sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hauskaa vappua

  Joopa joo... Älyttömän masentava vappukeli ulkona. Eikä vappu muutenkaan näyttele oikeastaan minkäänlaista osaa mun ajatusmaailmassa, mutta hauskaa vappua niille, jotka sitä viettävät!



  Pahoittelen verkkaista postaustahtia, mutta koska tilanne on mikä on, ei kauheasti jutun juurta tällä hetkellä ole. Saan sentään vähän pidettyä tatsia yllä soveltavan taekwon-don osalta. Homma alkaa helpottumaan, kun on oppinut hieman tuntemaan lapsia ja tietämään, mitä kukakin tarvitsee käynnistyäkseen ja toimiakseen. Rehellisesti sanoen, tuo torstai-iltapäivä on yksi viikon kohokohtia ja antaa itselle lisää sisältöä elämään. Tunteen siitä, että omalla olemisella on jokin merkitys.


  Ensi viikolla on muutamia jännittäviä palavereita. Mainitsin siitä toiminimihommasta ja nämä liittyvät juuri sen selvittelemiseen. En yhäkään ole kovin innoissani asiasta - varsinkaan, kun olen seurannut keskustelua muiden yrittävien tai ex-yrittävien vajaakuntoisten osalta. Mahtavaa taas on se, että mulla on "tavisten palveluiden" lisäksi saatavilla myös lisää tukea ja neuvontaa! Neuroliitto tottakai on takana ja sen lisäksi nyt vielä Invalidiliittokin on ojentanut auttavaa kättä. Kerrankin tuli fiilis, että onpa kivaa olla vamppi ;) Siltikin kaikki tämä ravistelee itsetuntoa. Vaikka tiedän, että se on MS-tauti, jota työnantajat eivät halua, käännän sen omassa tyhmässä päässäni niin, että se olen MINÄ, jota ei haluta.

  Onneksi on tuo soveltava taekwon-do ja kokemusasiantuntijakoulutus, niin pysyy psyykekin messissä mukana. Niissä molemmissa olen tervetullut ja haluttu lisä kaikkine vikoineni ja haasteineni.

  Hevosen selässä en ole ollut sitten HH:n kuoleman. Vaikka kyseessä ei ollut oma hevonen, niin Hemulla oli kuitenkin erittäin suuri tarkoitus mun elämässä ja jotenkin musta tuntuu, että tarvitsen tietynlaista "suruaikaa". Ei ole ollut minkäänlaista hinkua selkään ja olen enemmänkin keskittynyt nyt tuohon toiseen harrastukseen eli taekwon-doon. Jos vaikka uskaltautuisin kuitenkin sinne vyökokeeseen (vaikka se hyvin epävarmalta nyt tuntuukin), niin olen haalinut varmuuden vuoksi käyntikertoja täyteen.

  Joskus treenit osuvat kuitenkin kohdalleen. Niinkuin esimerkiksi vaikka tällä viikolla. Edeltävänä päivänä todella syvä kuoppa oman itsetunnon ja pystyvyyden kanssa (monenkin asian kanssa), seuraavana päivänä onnistuneet treenit ja erityisesti murskaus. En ole murskaaja. En halua rikkoa mitään; itseäni tai ulkopuolista materiaa. Ennen jokaista murskausta epäröin ja sanoin etten uskalla. Ettei se kuitenkaan onnistu. Mutta jokaikinen tekniikka meni laudasta läpi. Sekä nyrkillä, kyynärpäällä että potkuilla. Edellisenä päivänä ääni päässä (kuvainnollisesti, en ole tietääkseni skitsofreenikko) ilkkui YOU SUCK, YOU SUCK, YOU LOSER, mutta nyt sillä meni jauhot suuhun ja se hiljeni hetkeksi. Hahah, 1 - 1. Se voi voittaa erän, mutta ei koko taistelua!!

  Kesää odotellessa!!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Vamppiskabat 23.4.

  Vaikka pk-seudun huono keli verotti muutamia osallistujia, niin hyvät kisat sai Tammer Riders, Harmoniatalli ja ratsastajat aikaiseksi! Tuo vammaisratsastajien kilpailutunnelma on uskomattoman rento ja kannustava. SO:t ja Parat sopivat samaan laatikkoon sopuisasti ratsastamaan ja kaikki tsemppaavat toisiaan.


 
   Nappasin kotoa lähtiessäni kameran mukaan. Vaikken ole ammattilaiskuvaaja eikä mulla ole ammattilaisen - edes harrastelijan - kuvauskalustoa, niin ajattelin kuitenkin räpsiä muutamia kuvia kilpailijoille muistoksi. Nimittäin kuvaajat, joita hilluu taviskisoissa laidoilla useampia, loistavat näissä kisoissa valitettavasti poissaolollaan.

  Tunnustan, etten ole vieläkään opetellut käyttämään kameraani, joten maneesikuvat jäivät sen verran aneemisiksi, että julkaisen tässä vain ulkokentällä otettuja verkkakuvia. Ratsastajat rajaan pois tai julkaisen "tunnistamattomia" kuvia, koska en ole kysynyt lupia julkaisuun täällä blogissa.


    Vaikka pk-seudulla sää oli mitä oli, niin Tamperetta ainakin hellittiin auringonpaisteella. Ja nuo taitavat ratsastajat paukuttivat parhaimmillaan yli 70 prosentteja, joten hatunnosto kyllä jokaiselle!




    Osa kilpailee lainaratsuilla, osa omilla hevosillaan. Varsinkin nuo lainaratsujen käyttäjät saavat itseltäni vielä erityisen syvän kumarruksen, koska he eivät välttämättä ole koskaan ratsastaneet juuri sillä hevosella, ja pamauttavat radalle 20 minuutin verryttelyn jälkeen.


    Oli mahtavaa päästä moikkaamaan lempiratsujani Kaisaa ja Siniä pitkästä aikaa. Kaisa loisti järjettömän kauniina kisatouhuissa, Sini nautiskeli pihatossa vapaapäivästä (?). Tosin Sini oli näistä se joka yllätti; kuukausien jälkeen se tuli vielä luokse, kun jäin pihaton ovelle hillumaan. Kaisa taas ei reagoinut meikäläiseen enää mitenkään. Mutta niinhän se menee; eron jälkeen matka jatkuu eikä kannata jäädä itkemään läikkynyttä maitoa ;) Silti näillä molemmilla on erityinen paikka meikäläisen sydämessä - hamaan tappiin asti <3






perjantai 21. huhtikuuta 2017

TKD, työt, kisat

  Multa on kysytty kuinka taekwon-do kulkee tällä hetkellä. Kiitos kysymästä, ei se oikein kulje. Kärsin erittäin suuresta itsevarmuuden puutteesta. Olen helkkarin itsevarma ja itsetietoinen kun tiedän mitä teen (hevoset, ratsastus), mutta kun en tiedä (tkd), niin vajoan pieneksi maan matoseksi. Koen, etten pysty edes noudattamaan kahta taekwon-don pääperiaatetta (periksiantamattomuus, lannistumaton henki). Liikuntarajoitteisuus alkaa näkyä enkä pysy enää kunnolla ryhmän mukana. Tarvitsen enemmän aikaa prosessoida asioita ja saadakseni tiedon lähtemään aivoista eteenpäin - oho, muut teki jo.

  Vyökokeet lähestyvät. Viimeksi ne jäivät välistä, koska käyntikerrat eivät riittäneet. Tällä kertaa ne saattavat nipin napin riittää, mutta todennäköisesti jätän ne silti välistä. En vaan pysty menemään. Henkinen lukko on niin suuri. En koe hallitsevani asioita, enkä usko kunnonkaan riittävän, jos sattuu yhtään huonompi päivä. Tarvittava lihasvoima kyllä löytyy - tosin nopealla lihasväsymyksellä sabotoituna, mutta kestävyyskunto on se, joka huolestuttaa. Sitä nimittäin en juurikaan pysty edes parantamaan. Kun kehon lämpötila alkaa nousta, niin joko lihasväsymys tai huonovointisuus poikkaisee suorituksen. Viesti ei enää kulje hermotuksessa eteenpäin, joten on vaikea juosta kun jalka ei nouse.

  Yksi taekwon-don parhaita ominaisuuksia on kognitiivinen ja motorinen haastaminen! Se on yhtäläistä ratsastuksen ja kamppailulajin kanssa. Jokainen raaja tekee omaa työtänsä ja toimii omana erillisenä yksikkönään. Ja hitto että se on haastavaa MS-taudin osalta! Tämä on juuri se, jossa kaipaan omaa työstöaikaa. Mun täytyy hitaasti yksitellen lähettää jokaiselle raajalle viesti, mitä sen pitää tehdä - eikä se silti välttämättä tee niinkuin pyysin. Jonkin verran onneksi tapahtuu automatisoitumista, mutta jokaikisen kerran, kun tulee uusi asia tai vanhasta poikkeava toimintatapa, niin jään taas jumiin ja joudun lähtemään hitaalle "syöttökierrokselle". Ja arvatkaa vaan antaako mun psyyke periksi huudella jatkuvasti muille, että "odottakaa nyt kun vammainen vähän prosessoi".



  Ei ne tajua. "Terveet" ei vaan tajua. Se on huomattu. Ne ehkä yrittää tajuta, mutta ei ne onnistu siinä. Tai ainakin hyvin harva onnistuu. Musta on ikävä tehdä pariharjoituksia. Joudun pitämään ylimääräisiä taukoja, jolloin parinkin työskentely katkeaa. En siedä fyysistä kontaktia ollenkaan, joten jättäydyn aina pois niistä harjoituksista (paitsi isännän kanssa pystyn niitä tekemään, mutten halua aina olla "sitomassa" häntäkään. Hänkin tarvitsee omaa harjoitustaan, jossa voi välillä lyödä/potkia lujaa ilman himmailemista).

  Kaipaan harrastelua ilman tavoitteita. En halua kilpailla (koskaan) taekwon-dossa. En halua otella (edes treeneissä) koska se on liian kovatahtista ja ketteryyttä vaativaa, jonka koen jonkinasteisena turvallisuusriskinä. En halua hajoittaa tai satuttaa itseäni toistamiseen siksi, että jalat ei liiku silloin kun niiden pitäisi. Enkä sitäpaitsi pysty pitämään ottelusuojia päällä; ne on niin kuumat, etten pysty toimimaan. En aio tavoitella aina vaan korkeampaa ja korkeampaa vyöarvoa, koska mun kapasiteetti tulee vastaan. Haluan harrastella omaksi ilokseni ja lihaskunnon ylläpitämiseksi! Harjoitella liikesarjoja ja uusia tekniikoita, itsepuolustusta. Olen kyllä heittänyt ilmoille ajatuksen "harrasteluryhmästä", mutta en tiedä kuinka se saa vastakaikua. Jää nähtäväksi.

  Tykkään taekwon-dosta hirveästi, mutta rajoitteisuus alkaa näkyä niin selvästi, että koen hyvin haastavana treenata muiden kanssa samoissa ryhmissä. Vaikka treeneissä on hyvä, että jokainen pystyy tekemään oman kuntonsa ja taitojensa mukaan, niin koen silti leimautuvani olemalla aina se yksi, joka "joutuu" jäämään ulos harjoituksesta. Voi olla, että leimaan vain itse itseni, mutta mulle se on psyykkisesti vaikea paikka.


  Se siitä. Tulipahan taas purkauduttua.

  Työkuvioista sen verran, että työllistyminen palkkatuella on todella vaikeaa. Kyllä ne sanoo sen suoraankin; MS on liian iso riski (oma lisäys: varsinkin kun ne ei ole nähneet sitä, kuinka vähän se toistaiseksi on vaikuttanut mun toimintaan). Ja toisaalta työnantajille on todella paljon helpompaa palkata toiminimellä tekemään, kuin palkkasuhteeseen. Ymmärrän sen kyllä, vaikka muuten en kannata sitä, että halutaan päästä vain halvimmilla mahdollisella vaihtoehdolla. Nää ei tiedä, että mä olen joka euron arvoinen mitä palkkasuhteeseen tulee ;) Mutta ymmärrän myös vastapuolen näkemyksen.

  Toiminimellä mulle on tarjottu useammastakin paikasta töitä, palkkatuetussa työsuhteessa ei ainoastakaan. Olen nyt valjastellut eri tahoja selvittelemään mun kanssa yrittäjyyteen liittyviä asioita - nimenomaan vajaakuntoisena tai vammaisena yrittäjänä toimimiseen! - joten en lupaa mitään enkä hypi varsinaisesti innosta, mutta tutkiskelen nyt vähän sitä toiminimi-vaihtoehtoakin. Olisi kova hinku päästä takaisin kentälle toimimaan, mutta en koe mahdottomana muitakaan vaihtoehtoja (toisin sanoen ihan jotain muuta kuin hevosjuttuja. Mulla olisi varmasti paljon annettavaa myös siisteissä (?) sisähommissa toimimiseen vammaisten ja erityistarpeisten kanssa. Se on mun plan B).



  Sunnuntaina starttaillaan vammaisratsastuskilpailut Tampereella.
https://kipa.ratsastus.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=2&VID=default&SID=579436799656262&A=sethandler%3asrlui%3ac3%3a19827&S=2&C=34428

  Käyn moikkailemassa tuttuja, koska nää on ainoita tapahtumia kun niitä näkee :) Tsemppiä kaikille kilpailijoille!!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Leirisuositus

  SRL: n vammaisratsastuskomitea järjestää taas tänä kesänä yhteistyössä Sappeen Ratsutilan kanssa vammaisratsastajien ratsastussimulaattorileirin.

http://www.ratsastus.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=DF5157D6192C1A74B49FFCEA36CB173A

  Viime vuonna tämä järjestettiin ensimmäisen kerran ja saatat muistaa, että olin menossa mukana. Postauksia aiheesta:

  Ratsastussimulaattori

  Ratsastuspilates

  Mrsh

  Leiri oli todella hyvä ja antoisa, joten voin vahvasti suositella sitä myös muille! Huomaa kuitenkin, että "leiri on avoin kaikille vammaisratsastajille, jotka hallitsevat perustaidot ja kykenevät ratsastamaan itsenäisesti".

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

koulurata wmv




Harjoittelin lisää videoiden tekoa ja tällä kertaa ajattelin muistutella muutamasta asiasta kouluradan ratsastamista koskien. Videolla on ihan perusasioita, joiden kuitenkin ajattelin hyödyttävän vammais- ja erityisryhmien ratsastajia. Oletus on, että kun kilparadalle lähtee, on tietyt ratsastuksen perusasiat hallussa, joten en lähtenyt videossa kertomaan kuinka esim. kulmat ratsastetaan. Niitä (tai esimerkksi kuinka ratsastetaan symmetrinen voltti jne) voit kerrata oman ratsastuksenopettajasi tai valmentajasi kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=GVDqGA7d77I

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Uusi pyörätuoli

 Ystävät ovat painonsa arvoisia kultaa! Vanhan työskentelypyörätuolini ehdin testamenttaamaan Harmoniatallin omaisuudeksi, ja yhtenä päivänä tuskailin ääneen mistä uusi löytyisi. Pyörätuolia en tarvitse mihinkään muuhun kuin hevosten totuttamiseen, vaikka allaolevassa kuvassa siinä istunkin.

  Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin ääneen tuskailla ja tänään tämä työskentelyväline ilmestyi. Ystäväni oli laittanut pyörät pyörimään. Tieto + väylät = pyörätuoli Heidille. Tää on niin huippua!!!

  Jos Tampereen ympäristökunnissa tarvitsevat pyörätuolia lainaan hevosiasi totuttamaan/siedättämään, niin laitahan viestiä! Tämä pyörätuoli on julistettu palvelemaan loppuikänsä vammais- ja erityisryhmien tarpeita. Se tarvitsee myös nimen. Yleensä olen hyvä keksimään nimiä, mutta nyt lyö pää tyhjää. Jos tulee hyvä nimiehdotus mieleen. niin kajauta ilmoille!!


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Heppamessujen saldo

  Tämän vuoden messut on nyt omalta osaltani lusittu. Tärkein anti oli vammaisratsastustoimijoiden tapaaminen, josta sai taas hyviä ideoita ja ajatuksia tulevaisuutta varten. Esityksistä ehdin katsomaan rotuesittelyn ja suokkiorit sekä kiertämään ständit pääpiirteittäin. Pakollinen messuostoskuva täytyy myös päivittää:


  En ostanut mitään. En sitten yhtään mitään. Ei sillä etteikö siellä olisi ollut ostettavaa! Ei vaan ole kelle ostaa ;) Ja itselläni on tällä hetkellä kaikki, mitä akuutisti tarvitsen. Mutta hyvä näin niin ei tarvitse jälkikäteen tuskailla tuhlattujen pelikiekkojen kanssa ;)

  Toiseksi mukavinta oli törmäillä useisiin vanhoihin asiakkaisiin. Oli mukava nähdä, että erityisryhmäläisetkin ovat lähteneet innokkaasti mukaan. Ja - liikuttavaa kyllä - jokainen tapaamistani kyseli mun perään <3

  Oli myös kiva törmäillä vanhoihin ja uudempiinkin tallikavereihin ja -tuttuihin. Kaikkien kanssa en valitettavasti ehtinyt jutella, koska moniin törmäsin niin, että oli juuri juttu meneillään jonkun toisen kanssa eikä siinä ehtinyt kuin hihasta nyppäistä.

  Messuilta matka jatkui suoraan Hevosalan ammattiosasto 609:n kevätkokoukseen. Olen ollut Puuliiton jäsen vuodesta 1999, mutta tähän asti kuulunut Tampereen Puuseppien osastoon. Nyt kuitenkin vaihdoin hevosalan ammattiosaston jäseneksi ja lähdin heti katsastamaan mitä osastolle kuuluu ja kuinka se toimii.


  Olen saanut useammankin tarjouksen työskennellä toiminimellä, mutta toistaiseksi etsin yhäkin ensisijaisesti palkkatyötä - itselleni merkittävistä syistä. Mun on täytynyt puntaroida kumpi painaa vaakakupissa enemmän; palkkatyö muulla kuin hevosalalla vai yrittäjänä toimiminen hevosalalla. Tällä hetkellä valitettavasti kallistun mielummin työskentelemään palkkasuhteessa jollain muulla alalla. Olen myös päättänyt olla lähtemättä päivittämään maatilataloutta hevostalouden perustutkinnoksi. En usko hyötyväni siitä loppupeleissä yhtään mitään, joten mielummin koulutan itseäni lisää joltain toiselta alalta, joka kuitenkin tukee haluani ja mahdollisuuksiani toimia hevosalalla. Näistä lisää myöhemmin, sillä tänä vuonna ei ole enää alkamassa sitä koulutusta, johon haluan mennä.

  Tänään päivystetään lasten kanssa virpojia, käydään äänestämässä ja iltasella käväisen vielä naapurikunnassa pohtimassa yhteistyökuvioita. Epäilen kyllä vahvasti, että sieltäkin tarjotaan vain toiminimihommia, mutta saanpahan mahdollisuuden antaa muutamia vinkkejä, kuinka huomioida esteettömyyttä talliympäristössä. Epäsuorasti työskentelen siis jatkuvasti vammaisten ja erityisryhmien harrastustoiminnan mahdollistamisen eteen :)

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Heppamessut viikonloppuna

  Ties monennetko Tampereen Hevosmessut starttaavat taas viikonloppuna. Aion pyörähtää paikalla lauantaina. Oikeastaan en tiedä mistä tuon pyörähtämisen keksin, sillä todellisuudessa vietän lähes koko päivän Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Illalla on vielä yksi kokous muualla, johon aion osallistua enkä viitsi ajella edestakaisin baanoja pitkin. Pitkä päivä siis tulossa, mutta tulkoon.

  Tässä on Hevoset 2017 -kotisivut: https://www.hevosmessut.fi/fi/ , josta löytyy ohjelma, näytteilleasettajat ja kaikki tarvittavat tietohärpäkkeet.

  Omassa ohjelmassa ei ole muuta kuin vammaisratsastustoimijoiden tapaaminen, joten loppuaika on vapaata ja kiinnostuksen mukaista suuntaamista paikasta A paikkaan B. Saa vapaasti nappailla hihasta! Jos ei muuta niin moikkaa ja esittele itsesi :)