vastaan), jos yhäkin epäilyttää :)

  Mukavaa viikonloppua! Meitsi paiskii huomenna hommia ja sunnuntaina on simulaattorikeikka Sappeessa.









tiistai 23. tammikuuta 2018

Pitäähän sitä itsekin kokeilla!

  Ohjat, joita olen testannut kahdella asiakkaallani, ja molemmat ovat antaneet niille arvosanaksi 6/5. En voinut siis vastustaa kiusausta kokeilla, mistä ohjissa oikein on kysymys. Niinpä päätin spontaanisti laittaa ne tunnille, jonka kävin ratsastamassa eilen.


  Kysymyksessä siis toistaiseksi DIY siirrettävällä lenkillä olevat ohjat. (Kuvassa Blondin kaulalla hieman hämäävästi myös sen omat ohjat.) Estepainotteiselle ryhmälle sattui koulutunti, joten ei tarvinnut erikseen pohtia sopivatko lenkit myös hyppäämiseen.  (Illalla löysin kyllä kuvia, joissa näitä käytetään myös esteratsastuksessa.)

  Hieman totuttelua vaatii uusi ote ohjasta, mutta uskon sen olevan täysin tottumiskysymys! Koska olen itse nämä lenkkejä lukuunottamatta tehnyt, niin reikäväli 4 cm sai välillä itseni tunnustelemaan olisiko 2 cm sittenkin parempi (jolloin pystyisi lähestulkoon täydellisesti säätämään tuntumaa hevosen suuhun). Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se menee jo hifistelyn puolelle (eli kokeneemmille ratsastajille) ja tämä 4 cm taitaa riittää ihan hyvin perustarpeisiin. Lisäksi myös itselläni on sen verran ongelmaa käsien kanssa, että sopivan tuntuman löytäminen on yhä työn alla - varsinkin kun käsi lähettää välillä väärää signaalia aivoille siitä.

  Hämmentäväksi koin kuitenkin sen, että oikeaan kierrokseen ratsastaessa (ainakin Blondin kanssa) mulla oli oikea ohja yhden reiän lyhyemmällä kuin vasen. Toiseen suuntaan olivat samoissa rei´issä. En ehtinyt enkä jaksanut siinä tilanteessa jäädä tätä sen enempää tutkiskelemaan (että oliko perimmäinen syy itsessäni vai vaikuttiko hevonenkin siihen jotenkin).



  Nimittäin samanaikaisesti kokeilussa oli toinenkin jatkokehittelyä kaipaava tuote. Ykkössyy oli testata laukaisumekanismia ja sen toimivuutta, mutta kakkossyynä tunnustelin kuitenkin pystyisikö tätä käyttämään myös tietyillä asiakkailla muutenkin. Joitain muutoksia salaperäisesti nimellä "tuote" liikkuvaan vekottimeen täytyy tehdä (mm. jotain joustavaa materiaalia selän taakse nahkapätkien väliin suojelemaan ratsastajan fysiikkaa äkkitilanteissa), mutta sillä saattaa olla oma kohderyhmänsä. Tai sitten ei. Sen näkee vasta myöhemmin.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Luokittelutilaisuus Tampereella

  10.2. Tampereen Ratsastuskeskuksessa vammaisratsastajien luokittelutilaisuus. (Tilaisuus on tosin jo täynnä, joten tähän lähtöön ei mahdu enää mukaan). Samana päivänä luokitellaan myös Oulussa!

http://www.ratsastus.fi/lajit/vammaisratsastus/kalenteri





sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Videointia

  Brittiläinen firma Alice Reins®  http://www.alice-reins.co.uk/  on pyytänyt minulta ja asiakkaaltani videota. Tilasin nimittäin itselleni kokeiluun heiltä ohjaslenkit ja ne istuivat para-asiakkaalleni kuin nenä päähän! Tästä innostuneina laitoimme positiivisen asiakaspalautteen ja eksyin siinä jopa kehumaan, kuinka liekeissä asiakkaani oli uusilla ohjilla ratsastaessaan. Niinpä he tilasivat meiltä myös videon nähtäväkseen.

  Eilinen ilta vietettiin videota kuvatessa. Tosin laadussa olisi kyllä parantamisen varaa, koska nopealla aikataululla en saanut ketään kuvaamaan ammattimaisemmilla välineillä, mutta se on nyt mentävä sillä mitä käsissä sattui olemaan. Lisäksi vuodenaika ja ajankohta oli vähäisen valon vuoksi mahdollisimman huono (maneesi), mutta ehkäpä kuvaamme kesällä uutta videota, jos he niin toivovat tai jos me itse niin haluamme :)










  Lopputulosta katsellaan sitten myöhemmin ;) Kiitos asianosaisille projektiin osallistumisesta!!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Ohjia ja muita varusteita

  Pikkuhiljaa olen alkanut keräilemään erilaisia varusteita ja ratsastuksen apuvälineitä itselleni.

Löytyisikö just sulta (tai joltain sun kaverilta) joitain ylimääräisiä varusteita, joita voisit lahjoittaa tai edullisesti myydä mulle?

 Erityisesti erilaiset ja eri materiaalia olevat ohjat ja alaturpikset ovat erittäin käyttökelpoisia. Hakusessa varsinkin muut värit kuin musta ja ruskea! Myös erilaiset ratsastus- ja kahvavyöt ovat erittäin tervetulleita, samoin kuin tarralliset pintelipatjat. Alla olevissa kuvissa on jotain, mitä varustekassistani jo löytyy. Kaikkea voi kuitenkin tarjota! Toki voisin ostaa bränikät kaupastakin, mutta haluan osaltani olla huolehtimassa myös maapallon hyvinvoinnista ajatuksella "toisen roska on toisen aarre" ;)

  Yhdistetty kanki+nivel -ohja:


  Siirrettävät ohjaslenkit:


  Välikappale ohjan ja kuolaimen väliin pehmentämään tuntumaa hevosen suuhun:


 Väriohjat (kumi):


Eripaksuisia kumiohjia:


    Löytyy myös sivuapuohjat, martingaali (kaulalenkiksi), ylimääräinen kauhukahva, yhdet käyttämättömät thiedemann-ohjat + martingaali (tätä en tarvitse, joten voidaan tehdä myös vaihtarit!), joustochambon ja kaikenlaista pikkusälää.

   Tarjoa rohkeasti kaikkea mitä mieleen juolahtaa, niin katsotaan kuinka siitä mahdollisesti hyötyisin. Myös henkilökohtaiset apuvälineet, kuten käytetyt nilkkatuet, selkätuet jne huomioidaan.
Laita vaikka säpolla vammaisratsastuksenohjaaja (at) gmail . com  (poista välilyönnit) tai Facebookissa sivun kautta tai yksityisviestillä.

   Luopumalla omasta "turhakkeestasi", saatat mahdollistaa jollekin toiselle paremman ja antoisamman ratsastuskokemuksen <3

tiistai 9. tammikuuta 2018

Viittomien huitomisen harjoittelua

  Yksi on aina joukosta puuttunut. Tai ehkä useampikin kun alkaa tarkemmin miettimään, mutta mennään nyt yksi kerrallaan kuitenkin. Huonokuuloinen tai jopa kuuro, viittomia käyttävä ratsastaja. Kertaakaan tämän joulukuussa v.2014 alkaneen taipaleeni aikani ei vastaan ole tullut kuulovammaista ratsastajaa.

(EDIT: Hupskeikkaa, kun tarkemmin alkoi miettimään niin yksi lapsi kävi kerran, mutta hänelläkin oli perheenjäsen mukana viittomassa, eikä näinollen meille aiheutunut mitään ekstraa tästä)

  Itse kuitenkin (vielä pienillä menneisyyden perfektionismin höyryillä) haluaisin, että mulla olisi edes auttava perusosaaminen hallussa vammasta kuin vammasta, joten jouduin vähän metsästämällä metsästämään itselleni viittomia käyttävää ratsastajaa. Mutta löytyihän sellainen! Ja hyvä harjoituskappale löytyikin ;)

  En osaa viittoa. En edes tukiviittomia. Tämä on aivan uusi osa-alue meikälle. Ja tunnustan olevani täysin pihalla! Onneksi sentään koulutuksessa tuli käytyä sormiaakkoset ja joitain hevos/ratsastustermejä, mutta muuten olen täysin Shellin kulmapöydässä kahvilla.



  Voisi kai sanoa, että luonteeltani olen hitaasti lämpiävä. Mulle on helpompaa jättäytyä ensin hieman syrjään seurailemaan, kuin hypätä päätä pahkaa uuteen tilanteeseen. Tutkiskelen ja tarkkailen ensin, tartun tiukalla otteella vasta sitten. Tutkiskeluksi ja tarkkailuksi tämäkin meni, mutta hieman vähemmän kuin oletin. Sillä kun yksin olet tilanteessa, niin se on pakko vain tunnustella vähän enemmän. Olisin mielelläni turvautunut tulkkiin, mutta jossain vaiheessa oli vain pakko yrittää hieman hypätä sieltä omalta mukavuusalueelta pois.

  Suurimpana oivalluksena koin ehkä sen, ettei kaiken tarvitse olla niin justiinsa. Ei mun tarvitse tietää täysin eksakteja viittomia (joita ei ratsastustermistössä vakiintuneena olekaan olemassa), vaan ratsastaja ymmärsi hyvin pitkälle mun epämääräisen sinnepäin huitomisenikin. Voi mallittaa maasta, voi piirtää, käyttää vaikka kuviakin, mutta ainakin tälläisen kokeneen ratsastajan ollessa kyseessä riitti monesti se pelkkä eleillä kertominen (tai sen yrittäminen). Törmäsin tässä jälleen kerran siihen omaan vaativuuteeni, josta saan antaa melkoisen paljon taas periksi. Ja hyvä niin.

  Oma ajatus alunperin tässä projektissa oli se, että pystyisin jonkin verran toimimaan myös ilman tulkin läsnäoloa. Tulkki ei välttämättä ole ollenkaan hevosihminen eikä tiedä näin ollen ratsatustermistöä, joten olisi itsellenikin helpompaa, jos pystyisin olemaan hieman aktiivisempi myös tällä saralla.

  Sain aika hyvän briiffauksen aiheesta ja otan mielelläni lisäoppia vastaan nyt ja tulevaisuudessa. Tilasin valkotaulun itselleni ja juuri puhelin pukkasi ilmoitusta, että se olisi postista noudettavissa.

maanantai 8. tammikuuta 2018

2017 paketissa

  Apua, jo kahdeksas päivä tätä vuotta eikä ainuttakaan postausta... Korkataan nyt siis myös blogin puolella vuosi auki!

  Viime vuoden vedän pakettiin seuraavasti:

  Alkuvuosi alavireistä itsensä hakemista, mutta loppuvuosi huikeaa nousukiitoa.

  Kokoan kuitenkin kuukausittaiset kohokohdat (joko ylä- tai alamäen) tähän postaukseen. Kuvina toistan valitettavasti itseäni, nimittäin joudun muistin loppumisen vuoksi tyhjentämään valokuvia koneelta, ja tein sen sitten kerralla perusteellisesti...

TAMMIKUU:

Korkkasin Niihama Ridingin ja Blondin irtotunnin merkeissä ja kävin putoamassa Shiren selästä.



HELMIKUU:

Tasaisen tylsää itsensä etsimistä ilman highlighteja. Suokkipappa HH terapoi sekä fyysisesti että psyykkisesti.



MAALISKUU:

HH:n elämän viimeinen kuukausi. Haikeutta, hassuttelua, hyvästien jättöä.







HUHTIKUU:

Tampereen Hevosmessut, vammaisratsastustoimijoiden tapaaminen. Ajatus alkaa pikkuhiljaa heräillä...



TOUKOKUU:

Ehdoton highlight: ratsitunnit alkoivat Niihama Ridingilla! Kaksi kertaa viikossa omaa kouluttautumista :)



KESÄKUU: 

ROAR! Ajatus alkaa vahvistua. Hevosten ja ponien testaus alkaa...




HEINÄKUU:

Sappeen simulaattorileiri, työkomennus henkilökohtaisena avustajana.



ELOKUU: 

Asioiden järjestelyä, sopimista, tutustumista...




SYYSKUU:

Minä olen vihdoinkin minä. Teen tätä hommaa juuri niinkuin itse parhaaksi katson.



LOKAKUU:

Avaimen Taekwon-do -juttu ilmestyy ja saan siitä todella positiivista palautetta usealta suunnalta. Asiakkaiden kanssa Ypäjällä mallivammaisina. Toimiminen SRL:n ratsastuksen vertaistukijana alkaa.



MARRASKUU:

Apuvälinemessut Tampereen Messukeskuksessa!



JOULUKUU:

Pararata korkattu, tuplana ja mukavin prosentein. Valinta Hevosmessut 2018 tähtiblogistiksi.





 2018:

En tee uudenvuoden lupauksia. MS-taudin kanssa on ihan turha luvata yhtään mitään, kun ei koskaan tiedä mistään mitään. Menen mielummin niin, että katson mitä elämä eteen tuo ja yritän selviytyä siitä parhaani mukaan. Olen avoin oikeastaan kaikille mahdollisuuksille ja uskon, että asiat menevät juuri niinkuin ne on tarkoitettukin menemään. Toivottavasti tästä tulee mahtava vuosi!!