sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Shire

  Minulla on ollut ilo ja kunnia päästä viime viikkoina tutustumaan shirehevoseen. Rotuna shire on mulle ennestään täysin tuntematon rotu (paitsi nimeltään ja muutaman messunäkemisen kannalta). Kunnioitusta se herättää isolla koollaan, joka on ominainen rodulle.

  Tässä Suomen clydesdale- ja shirehevosyhdistyksen sivut: http://www.suomenclydesdaleshire.com/. Googlettamalla löytyy muutakin tietoa ja kuvia kyseisestä rodusta kiinnostuneille.



  Ihka ensimmäinen ajatus kohdatessani tämän yksilön oli luonnollisesti turvakenkien kestävyys. Hevosista tietämättömälle kerron sen verran kenkien koosta, että esimerkiksi edesmenneellä suomenhevosellani käytettiin numero 3 koon kenkiä. Yksi tuttu kengitysseppä tuossa juuri sanoi, että hänellä suurin varastossa oleva kenkäkoko on 6, mutta sitäkin menee harvoin. Tällä pojalla kengänkoko on 12... Kannattaa siis varmistaa entistä huolellisemmin omien varpaiden turvallisuus ;)

  Painoa täysikasvuisella shirellä voi olla jopa 1000kg (googletin nopeasti: suurimmalla shirellä paino on ollut himpun yli 1500kg). Tuon painon ei todellakaan toivo jyräävän yli tai lähtevän viemään kohti Siperiaa. Onneksi rotuominaisuutena shireillä tuntuu olevan rauhallisuus ja kiltteys. Tämän kokoluokan hevosilla kouluttaminen nousee omasta mielestäni vielä suurempaan arvoon. Jos tämä esimerkiksi nostaa suitsia laittaessa päänsä ylös, niin siinähän ollaan ja odotellaan.



   Vaikka tämä heppa on nuori ja vielä jopa kasvuiässä, niin onneksi tätä(kin) on käsitelty paljon. Latasin facebookiin omaan henkilökohtaiseen profiiliini lyhyen juoksutuspätkän, jossa Jätti juoksi vapaana isolla ympyrällä mun ympäri ja toimi pelkillä ääniavuilla. Käynnit, ravit ja laukat. Shiret ovat myös vahvoja vetäjiä (google kertoi maailmanennätyksen olevan 45 tonnia) ja erinomaisia kärryhevosia! Tällä hetkellä en pääse tämän kanssa kärryhommiin, koska jätkä on kasvanut ulos valjaistaan ja tarvitsee uudet isommat. No, niitä odotellessa.

   Minä ratsastin aikanaan poneilla hyvin pitkään enkä koskaan ole suuremmin tuntenut vetoa isoihin hevosiin. Onneksi Harmoniatallin Kaisa vähän ehti prepata mua ennen Jättiä, muuten olisi selässä huimannut entistä enemmän. Tuntuuhan se aluksi kuin kerrostalolla ratsastaisi, mutta kerta kerran jälkeen hevonen mystisesti "pienenee" ;) Kaisan säkäkorkeus oli 170cm. Aikaisemmin suurin koskaan ratsastamani hevonen oli noin 180cm (kuulemma. Tosin tänä päivänä mietin oliko se sittenkään ihan noin korkea...). Se oli itseasiassa hauska lyhyt ratsastuskerta. Ratsastuksenopettaja oli lähdössä vetämään tällä hevosella maastoa ja pyysi minua, ponityttöä, verryttelemään hevosen itselleen. Tämä oli ensimmäisiä kertoja hevosen - ei siis ponin - selässä ylipäätään itselleni. Siihen aikaanhan ei käytetty mitään jakkaroita ratsautumiseen, vaan sinne piti päästä maasta. Muistan, kuinka selkäänmeno tuntui Himalajan valloitukselta, mutta onneksi oli siihen aikaan liikkuvuuttakin teinillä vähän enemmän kuin tämän päivän Heidillä. Keventäminen oli kaikista eksoottisinta! Kun oli tottunut tikkaamaan ponien kanssa, niin tämän yksi raviaskel tuntui kestävän ikuisuuksia ja ylhäällä joutui aina olemaan palttiarallaa 5 minuuttia. Tai siltä se tuntui! Myös alastulossa pudotus tuntui loputtoman pitkältä ja piti muistaa joustaa polvilla superisti.

  Löysin Sukupostista tämän hevosen: Galoni. Aikanaan varmasti hyvinkin komea saksalainen kouluhevonen (kuulemma Interiä kilpaillut Saksassa), mutta oli jo seniori-iässä tullessaan tuntihevoseksi tallille. Opetusmestari kuitenkin! Kunhan uskalsi käydä laittamassa sen ensin kuntoon...

  Miten aina eksynkin sivuraiteille?!? Anyway, suurinpiirtein samassa kokoluokassa liikutaan tällä hetkellä shiren kanssa. Juuri tämän takia hankin itselleni sen turvaliivinkin. Ihan varmuuden vuoksi. En halua vetäistä tuon kanssa lippoja, mutta jos niin käy, niin toivottavasti liivi suojaa edes vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti